Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhdeväkivallasta toipuu ja pääsee yli? Uusi mies vaatii.
12.12.2017 |
Olen siis vuosia sitten kokenut vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, jätin miehen lopulta. Minulla on ollut lyhyitä suhteita tuon jälkeen, mutta nykyinen jo vakavampaa sorttia ja vuoden verran yhdessä oltu. Miehen mielestä kärsin edelleen liikaa edellisen suhteen traumoista, ja olisi aika jo päästä yli niistä. Hän on kiltti mies ja kohtelee.minua hyvin. Riita tilanteessa kuitenkin monesti vetää vanhan suhteeni esiin. Kokee, että kohtelen häntä, kuten eksääni, eli esim "pidän samanlaisena pellenä" (kun saatan sanoa rumasti tai huutaa, vaikka hänellä sama taito löytyy). Ikäänkuin olisin vain provosoinut ja yllyttänyt eksääni väkivaltaan hyvin vuoksi. Joskus olen maininnut, että en pidä tyylistä jolla hän puhuu minulle, saattaa olla mielestäni ilkeä ja alentava tyyli puhua. Mies kuitenkin kokee, ettei hän ole paha, minä vain kannan entisen suhteen taakkaa edelleen, ja siksi pidän häntä samanlaisena kuin eksää, eli koen hänen sanomiset siksi pahana ja loukkaavana. Ylireagoin siis entisen suhteen kokemusten takia. Joskus humalassa on saattanut riidan yhteydessä tönäistä mua, tästäkin olen sanonut, että koen sen jo tarpeeksi pahana ja vääränä, mutta ylireagoin senkin suhteen. Hän kun ei ikinä mua satuttaisi tai löisi. Hiljattain riidan yhteydessä löi mua tyynyllä muutaman kerran. Mielestäni tuo jo osoittaa, että haluaisi mua jollain tasolla lyödä. Riidat ei sinänsä liity eksään , mutta useimmiten päättyvät siihen ku tämä nykyinen ottaa eksän puheeksi, tyyliin mene sinne eksäs luo. Aidosti on sitä mieltä että pääosa riidoistakin johtuu siitä, etten ole päässyt yli tuosta huonosta suhteesta ja pidän kaikkia miehiä pahoina ja vihaan jo valmiiksi. Hän ei siis ajattele että haikailen eksän perään, vaan on ärsyyntynyt, että olen tunnetasolla kuulema jäänyt kiinni siihen. Eli luulen hänen olevan samanlainen enkä erota hyvää pahasta jne. Kokee loukkauksena, että joskus olen esim. säpsähtänyt hänen nopeaa kädenliikettä yms. koska mua on lyöty. Pitäis jo kuulema oppia, että mennyt on mennyttä ja hän ei ole samanlainen. Koen itseni huonoksi kun en tiedä miten tuollaisista traumoista voisi päästä yli. En ole terapiassa käynyt, pitäisikö? Sanoin hänelle, että ei kai esim. raiskatulle voi koskaan sanoa että noniin koitappa nyt päästä jo yli siitä, enhän se minä sua oo raiskannu. Mutta ilmeisesti toipumiseni pitäisi olla nopeampaa ja oppia luottamaan häneen. Olen vakuuttunut ettei hän mua olisi, mutta en voi tuollaisille, jostain alitajunnasta tuleville reaktioille mitään. Kerran vitsailtiin jotain, ja hän leikillään otti mua kuristusotteella kaulasta, siis leikillä ja hellästi yhdellä kädellä. Irrottauduin refleksinomaisesti heti siitä ja sanoin vaan älä ja vaihdoin puheenaihetta. Tästäkin reaktiosta loukkaantui. "Hän ei voi sille mitään jos joku vatipää on mua kuristanut, mutta pitäis tajuta että hän ei sellaista tee." Eli voiko tällaisista vaistomaisista reaktioista päätä eroon?
