PItääkö äidin ottaa ero jos mies alkoholisti ja pahoinpitelee lapsia?

Pitää ja onneksi mm. lastensuojelukin sitä vaatii.

Lapset on saatava turvaan, jääköön äiti onnettomaan suhteeseen jos niin päättää.

No ei toki, katsoo vierestä kun mies hakkaa lapsia ja ottaa vaikka valokuvia.

Miksi pitäisi erota rakastamastaan ihmisestä? tietty pitää miehen, mutta antaa lapset pois.

Tästä on jo aikaa, lasten pahoinpitely ei ollut silloin vielä rikos. Kouluterkkari yms. ei edes kysynyt, mistä noin 30 eri parantumisasteista mustelmaa olivat tulleet kehooni.

No 5 olen siis ap.

Totta kai pitää. Lapset eivät ole aikuisia, he ovat lain silmissäkin haavoittuvassa asemassa. On aikuisen tehtävä suojella lapsia, teinejäkin.

No jos katsoo yleisesti av-mammojen kommentteja, kun joku täällä kertoo erosta, niin tietysti ei pitäisi erota. Kunnon vaimo ja perheenäiti tekee kaikkensa, jotta ydinperhe pysyy kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö teidän mielestänne naisen ottaa avioero, jos mies on alkoholisti ja pahoinpitelee lapsia, vaikkakaan ei häntä itseään. On itse rakastunut vielä mieheen lasten ollessa teinejä, mutta lapset kärsivät kovasti henkisesti ja pelkäävät isän agressiivisuutta. Äiti ei edes usko, että isä oli usein väkivaltainen ja ne kerrat kun oli, eivät ilmeisesti merkinneet paljon. Omasta mielestään kaiken lastensa eteen tekevä ja jopa uhrautuva, ilmeisen läheisriippuvainen. Rakkaus loppui häneltäkin, mutta silti ei ottanut eroa.

Meillä oli tällainen perhe ja nyt aikuisena me lapset olemme mielenterveyspotilaita. Opinnot menivät hyvin, mutta mieli ei kestänyt. Se henkinen, sanallinen ja fyysinen (loppui tosin jossain vaiheessa teini-iässä) väkivalta, ruumiillisesti läsnäoleva itsekäs mies perheessä vaati veronsa.

Järkevä aikuinen ottaa eron, eihän tommosta käytöstä pidä hyväksyä.

Ap edeelleen: Puhuin tästä kerran erään psykiatrisen sairaahoitajan kanssa ja hänen mielestään äitini ei tarvinnut erota isästä, heidän avioliittonsa oli vain vanhempieni välinen asia. Sillä ei kai ollut merkitystä, miten me lapset voimme.

Oletetaan, ettei isä olisi pahoinpidellyt meitä, erityisesti minua ruumiillisesti, mitä mieltä sitten? Eli "vain" henkinen ja sanallinen väkivalta ja yleinen alholisti-isän läsnäolo.

Lapset voi laittaa turvalliseen paikkaan kasvamaan maksua vastaan, sukulaisille esim. tai antaa huostaan. Jos äiti itse ei voi ilman miestään elää, hän jääköön.

.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi erota rakastamastaan ihmisestä? tietty pitää miehen, mutta antaa lapset pois.

No kieltämättä noin sairaasta kuviosta tulee mieleen että pakkohan hänen on rakastaa sitä miestä enemmän kun lapsiaan. Miten toi muuten olis mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Ap edeelleen: Puhuin tästä kerran erään psykiatrisen sairaahoitajan kanssa ja hänen mielestään äitini ei tarvinnut erota isästä, heidän avioliittonsa oli vain vanhempieni välinen asia. Sillä ei kai ollut merkitystä, miten me lapset voimme.

Oletetaan, ettei isä olisi pahoinpidellyt meitä, erityisesti minua ruumiillisesti, mitä mieltä sitten? Eli "vain" henkinen ja sanallinen väkivalta ja yleinen alholisti-isän läsnäolo.

Älä nyt vaan mene jonkun psykiatrisen sairaanhoitajan juttuja ottamaan täydestä! Niillä on varmasti 90 prosentilla pahempia mt-ongelmia kun sinulla. Ammattisairaus.

Vierailija kirjoitti:

Ap edeelleen: Puhuin tästä kerran erään psykiatrisen sairaahoitajan kanssa ja hänen mielestään äitini ei tarvinnut erota isästä, heidän avioliittonsa oli vain vanhempieni välinen asia. Sillä ei kai ollut merkitystä, miten me lapset voimme.

Oletetaan, ettei isä olisi pahoinpidellyt meitä, erityisesti minua ruumiillisesti, mitä mieltä sitten? Eli "vain" henkinen ja sanallinen väkivalta ja yleinen alholisti-isän läsnäolo.

