Aina suomalaisia morkataan, mutta voi luoja kun pariisilaiset on vaikeita.

Ihan hirveä ikävä Suomeen, uskon että annan pian periksi ja muutan takaisin kotiin. Emmä täältä saa kavereita, ei ihmiset edes puhu mulle ystävällisesti. Oon ihan hirveän yksinäinen, vaikka mulla on poikaystävä ja pari muuta suomalaista ja ulkomaalaista kaveripiirissä. Kaikki on niin helvetin kireitä ja vihasia, ilkeitä, pisteliäitä ja arvostelevia etten oikeasti jaksa tätä ilmapiiriä. Viimeksi eilen karjui nainen _minulle_ kassajonossa koska mun olisi ilmeisesti pitänyt saada nopeutettua koko roskaa??? Voisitteko kuvitella, että Suomessa siisti pukeutunut normaali ihmine räyhäisi teille ja käskisi ohittelemaan jotta hänen korkeutensa pääsisi etenmään nopeammin?

Työpaikalla yksi nainen vihaa mua koska ilmeisesti olin hymyillyt hänen poikaystävälleen. Kyseessä on 25-vuotias aikuinen ihminen. Nää naiset on ihan psykoottisen mustasukkaisia ja eivät häpeä näyttää sitä lainkaan. Miehistä myöskin kilpaillaan ja sellasia lapsellisia tunnepurkauksia esiintyy yhtä mittaa vaikka kuinka vanhoilla ihmisillä.

Ainoa mikä on positiivista täällä on miehet jotka on hyvännäköisiä ja kohteliaita, mutta kyllä siinäkin on pikkuhiljaa alkanut paljastua sellasia seksistisiä asenteita jotka kuplii pinnan alla. Naisten on pakko päästä naimisiin ja kaikissa "oikeissa asioissa" puhutaan miehille, kuten jos meet sopimaan jotain tai vaikka ostat jotain kallista. Meillä oli ensimmäinen riita koska mies mökötti mun puhuttua skypessä mun miespuolisen ystävän kanssa. Hän oli siis vieressä ja puhuimme englanniksi, eli mitään hämärää ei tapahunut. Mies myöskin loukkaantui koska en avannut hänelle auton ovea yksi päivä.

Välillä flirttailu ja erityisesti iskeminen kadulla on tosi aggressiivista ja päällekäyvää (siis ihan täysin ranskalaisten puolelta).

Väsyttää.