Minunko lapsella ADHD? Vaikea hyväksyä ajatusta. Onko muilla vanhemmilla ollut samoja ajatuksia?

Tyttö on nyt käynyt alustavissa testeissä asiasta ja pahalta näyttää. Vielä lopulliset testit ja diagnoosi ovat tulossa, mutta ADHD on jo käytännössä todettu tytölle. En meinaa hyväksyä asiaa. Tyttö on kutosella ja onhan koulu ollut aina melkoista taistelua, mutta niin on ollut monella muullakin. Sitä paitsi minusta pojilta hyväksytään muutenkin paljon enemmän kuin tytöltä. Jos poika riehuu luokassa, opettajat ja muut vaan hymistelevät "pojat on poikia", mutta tyttö jos tekee saman, tytön on pakko olla jotenkin vammainen.

Mitä nuo testit edes kertovat. Ehkä tytöllä oikeasti on tarkkaavaisuushäiriö ja minun vaan on äitinä sitä vaikea hyväksyä. Eihän sitä ikinä kukaan tahtoisi kuulla, että oma lapsi ei ole normaali. Lisäksi se mahdollinen tuleva lääkitys pelottaa. Ne lääkkeethän ovat ihan jotain huumeita, joita myydään kadullakin. Miten niitä voidaan antaa lapselle? Kaikki tämä mietyttää ja hirvittää. Kai ne ammattilaiset tietävät mitä tekevät, mutta silti..

Tyttö on kuitenkin ollut suunnilleen seiskan oppilas, ei hän vedä kokeista mitään vitosia tai nelosia. Häiriön todennäköisyyttä opettaja alkoi pohtimaan tytön luokkakäytöksen vuoksi. Lisäksi kysyttiin tytön läksyjen teosta kotona. Ainahan se on ollut yhtä tappelua. On yritetty hyvällä ja pahalla kannustaa käymään koulua. Tytön isä on monesti haukkunut tyttöä tyhmäksi, mutta se on minusta väärin. Me vanhemmatkin kuitenkin ollaan vaan ihmisiä, jotka turhautuu tytön temppuiluun. Johonkin kokeisiin saatetaan yhdessäkin päntätä viikkoja ja sitten kotikuulusteluissa tyttö ei tunnu muistavan ei nauhan nenää niistä. Se turhauttaa meitä. Toisaalta olisihan se hienoa jos diagnoosi ja lääkitys toisi avun tähän sirkukseen, jossa me kaikki ollaan tosi stressaantuneita.

Kiinnostaisi muiden vanhempien kokemukset ADHD-lääkityksestä? Miten äkkiä se on muuttanut tilannetta ja miten? En kaipaa "huono äiti"-haukkuja. Huonoksi äidiksi tässä saa muutenkin itsensä kokea jatkuvasti. Kaikkemme olemme kuitenkin me vanhemmat tytön eteen tehty. Läksyissä ja kokeisiin lukemisessa autetaan niin paljon kuin pystytään. Tyttö kuitenkin on seiskan, ei enää vitosen oppilas ja sekin on vaatinut ihan hirveästi työtä. Miten sitten tilanne vielä paheneekaan yläasteella, kun opiskeltavat asiat vaikenevat vaan.