Mitä vaimolle joululahjaksi?

kirjoja!

Mä vihaan saada koruja, en ole tainnut vielä ikinä saada itselleni mieluisia koruja lahjaksi. Ainakin mulla se on todella tarkkaa, että millaiset miellyttävät silmääni, joten mieluiten ostan ne itse itselleni tai sitten lahjakortti koruliikkeeseen toki ok. Yhteen aikaan ollessani noin 16-20 vuotias yhdet mun sukulaiset osteli mulle aina Kalevala Koruja lahjaksi, no enpä ole käyttänyt kertaakaan vielä tähän päivään mennessäkään ja olen melkein 30 , kun ne olivat kaikki aina jotain tanttamallisia eivätkä sopineet yhtään mun tyyliin. Harmittaa, että ovat noinkin kalliita koruja ostaneet turhaan.

Monitoimikone. Tai uusi rikkaimuri.

Mä saan joka vuosi vinyylilevyjä synttäri- ja joululahjoiksi. Tykkään!

Minä toivoin mieheltä jotain oikein hyvänhajuista sampoota ja suihkusaippuaa. Itse olen niin nuuka (= laitan kaikki rahat perheen ruokaan ja kasvavan lapsen vaatteisiin ja kenkiin) että ostan aina jotain halpaa kanisterisaippuaa enkä malta ostaa mitään hienompaa.

Lisäksi puolisalainen, pitkäaikainen toiveeni on saada Aalto-vaasi (joo hävettää ihan sikana, mutta olen aina halunnut sellaisen enkä saanut edes häälahjaksi stana). Olen vihjaissut, että nyt kun on tämä Suomi 100 -juhlavuosi niin siitä vaasista on tehty sellainen erikoiserä, jossa on sisällä valkoista ja ulkopinnassa sinistä taikka päinvastoin.

Tosin miehelle ei koskaan riitä se, että vihjaisee (ei tajua) tai sanoo suoraan (ei muista) vaan pitää kirjoittaa lapulle (tuntuu vaatimiselta). Inhaa, koska minä kuuntelen pitkin vuotta herkin korvin miehen puheita siitä, mikä milloinkin on hienoa ja kiinnostavaa, ja laitan korvan taakse seuraavaa merkkipäivää ajatellen. Mieheltä tuollaista huomaavaisuutta on turha odottaa. Ei se muista, vaikka sanoisin suoraan, että HALUAN SITTEN TÄMÄN JUTUN SEURAAVAKSI LAHJAKSI. Tuskin tulee sitä sampootakaan. Viime jouluna sain vain suklaarasian, kun mies ei "osannut" ostaa mitään, vaikka olin suoraan ehdottanut eri asioita ja näyttänyt ja ympyröinyt mainoslehdistä. Tulee hippasen epäarvostettu olo.

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin mieheltä jotain oikein hyvänhajuista sampoota ja suihkusaippuaa. Itse olen niin nuuka (= laitan kaikki rahat perheen ruokaan ja kasvavan lapsen vaatteisiin ja kenkiin) että ostan aina jotain halpaa kanisterisaippuaa enkä malta ostaa mitään hienompaa.

Lisäksi puolisalainen, pitkäaikainen toiveeni on saada Aalto-vaasi (joo hävettää ihan sikana, mutta olen aina halunnut sellaisen enkä saanut edes häälahjaksi stana). Olen vihjaissut, että nyt kun on tämä Suomi 100 -juhlavuosi niin siitä vaasista on tehty sellainen erikoiserä, jossa on sisällä valkoista ja ulkopinnassa sinistä taikka päinvastoin.

Tosin miehelle ei koskaan riitä se, että vihjaisee (ei tajua) tai sanoo suoraan (ei muista) vaan pitää kirjoittaa lapulle (tuntuu vaatimiselta). Inhaa, koska minä kuuntelen pitkin vuotta herkin korvin miehen puheita siitä, mikä milloinkin on hienoa ja kiinnostavaa, ja laitan korvan taakse seuraavaa merkkipäivää ajatellen. Mieheltä tuollaista huomaavaisuutta on turha odottaa. Ei se muista, vaikka sanoisin suoraan, että HALUAN SITTEN TÄMÄN JUTUN SEURAAVAKSI LAHJAKSI. Tuskin tulee sitä sampootakaan. Viime jouluna sain vain suklaarasian, kun mies ei "osannut" ostaa mitään, vaikka olin suoraan ehdottanut eri asioita ja näyttänyt ja ympyröinyt mainoslehdistä. Tulee hippasen epäarvostettu olo.

.

Tänä jouluna kannattaa vaihtaa strategiaa, huomisesta lähtien laitat miehellesi tekstiviestin, että muista ostaa vaimolle lahjaksi   se ja se, jatka aattoon asti, mieluummin aamu- ja iltapäivällä joka päivä.

Pyysin mieheltä joululahjaksi tohveleita, jalat ovat aina jäässä. Hajuvedellä en tee yhtään mitään, töissä on ns. tuoksukielto ja käyn harvoin missään, että pääsisin käyttämään. Koruja mies ei osaa ostaa, aina tulee sellaiset, mistä en välitä.