Lue keskustelun säännöt.
Joulu anoppilassa, huoh...
13.12.2017 |
Niin on ihmisten joulunviettotavat erilaiset. Nyt jo etukäteen minua hieman harmittaa (tai oikeastaan jotenkin surettaa), että anoppilassa joulu ei oikeastaan eroa paljolti ollenkaan arkipyhästä. Olen tottunut siihen, että joulu on, noh, JOULU: ateria syödään hieman myöhemmin, istutaan rauhassa, hieman paremmat vaatteet päällä. Illalla ehkä käydään hautausmaalla ihastelemassa kynttilämerta jne.
Mutta ei, mieheni kodissa jouluaatto menee niin, että anoppi on köppässyt hereille jo aamukuudelta, joten onhan se nälkä jo hyvinkin ennen yhtä! Joulurauhanjulistuksen jälkeen alkaa kovaääninen pajatus, kuinka "minulla on ainakin jo nälkä, mää alan nyt laittamaan ruokaa pöytään, syököön kuka syö!" Sitten vääntäydytään pöytään, appi, mieheni ja miehen veli saattavat raahustaa pöytään kutakuinkin vaarinpaidassa ja kalsarisillaan! Syödään-hotkitaan kymmenessä minuutissa ja that's it :/
En minäkään mitään kolmen tunnin juhla-ateriaa kaipaa sen seitsemän sortin kanssa, mutta tuntuu vain jotenkin niin ankealta. Bonuksena vielä se, että mulla on viime jouluina ollut tapana viedä tuomisina esim. saaristolaisleipää, maustekakkua tms. (aika pitkä ajomatka, niin jotain säilyvää). Viime jouluna vein saaristolaislimpun ja porkkanasta tekemää "savuporkkanaa eli porkkalaa" (miehen veli on kasvissyöjä). Mutta ei niihin oikeastaan koske kukaan... Porkkanasta anoppi sanoi että "Tuommoista...toihan on sitä herrojen herkkuja, en minä tykkää!" Johon sanoin, että ei se ole kalaa, vaan porkkanaa, maista ihmeessä jos haluat. Mutta ei "tuossa on kanssa porkkanaa, syökää niitä kanssa!!" , anoppi toitotti, kun oli keittänyt perunaa ja porkkanaa. Saaristolaislimpun sain yksin syödä, maustekakkua maistettiin, mutta "Tossa on torttuja, tuossa on pullia, syökää niitä kanssa!". Tulee vähän olo, että enpä taida viedä tänä jouluna mitään.
Enpä tiedä, halusin vain avautua. Tiedän, että vaikutan hölmöltä mielensäpahoittajalta, mutta joo. Mulle iskee vain jouluna tuolla sellainen kummallinen suru ja haikeus, että onhan nyt kuitenkin hei joulu, eikö se voisi jotenkin erota arjesta?
Onko täällä "kohtalotovereita", tai ihmisiä jotka ovat huomanneet, että puolison kodissa onkin aika erilaiset tavat ja aikataulut viettää joulua?
Kommentit (58)
Ankealtahan tuo kuulostaa. Mutta, onko teidän pakko mennä anoppilaan juuri jouluksi, varsinkin kun anoppi ei tunnu joulusta juuri perustavan?
Eikö sinne voisi mennä jossain muussa välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppilassa vietetään ihan erilaista joulua kuin meillä. Siellä on iloinen ja lämmin tunnelma ja ihanat ruoat!
Meillä puolisolla ja minulla on yhteinen koti jossa vietämme sellaisen joulun kuin haluamme. Isovanhemmat tulee ehkä käymään tapanina. Tarjoilua tuskin laitan, koska eivät ikinä syö mitään.
Kyllä minä ymmärrän että turhauttaa ja harmittaa. Mitä jos laittaisit illaksi omassa kodissa tavallaan toisen aterian johon sitten valitset parhaat herkut ja nautitte illalla?
Vai yötäkö joudut olemaan?
Kokeile herätä tällä kertaa itseki ajoissa, jotta edes ruoka maistuu silloin ajoissa. Sitä ennen meikkaat ja laitat mekon yllesi. Tee niin paljon kuin voit itsesi eteen, nauti siitä vähästä, mitä on.
