Onko täällä ainoatakaan ihmistä, joka olisi aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?
Enkä tarkoita sillä tavalla, kuten joskus näkee kirjoitettavan, että esimerkiksi vela iloitsee palstalla lapsettomuuttaan kun jonkun lapset sairastaa/mies veetuttaa/päiväkodissa on kihomatoja tai vastaavaa.
Vaan ihan aitoa ja hyväntahtoista iloa, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, jotka eivät ole lähtöisin toisten alentamisesta tai vertailusta vaan jostain muualta.
Onko teitä?
Kommentit (18)
Minä! Olen äärimmäisen tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseeni, vuosi sitten asiat olivat vielä aivan eri tavalla.
Olen minä. Taidan olla väärässä seurassa täällä palstalla. Väitän, että olen aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Tuo onnellisuus ja tyytyväisyys kumpuaa sisältäni, se ei siis ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä.
Täälläkin yksi! Kyllä mulla vois olla elämässäni jotkin asiat paremminkin, mutta ompahan asioita mitä kohti mennä.
On jokin sisäinen rauha. Ympärillä juttuja mitkä mahdollistaa mulle sen ja tsemppaa mua synkemmillä hetkillä takas raiteille.
Minä myös. Toki arjen asioissa voi olla jotain pieniä huolia, mutta pääsääntöisesti elämäni on ihanaa, olen onnellinen ja kaikki isot asiat ovat ihan hyvin. Suuri kiitos puolisolleni, jonka kanssa olen saanut oppia elämää.
Minä myös, mutta vain siksi, että minulla on Taivaan Isä ja Jeesus Kristus - muuten en jaksaisi elää päivääkään, enkä käsitä miten te jumalattomat jaksatte elää ilman Jumalan rakkautta ja turvaa?
Kyllä. Ihania, ongelmattomia, hyvin käyttäytyviä lapsia, kiva mies (ollut jo yli 20 v), hyvä työpaikka, rahaa enemmän kuin tarpeeksi. Muita?
Vierailija kirjoitti:
Enkä tarkoita sillä tavalla, kuten joskus näkee kirjoitettavan, että esimerkiksi vela iloitsee palstalla lapsettomuuttaan kun jonkun lapset sairastaa/mies veetuttaa/päiväkodissa on kihomatoja tai vastaavaa.
Vaan ihan aitoa ja hyväntahtoista iloa, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, jotka eivät ole lähtöisin toisten alentamisesta tai vertailusta vaan jostain muualta.
Onko teitä?
Itse olen tyytyväinen elämääni. Saan työstä sopivasti sisältöä elämääni ja myös taloudellista toimeentuloa. Olen tyytyväinen myös parisuhteeseeni. Minkä haluaisin muuttuvan, olisi puolison ja nuoremman lapsen terveystilanne. Se ei kuitenkaan ole minun käsissäni, joten näillä mennään eteenpäin.
Maailman paras mies, aikuiset lapset, suloiset lapsenlapset, mielekäs työ, velaton talous, terveyskin ok.
Kyllä, olen onnellinen.
Olen onnellinen. Toki elämässä on ikäviäkin asioita ja hetkiä, mutta pidän työpaikastani, rakastan kotiani, parisuhteeni on hyvä, ja olen henkisesti erinomaisen hyvässä tasapainossa ja hyväksyn itseni, siis koen syvää sisäistä rauhaa, enkä haluaisi muuttaa elämästäni mitään. Mitä muuta silloin voi olla, kuin onnellinen?
Jeesus rakastaa minua. Se riittää jokapäiväiseen aitoon onneen!
Täällä!
Epätyypillinen työ, periaatteessa ilman loppuun asti tehtyä koulutusta, kolmen tonnin kuukausitulot ja vuokrakaksio nelikymppisenä.
En käytä naamakirjaa, twitteriä, instaa tai lue blogeja. En sisusta.
Harrastan monipuolisesti liikuntaa ja yhtä ekstremelajia. Kansalaisvaikutan.
Yksi pieni lapsi. Seurustelen itseäni kahdeksan vuotta nuoremman miehen kanssa. Olen päihittänyt useamman suht rankan sairauden. (Paha tules ja gynekologisia sairauksia.) Kolme läheistäni on toipunut syövästä.
Viihdyn omana itsenäni tosi hyvin.
Olen melko onnellinen. Tietysti on stressiä ja kiirettä, kun pitää tasapainoilla haastavan työn ja perheen kanssa, mutta kokonaisuutena olen ihan onnellinen. Tämä ei tietysti tarkoita, ettenkö voisi olla onnellisempi, jos minulla olisi enemmän vapaa-aikaa, jonka voisin viettää perheen kanssa.
Terveys hiukan reistailee, muuten ihan tyytyväinen, en alenna muita tai ylennä itseäni.
10- on onnellisuus asteeni. Tuo miinus tulee työstäni. Ei ole inhottava paikka millään tavoin, mutta olla koirani ja mieheni seurassa enemmän.
Mä olen ollut onnellinen viimeksi tyyliin 5-vuotiaana. Siitä eteenpäin elämä ollutkin sitten pelkkää alamäkeä. Kuolemaa odotellessa. N29
Minäkin olen onnellinen. Monta vuotta meni kulissiavioliitossa kuin sumussa, mutta nyt avioeron jälkeen olen ollut onnellisempi kuin koskaan.
Rakastan itseäni oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, olen terve, unelmatyössä ja rakkaiden ystävien ja sukulaisten ympäröimä - ihan mahtavaa.
Jos nyt vielä jotain voisi toivoa, niin ihana mies, toimiva parisuhde ja lapset olisivat aika kivoja, mutta jospa niidenkin aika vielä joskus tulisi... :)
Jeesuksen kautta löysin sisäisen rauhan ja rakkauden.
Rahahuolia tietty on mutta nekin ratkeavat kun tietää että Taivaan Isä pitää huolen :)
Ulkoinen maailma on vain kulissia.
En usko, että tällä palstalla sellaisia on. Kyllä onnellisuus ajoittuu johonkin muuhun aikaan kuin siihen, että on löytänyt palstan.