Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä ihmisiä, jotka puhuvat niin paljon omasta elämästään
14.12.2017 |
Satuin kerran menemään ulos lounaalle vähän vieraamman työkaverin kanssa ja voi herran jestas sitä puheen määrää. Puhui valehtelematta 20 min putkeen kun erehdyin kysymään, mitä miehensä tekee työkseen. Turhia yksityiskohtia, ilman mitään sen kummallisempaa pointtia.
Tämä on hirveän yleistä, että tiedän tuttujen kaikki elämäntapahtumat ja yksityiskohdat, vaikka en mitenkään esitä yltiökiinnostunutta ja välillä jopa laiskasti kommentoinkin.
Ei tulisi itse mieleenkään selittää ummet ja lammet omasta tylsästä elämästä. Ehkä tämän takia mulla niitä kavereita ei pahemmin olekaan, en jaksa turista turhia.
Kommentit (9)
Vielä pahempaa on kuunnella ne samat mitäänsanomattomat tarinat useampaan kertaan kun täytyyhän se mukahauska sattumus kertoa kaikille jotka sattuvat tulemaan kuuloetäisyydelle, sama se vaikka muu porukka olisi asian jo kuullut kerran, kahdesti, kolmasti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa on kuunnella ne samat mitäänsanomattomat tarinat useampaan kertaan kun täytyyhän se mukahauska sattumus kertoa kaikille jotka sattuvat tulemaan kuuloetäisyydelle, sama se vaikka muu porukka olisi asian jo kuullut kerran, kahdesti, kolmasti...
Voi tämä! Kaivan aina puhelimen esiin kun en vain jaksa kuulla samoja juttuja uudelleen ja uudelleen.
Ja ei keskustelussa mitään, mutta en ymmärrä kun jotkut vetävät näitä vartin monologejansa, varsinkaan jos ei ole edes mitään tähdellistä kerrottavaa. Jos multa esim. kysyttäis et mitäs miehes tekee niin vastaan tasan position ja firman ja ihan maksimissaan lisäkommenttina, vaikka et juuri aloittanut tms.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei keskustelussa mitään, mutta en ymmärrä kun jotkut vetävät näitä vartin monologejansa, varsinkaan jos ei ole edes mitään tähdellistä kerrottavaa. Jos multa esim. kysyttäis et mitäs miehes tekee niin vastaan tasan position ja firman ja ihan maksimissaan lisäkommenttina, vaikka et juuri aloittanut tms.
Totta, tiedän ihmisiä joiden silmät oikein kirkastuvat päästessään selittämään elämästään.
Minä en kysyisi keneltäkään, mitä heidän miehensä tekee työkseen, koska pitäisin kysymystä tunkeilevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos mä jatkossa puhuisin vain teidän muiden elämistä? Siitä voisi tulla hauskaa.
Ootkohan sä sellainen kiusallisen hiljainen, jonka piinaava hiljaisuus tekee mieli tukkia pälpätyksellä? :D Vaihdat asentoa koko ajan hermostuneesti ja katselet ohikulkijoita, tunnut odottavan koko ajan kysymyksiä ja joka kerta kun kysyy jotain, vastaan yhdellä tai kahdella sanalla. Sitten loppuu ne kohteliaalla tasolla olevat kysymykset ja yritykset aloittaa keskustelu edes jostain. On oikeasti tosi vaivaannuttavaa, jos joutuu keskustelemaan lähinnä yksin... Näihin törmää joskus (onneksi harvoin). Toista kertaa en viitsi nähdä, koska ajatuskin siitä, että joutuisin selostajaksi on tosi ahdistava. :D
Olen kyllä myös yhden tuollaisen yksinkeskustelijan kanssa joutunut kärvistelemään. Yritin sanoa edes nopean kommentin johonkin väliin ja juttu vaan jatkuu. Joka hengenvetotauko yritin ottaa jotain kantaa mihin tahansa, mutta päälle puhuttiin vaan täysillä ja nyökyttelin sitten vaan ihmeissäni. :D
Kummasta on kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvää päivää... Vain Suomi-jutut. Nähdään ystäviä eikä kahvin ääressä jakseta kuitenkaan kuunnella sen juttuja. Jotkut on puheliaampia kuin toiset ja on kyllä laiskuuden multihuipentuma, jos toisen ihmisen KUUNTELEMINEN on noin raskasta. Käy joku keskustelukurssi!
Alue: Aihe vapaa
Tiedän tunteen, on kyllä välillä puuduttaa kuunnella toisten lätinöitä..