Ensi vuonna ette sitten enää mene sinne anoppilaan vaan rakennatte omanlaisenne joulun teille omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kuullostaa ihanan rennolta joulunvietolta, inhoan pönötysjuhlia joissa pitää istua ahdistavissa vaatteissa ja leikkiä jotain kuninkaallista perhettä.
Eikös siinä päivällä voisi ehdottaa/aloittaa omatoimisesti joulupuuron keittämistä, jos se siirtäisi varsinaisen aterian sinne illempaan? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miniä pahoitti mielensä, kun ei saakaan sukujoulua. Hän on tohottanut kesästä asti, että tänä vuonna heidän perhe tulee meille (vuorovuosina aikovat käydä vanhemmillaan, viime jouluna olivat miniän lapsuudenkodissa) ja järjestetään oikein ihana sukujoulu. Lokakuussa tuli listoja siitä, mitä ruokaa kukakin tuo ja isänpäivän tienoilla miniä tonki kaikki kaapit (tietty lupaa kysymättä), jotta sai selville, millaisia astiastoja meillä on. On sanottu nätisti ja on sanottu rumasti, että meillä ei tule olemaan sukujoulua, hänellä ei ole mitään oikeutta kutsua kotiini 30 km päässä asuvaa tätinsä perhettä eikä meidän kuopus aio tulla jouluksi Suomeen, vaikka se miniän mielestä on ihan välttämätöntä. Ei auta! Miniä ei usko minua ja kun sanon asiasta pojalle, niin hän hymähtää, että "ei se kuuntele".
Meillä joulu on nykyisin hiljentymisen juhla, lasten ollessa pieniä oli tarpeeksi riehakkaita perhejouluja. On vähän paremmat vaatteet, kaunis kattaus, aikaa syödä jne. mutta ruokaa ei ole ylenpalttisesti eikä todellakaan oleteta, että kukaan tulee meille joulukylään. Ei edes sitä varten, että saataisiin instagramiin ihania joulukuvia.
Voi kuulostaa ankealta. Miksi menette joka joulu? Jokatoinen varmasti riittäisi, tai sitten järjestätte tosiaan joulun omassa kodissanne aina.
Ettekö miehen kanssa voisi käydä haudoilla kahdestaan jos muita ei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän, aikuisten ihmisten, tosiaan ihan pakko lähteä joka joulu anoppilaan? Minulla on vähän samantyyppinen tilanne, että mieheni ja minun vanhemmat asuvat toisella puolella Suomea, ja oman lapsen takia on periaatteessa mukava viettää joulua useamman sukupolven voimin kun ei välimatkan takia muuten päästä vierailemaan. Mutta omassa lapsuudenkodissani ollaan aina sovittu ja tehty porukalla joulutarjoamiset, voidaan kokeilla uusia juhlaruokareseptejä ja mielellään seurustellaan yhdessä siinä pöydän ääressä. Anoppilassa taas ruoka on ns. perinteistä (en tiedän kenen perinteitä nämä ovat?) eli keitettyjä perunoita, herneitä ja luumuja, kiloittain lanttu- ja perunalaatikkoa, rosollia ja kinkkua Turun sinapilla. Olen aiempina vuosina tehnyt lisäksi tarjottavaa, mutta niitä korkeintaan maistellaan jos sitäkään, koska "perinteet"... Tietysti talossa talon tavalla, mutta kyllä siinä aika ulkopuoliseksi itsensä tuntee, kun mikään itse ehdottama/tarjoama joulunviettojuttu ei mene läpi. Onneksi en itse ole mikään joulufani, eli se joka toinen vuosi, jona joulunviettomme on anoppilassa, menee vähän niin kuin velvollisuudentuntoisena rutiinina.
Vierailija kirjoitti:
Ankealtahan tuo kuulostaa. Mutta, onko teidän pakko mennä anoppilaan juuri jouluksi, varsinkin kun anoppi ei tunnu joulusta juuri perustavan?
Eikö sinne voisi mennä jossain muussa välissä?
