Millaisia karsintojen takana olevia paikkoja elämässänne on ollut?

Työpaikkoihinhan on yleensä työhaastattelut tosi monien joukosta, joten se on tavallaan automaattisesti myös karsinta. Työpaikkoja ei siis lasketa tähän.

Lukio.

Siis vastakohta olisi kunnallinen päiväkoti tai muu päiväkoti, jonne ei tehdä testejä, samoin koulu, jonne ei tehdä testejä, harrastukset, joihin voi vain mennä vapaasti ja niin edelleen. No millaista se sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Vierailija kirjoitti:

Lukio.

Varmasti paras paikka päällä maan. Tuppaavat olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Ja olen aina ajatellut että Suomessa on tosi tasa-arvoista verrattuna muualle, mutta kyllähän tämä vähän avasi silmiä! Toisaalta Suomessa esim. kuka tahansa lahjakas voi päästä lähes ilmaiselle IB-lukiolinjalle tai ilmaiseen yliopistoon, ulkomailla IB tutkinto on hurjan kallis ja yliopistokin usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Oletko joskus kokenut kulttuurishokkia, kun olet joutunut ympyröihin, joissa ihmisiä ei ole mitenkään karsittu? Miten olet oppinut sietämään esim. tyhmyyttä?

Yksi karsinta on esim.kansalaisopiston kurssit; jos et ilmoittadu tarpeeksi aikaisin, paikat voivat käydä loppuun. Pääsin opiskelemaan kansalaisopistoon kevätlukukaudelle 2018. Valmistun huhtikuussa 2018. 

Elämäni ensimmäinen ja ehkä myös elämääni eniten vaikuttanut karsinta tapahtui, kun pyrin oppikouluun. Olin silloin 10-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Oletko joskus kokenut kulttuurishokkia, kun olet joutunut ympyröihin, joissa ihmisiä ei ole mitenkään karsittu? Miten olet oppinut sietämään esim. tyhmyyttä?

Olin tavallisessa päiväkodissa, vasta esikoulussa karsitulla kieliluokalla. Ei minulla ole juurikaan ketään kouluttamattomia tuttuja. Toinen isoäideistäni ei käynyt yliopistoa. Luulin aika pitkään että kaikissa perheissä kannustetaan yliopistoon ja sukupolvia ollut yliopistokoulutus on ihan normi.

Mutta en minä ajattele mitään ihmisistä joita ei ole karsittu. En voi tietää mitä siellä on taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Jolla on, sille annetaan.

Opiskelupaikat. Olen tyytyväinen niistä, joihin olen karsinnassa päässyt SEKÄ siitä josta minut karsittiin pois. Olisi ollut oikeasti varmaankin väärä paikka minulle. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Jolla on, sille annetaan.

Kyllähän Suomessakin hyväosaisuus periytyy.

Ammattikorkeakoulu oli eka (0,3% hakijoista pääsi sille luokalle), toisena vaihto-opiskelu.

Vierailija kirjoitti:

Elämäni ensimmäinen ja ehkä myös elämääni eniten vaikuttanut karsinta tapahtui, kun pyrin oppikouluun. Olin silloin 10-vuotias.

Samoin minä. Voi kuinka jännittävää oli mennä koulun lasiovien takaa paperista katsomaan, oliko oma nimi oppikouluun hyväksyttyjen joukossa. Ne olivat vielä paremmuusjärjestyksessä pisteiden mukaan.  Ja nimeni oli toisena! Siitä lähtien on oppi maistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Oletko joskus kokenut kulttuurishokkia, kun olet joutunut ympyröihin, joissa ihmisiä ei ole mitenkään karsittu? Miten olet oppinut sietämään esim. tyhmyyttä?

Olin tavallisessa päiväkodissa, vasta esikoulussa karsitulla kieliluokalla. Ei minulla ole juurikaan ketään kouluttamattomia tuttuja. Toinen isoäideistäni ei käynyt yliopistoa. Luulin aika pitkään että kaikissa perheissä kannustetaan yliopistoon ja sukupolvia ollut yliopistokoulutus on ihan normi.
Mutta en minä ajattele mitään ihmisistä joita ei ole karsittu. En voi tietää mitä siellä on taustalla.