Miksi kuuntelet tuollaista hoitajaa? Olen itse äiti, enkä todellakaan katsoisi hetkeäkään että lapsiani pahoinpidellään, edes henkisesti. Toki usein taloudelliset seikatkin vaikuttavat, mutta itse olen pitänyt huolen siitä, että kykenen yksin elättämään lapseni. Miksi kyselet täällä? On itsestään selvää, ettei lasten tarvitse nähdä fyysistä eikä henkistä pahoinpitelyä. Siitä on vain haittaa. Halveksin äitejä, jotka jäävät tuollaiseen tilanteeseen.

Tavallaan ymmärrän sen, ettei äitini ottanut eroa, koska silloin ero oli harvinaisempi juttu ja äitini klassinen läheisriippuvainen. Syy, miksi tänne tulin kysymään mielipiteitänne on se, kuten jo aiemmassa kommentissani sanoin, että psykiatrinen sairaanhoitaja oli äitini kanssa samaa mieltä. Hänen, ammatti-ihmisen, jolla ei ollut omaa lehmää ojassa mielipide oli, että oli ok kasvattaa lapset siinä helvetissä, mikä perheemme oli. Suuren osan lapsuuttani ja siitä edespäin, ei kukaan aikuinen ole sanonut minulle, että haluni elää ilman isä on ok. Että ajatukseni ja toiveeni olla vain äiti ja me lapset oli ihan normaali ja oikea toive. Se taakka, jonka kanssa elän joka päivä, muuttui huomattavasti painavammaksi tuon hoitajan sanoista.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap edeelleen: Puhuin tästä kerran erään psykiatrisen sairaahoitajan kanssa ja hänen mielestään äitini ei tarvinnut erota isästä, heidän avioliittonsa oli vain vanhempieni välinen asia. Sillä ei kai ollut merkitystä, miten me lapset voimme.

Oletetaan, ettei isä olisi pahoinpidellyt meitä, erityisesti minua ruumiillisesti, mitä mieltä sitten? Eli "vain" henkinen ja sanallinen väkivalta ja yleinen alholisti-isän läsnäolo.

Miksi kuuntelet tuollaista hoitajaa? Olen itse äiti, enkä todellakaan katsoisi hetkeäkään että lapsiani pahoinpidellään, edes henkisesti. Toki usein taloudelliset seikatkin vaikuttavat, mutta itse olen pitänyt huolen siitä, että kykenen yksin elättämään lapseni. Miksi kyselet täällä? On itsestään selvää, ettei lasten tarvitse nähdä fyysistä eikä henkistä pahoinpitelyä. Siitä on vain haittaa. Halveksin äitejä, jotka jäävät tuollaiseen tilanteeseen.

Kyselen täällä, koska en saa minkäänlaista apua mistään eikä minulla ole rahaa mennä yksityiselle. Valitettavasti tietyt asiat tulevat usein mieleen, kun jokin asia muistuttaa niistä. Julkiselta ei saa apua kuin jos sanoo muuten tappavansa itsensä. Eräs lääkäri sanoi minulle näin, kun puhuimme resursseista julkisella.

Ap.

Meillä isä dokasi ja paiskii äitiä turpaan. Lapsiin ei koskenut, mutta saimme seurata tätä näytelmää...Niin, olisiko pitänyt ottaa ero? Hyvä kysymys...

Ehkä hän tarkoittikin sitä, että miksi syyllistät äitiäsi isän väkivallasta? Mitä jos äidillä ei ollut vaihtoehtoa lähteä. Usein lapset ei tiedä kaikkea. Voihan olla äidin henki ollut jopa uhattuna?

Älä siis syyllistä äitiä, vaan pahoinpitelevää isää. Kuten itsekin sanoit, myös äitisi oli sairastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän sen, ettei äitini ottanut eroa, koska silloin ero oli harvinaisempi juttu ja äitini klassinen läheisriippuvainen. Syy, miksi tänne tulin kysymään mielipiteitänne on se, kuten jo aiemmassa kommentissani sanoin, että psykiatrinen sairaanhoitaja oli äitini kanssa samaa mieltä. Hänen, ammatti-ihmisen, jolla ei ollut omaa lehmää ojassa mielipide oli, että oli ok kasvattaa lapset siinä helvetissä, mikä perheemme oli. Suuren osan lapsuuttani ja siitä edespäin, ei kukaan aikuinen ole sanonut minulle, että haluni elää ilman isä on ok. Että ajatukseni ja toiveeni olla vain äiti ja me lapset oli ihan normaali ja oikea toive. Se taakka, jonka kanssa elän joka päivä, muuttui huomattavasti painavammaksi tuon hoitajan sanoista.

Ap.

Sinä aikana naiset vain tyytyivät tilanteeseen. Perheväkivalta on edelleen tabu ja jo siksikin että äitimme nielivät sen ja kieltävät kaiken.