Niin no, ei ap:n kuvauksesta ihan sitä vaikutelmaa saanut, etteikö anoppi olisi perustanut joulusta. Vuorokausirytmi näyttää olevan erilainen ja anoppi pitää erilaisista ruoista kuin ap.
Mutta kaiken kaikkiaan, ap:n ei varmaan kannattaisi viettää joulujaan anoppilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tiedän että olen onnekas - minulla on hyvä, rakas mies ja ovat miehen vanhemmatkin ihan mukavia (muutaman kerran vuodessa käydään). Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo useampi vuosi, ja joka vuosi on tehty niin, että jouluaatto-joulupäivä-tapani ollaan ainaki anoppilassa :/ Jotenkin siitä on tullut itsestäänselvyys. Olen monta kertaa kysynyt anopilta, että tarvitseeko apua ruokien kanssa, onko jotain mitä voidaan tuoda tms. Mutta ei, ei "eii tarvitse, ei siinä ole kun laittaa vaan kinkun uuniin ja laatikothan on kaupan valmiita, ei tarvitse mitään auttaa!" (eikä siinä, itsekin tykkään kaupan laatikoista :) ).
Jouluaterian jälkeen sitten kukin "katoaa" omiin hommiinsa - anoppi makuuhuoneeseen katsomaan Emmerdalea tms., appi tietsikkahuoneeseen ja mieheni vierashuoneeseen "ottamaan lepiä nyt olan takaa!" eli ts. lukemaan tabletilta. Itse sitten ehdottelen, jos illemmalla mentäisiin vaikka sinne hautuumaalle, mutta "katotaan nyt, huvittaako". Ja koskaan ei sitten huvita :(
Tuntuu jotenkin kurjalta, kun miehen puoli saa viettää juuri sen näköistä ja -oloista joulua kuin mihin ovat tottuneet, ja mun on vaan sitten sopeuduttava tähän "rentoon löhöilyyn". Kyllä mäkin tykkään löhöillä ja makoilla, mutta tuolla se ei mitään muuta olekaan, ei mitään perinteitä ei mitään, mikä eroaisi arjesta.
Pitääkin ensi vuonna ehdottaa, että jos ei mentäisi anoppilaan ollenkaan, vaan tehtäisiin oma joulu omaan kotiin. Niin miehen velikin taitaa tänä vuonna tehdä, ei siis ole tulossa tuonne omien vanhempiensa luokse.
-ap
En ymmärrä miksi on niin vaikeaa kieltäytyä kohteliaasti kutsusta ja viettää aatto kotona. Sitten voi käydä vaikka kahvilla välipäivinä tai kutsua anoppi kahville kotiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuullostaa ihanan rennolta joulunvietolta, inhoan pönötysjuhlia joissa pitää istua ahdistavissa vaatteissa ja leikkiä jotain kuninkaallista perhettä.
Minusta siinä on vielä aika paljon liikkumavaraa, että ollaanko juhlan kunniaksi vähän siistimmissä sisävaatteissa ja jutellaan yhdessä mukavia vs. pakkopönötetään tuskanhiessä jonkun fiktiivisen kiiltokuvaperhemallin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin mitä tahansa että minulla olisi puoliso jonka perheen luona viettää joulua. Sen sijaan vietän 10. joulun yksin kotona.
Pienet on sinullakin ongelmat.
Minä antaisin mitä vaan, etten olisi sairastunut ja sen vuoksi menettänyt yhden lapsistani.
Pienet on sinullakin ongelmat.
Tuli ketjusta mieleen, että toivottavasti mieheni ei pidä kamalana sitä, että joutuu aattopäivänä minun äitini luo syömään ja seurustelemaan, ennen kuin rauhoitutaan sitten illaksi omassa kodissa "oman" joulun viettoon. Miehen perheessä joulu ei ole kuulemma koskaan ollut mitenkään erikoinen juttu. Siksi ei esim. aattona hänen äitinsä luona käydä, vaan siinä lähipäivinä kahvitellaan yhdessä, joko hänen luonaan tai meillä sitten. Itse olen nyt vasta pari omaa joulua järjestänyt kinkkuineen päivineen ja olen alkanut koulia miestäkin vähän joulutunnelmaan.:D Mutta eipä häntä edelleenkään hirveästi joulujutut kiinnosta, vaikka kehuu kyllä koristelemaani kuusta ja syö mielellään jouluherkkuja. Juuri pari päivää sitten istuskelin lattialla värkkäilemässä taikataikinasta kuusenkoristeita ja mies sanoi, että hänestä on ihanaa katsella, miten innostunut minä olen joulusta.:)
Mutta mies viettäisi mielellään aaton varmaan kuten muutkin päivät: pelikonsolien parissa. Enkä minä katso illalla pelaamista pahalla, saatan itsekin lempipeliäni pelata. Mutta haluan kuitenkin, että ateriaan keskitytään ilman älylaitteita ja että pukeudutaan edes vähän paremmin yms. Ja ollaan toisillemme läsnä.