Ei kai siellä tarvitse olla mitään "taustalla". Muissa kuin sinun ja lähipiirissä elävissä ihmisissä ei ole mitään vikaa, joka pitäisi selittää jollain traagisella, mutta sankarillisella tarinalla.

Muutenkin osa ihmisistä rakentaa elämänpolkunsa ihan eri tavalla kuin haaveilemalla urasta jonkun muun henkilön tai tahon alaisena, mihin koulutus pääasiassa valmistaa. Esim.ns.matalasti koulutettu yrittäjä voi olla vastuussa monesta alaisesta, kun taas joku korkeammin koulutettu vain omasta jaksamisesta työpaikalla. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Oletko joskus kokenut kulttuurishokkia, kun olet joutunut ympyröihin, joissa ihmisiä ei ole mitenkään karsittu? Miten olet oppinut sietämään esim. tyhmyyttä?

Olin tavallisessa päiväkodissa, vasta esikoulussa karsitulla kieliluokalla. Ei minulla ole juurikaan ketään kouluttamattomia tuttuja. Toinen isoäideistäni ei käynyt yliopistoa. Luulin aika pitkään että kaikissa perheissä kannustetaan yliopistoon ja sukupolvia ollut yliopistokoulutus on ihan normi.
Mutta en minä ajattele mitään ihmisistä joita ei ole karsittu. En voi tietää mitä siellä on taustalla.

Ei kai siellä tarvitse olla mitään "taustalla". Muissa kuin sinun ja lähipiirissä elävissä ihmisissä ei ole mitään vikaa, joka pitäisi selittää jollain traagisella, mutta sankarillisella tarinalla.

Muutenkin osa ihmisistä rakentaa elämänpolkunsa ihan eri tavalla kuin haaveilemalla urasta jonkun muun henkilön tai tahon alaisena, mihin koulutus pääasiassa valmistaa. Esim.ns.matalasti koulutettu yrittäjä voi olla vastuussa monesta alaisesta, kun taas joku korkeammin koulutettu vain omasta jaksamisesta työpaikalla. 

Huono sanavalinta. Tarkoitin: ei ihmistä huononna esim koulutus tai sen puute.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päiväkoti, koulu, lukio, harrastukset, eräs työ, yliopisto. Tajusin, että melkein kaikki sosiaaliset ympyrät olleet vahvasti karsittuja.

Oletko harrastanut vaativia lajeja? Käynyt erikoispainotteisen koulun?

Itselläni: koulu (kielikoulu), harrastus (rytminen voimistelu, kilparyhmään pääsy), lukio (keskiarvoraja 9,33), yliopisto (alalle pääsee noin 10% hakijoista), työpaikka ulkomailla (hakijoita ainakin kuudesta eri maasta, pääsin haastatteluun paikan päälle ja minut valittiin), vaihto-oppilasvuosi lukiossa (raha karsii), ja asunnon osto (raha karsii). Kävin myös parilla kielikurssilla alaikäisenä ulkomailla, varmasti niillekin raha karsii.

Olen myös ollut paljon mukana järjestötoiminnassa opiskeluaikoina, se oli mahdollista koska ei ollut pakko käydä opintojen ohella töissä tai nostaa lainaa. Vastaavasti näistä tullut kokemus ja cv-merkinnät ovat olleet myöhemmin hyödyksi mm.työnhaussa.

Etkö ole koskaan palanut loppuun?

Ei kai oikeastaan mitään. Ainoastaan lukio ja ammattikoulu, mutta pienellä paikkakunnalla lukioon oli aika helppo päästä ysin keskiarvolla. Ammattikoulussakaan en ollut millään suositulla linjalla, joten se ei tunnu karsinnalta. 

Pelkään kaikkia karsintatilaisuuksia. Haluaisin aloittaa kuoroharrastuksen, mutta sinne päästäkseen täytyy läpäistä eräänlainen karsinta eli laulukoe. Laulan siis mieluummin kotona yksin. Sama muiden harrastusten kanssa. Haluaisin myös ehkä vaihtaa alaa, mutta stressaa ja ahdistaa pääsykokeet. 

Työhaastattelu Lontoossa.

Lento ykkösluokassa firman maksamana.

Se oli sitä kolmen C:n  jälkeistä aikaa. (concorde, caviar, Champanja)