Onko noloa perua muutto
Seurustelimme 1,5 vuotta eksäni kanssa. Eksä kävi koulua samalla paikkakunnalla kuin minä, mutta asuimme kuitenkin molemmat 40km päässä kyseisestä paikasta. Ajatuksenamme oli muuttaa yhteen, kunhan aikaa kuluu vielä hetki. Aloin itse katselemaan asuntoa kyseisestä kaupungista, ja löysinkin sopivan kohteen. Tarkoituksena oli, että mies hengailisi minun luonani ja aikanaan muuttaisi sitten kanssani sinne.
No, niin taisi olla ruusuiset suunnitelmat, sillä tässä viimeisen parin kuukauden aikana kaikki on mennyt päin p*rsettä. En suoraan sanoen tiedä olemmeko yhdessä vai emme (no okei, emme taida olla) tai onko suhteella ylipäätään mitään tulevaisuutta. Toisaalta en välttämättä enää edes halua, koska sen ei pitäisi olla näin vaikeaa.
Olen kuitenkin henkisesti aivan loppu. Pitäisi yrittää käydä läpi tätä eroa, ja tehdä muutto, koska vuokrasopimus on jo tehty. Minua alkoi kuitenkin ahdistamaan valtavasti muutokset, tuntuu, että en pysty nyt mihinkään ylimääräiseen, ennen kuin tämä on taputeltu.
Olenko nolo, jos perun muuton? Minulla on oma asunto täällä paikkakunnalla, jonne voin kyllä jäädä. Ymmärrän myös, että muutos voisi tuoda hyvää ja uudet maisemat auttaa pääsemään läpi erosta.
Mutta jollain tapaa ahdistaa nyt liikaa nämä isot muutokset elämässä. Tuntuu, ettei ole lainkaan pohjaa ja minua ahdistaa lähteä yksin vieraaseen kaupunkiin. Olin asunnossa jo muutaman yön, mutta sain valtavia ahdistuskohtauksia enkä uskalla mennä sinne enää. On minulla muutama kaveri kaupungissa, mutta..
En osaa päättää. Pitäisikö väkisin pakottaa itseni muuttamaan ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan, vai keskittyä tähän tuttuun ja turvalliseen elämään, kunnes olen päässyt tämän elämäntilanteen kanssa sinuiksi. Tuntuu, että en voi henkisesti kovin hyvin enkä jaksa suuria prosesseja elämässäni vaan ne vievät voimani