En edes osaa ajatella, että vietettäisi aatto anopin luona. Hän on ihana ihminen, mutta itsekin Ap:n lailla haluan joulun olevan _Joulu_.:) Äitini jaksaa edelleen laittaa koristeet, kuusen, ruuat yms. vaikka kaikki lapset olemmekin jo lentäneet pesästä. Sinne siis kokoonnutaan edelleen puolisoidemme kanssa yhdessä olemaan aattona.
Miestä saattaa lohduttaa se, että kun tässä yhdessä luomme pikkuhiljaa omia jouluperinteitä, pääsee hänkin vaikuttamaan asiaan.:D Esim. illalla kun ollaan omassa kodissa ja laitellaan jouluruuat esille meillä on kavereille ja sisaruksille ns. avoimet ovet. Meille saa aattoiltana tulla syömään ja olemaan. Koska vaikka käymmekin syömässä kinkut ynnä muut päivällä, laitan silti saman kattauksen myös kotona.
Juu, vähän aiheen viereen.-.- Sori, tämä joulunalusaika vaan saa innostumaan.:)
Mun lapsuudenperheen joulu taas alkaa sillä, että äiti ainoana aamuihmisenä herää klo 07, keittää riisipuurot ja aloittaa joulusiivouksen. Muut haluaisivat nukkua hyvin ja herätä virkeinä, mutta ei kun pitää siivota vaikka äiti siivoaa muutenkin pari tuntia joka päivä eli siivoukselle ei oikeasti olisi edes tarvetta.
Aamupalaksi syödään siis riisipuuroa ja seuraava ateria on jouluateria joka syödään klo 17, siihen asti kituutellaan nälkä kurnien.
Jouluateriaan mennessä äiti on marttyyrimökötyksen vallassa kun ketään ei olis kiinnostanut siivota vaan viettää rauhallista aikaa, jouda vaikka glögiä ja vetää suklaarasialliset nassuun ennen jouluateriaa.
Aterialla on tunnelma kuin hautajaisissa kun äidillä on edelleen mökötys päällä. Ateria syödään 10 minuutissa ja sitten taas siivotaan.
Vihdoin koittaa lahjojen aika, lahjat avataan ja sen jälkeen kaikki vetäytyvät omiin huoneisiinsa tekemään mitä huvittaa.
Nuoremmat sisarukseni asuvat vielä kotona, mutta minulla on jo oma perhe ja vietämme iloista ja rentoa joulua ihan keskenämme, vanhemmillani käymme sitten kärvistelemässä Tapaninpäivänä.
Jos olisin AP niin en todellakaan lähtisi anoppilaan.
Itsekin pari ensimmäistä joulua kärvistelin miehen kotona jossa söimme eri aikaan. Ensin kattaus minulle ja miehelle, sitten miehen veljelle ja tyttöystävälleen ja vasta kun lähdimme, söi anoppi miehensä kanssa kahdestaan. Ja muut odottivat aina viereisessä huoneessa kun toiset söivät.
Ei ollut kuusta tai koristuksia, ei joululauluja. Telkkari oli päällä ja sitä katsottiin sillä välin kun odotettiin aina niiden kahden syömistä. Lahjat vaihdettiin arkisesti ruokailun jälkeen.
Nykyisin en tähän enää suostu.
Antaisin mitä tahansa että minulla olisi puoliso jonka perheen luona viettää joulua. Sen sijaan vietän 10. joulun yksin kotona.
Pienet on sinullakin ongelmat.