Kommentit (15)
Terapia olisi hyväksi sinulle, voit sitten paremmin päättää nykyisen suhteenkin kohtalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan alkuun, sun kyllä kannattaisi käydä terapiassa tai ainakin jossain vertaistukiryhmässä, toisekseen, sun tän hetkinen mies on erittäin ilkeä, että vetää riitoihin aina sun menneisyyden! Ei terveen ihmisen toimintaa.
Oot selkeästi juminu tiettyyn miestyyppiin. Exä ja nyxä vaikuttaa samanlaisilta. Eiköhän se ihan oikea lyöntikin sieltä pian tule. Et ylireagoi vaan alireagoit.
Ette kuulosta kauheen tasapainoisilta...
Ei sun mistään vaistomaisista reaktioista pidä päästä eroon vaan tuosta ääliömiehestä. Kunnon mies ei edes leikillään viittaa väkivaltaan, etenkin jos tietää että nainen on saanut sitä sorttia aikanaan jo ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakene vuorille.
Nykyisesi on syvältä perseestä: toisten tunteita ei mitätöidä, ja hyvä ihminen ei lyö toista yhtään millään.
Kun olet päässyt tuosta pellestä eroon, mene sinne terapiaan. Jos et selvitä asioitasi tulet toistamaan samaa parisuhdekuviota yhä uudestaan.
T:tiedän kokemuksesta
No sähän nyt olet sankarin löytänyt. Ja ihan sinä ärsytit ja sinun syy, kun se eka isku tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvaa humalassa riitelyä. Siinäpä hieno parisuhde.
Miehellä selkeä valta-asema teidän suhteessa. Mun ex teki juuri noin. Tai aloitti juuri noin. Syytti aina ylireagoinnista/asioiden keksimisestä kun en pitänyt jostakin, mitä hän teki tai sanoi. Usein myös otti edellisen exäni puheeksi ja vertaili kuinka hän paljon parempi. Esim jos edellinen ex oli tönäissyt mua kadulla, hän oli typerä. Mutta jos tämä exäni töni minua kadulla niin hän vain "yritti opettaa minua kävelemään oikeassa laidassa". Aikuista ihmistä. Juokse jooko. Miehestäsi koituu vielä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo suhde ole sen kummempi kuin se entinenkään. Terapiaa ja sitten mies vaihtoon tai toisessa järjestyksessä.
Kaikki oleellinen on täällä sanottu; juokse ja lujaa, sun miehesi ei ole kilttiä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot selkeästi juminu tiettyyn miestyyppiin. Exä ja nyxä vaikuttaa samanlaisilta. Eiköhän se ihan oikea lyöntikin sieltä pian tule. Et ylireagoi vaan alireagoit.
Samaa mietin tämän kirjoittajan kanssa. Miessuhteesi eivät ole normaaleja eikä sulla ole mahdollisuuttakaan sellaiseen ennen kuin olet terapiassa miettinyt asioita.
Vierailija kirjoitti:
Terapia olisi hyväksi sinulle, voit sitten paremmin päättää nykyisen suhteenkin kohtalon.
Ehdottomasti. Olet saanut edellisestä väkivaltaisesta suhteesta trauman, ja sen paranemiseen tarvitaan terapiaa. Mielestäni on myös tyhmää yrittääkään alkaa uutta suhdetta ennen kuin edellisen jättämät haavat on parantuneet!
On täysin luonnollista epäillä ja olla luottamatta. Mutta asiat tulisi käydä läpi terapeutin kanssa, ja oppia löytämään perusturvallisuus ja luottamus uudelleen. Myös itsetunnon parantaminen olisi paikallaan. Huomaatko, että taas siedät miestä joka kohtelee sinua huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen siis vuosia sitten kokenut vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa, jätin miehen lopulta. Minulla on ollut lyhyitä suhteita tuon jälkeen, mutta nykyinen jo vakavampaa sorttia ja vuoden verran yhdessä oltu. Miehen mielestä kärsin edelleen liikaa edellisen suhteen traumoista, ja olisi aika jo päästä yli niistä. Hän on kiltti mies ja kohtelee.minua hyvin. Riita tilanteessa kuitenkin monesti vetää vanhan suhteeni esiin. Kokee, että kohtelen häntä, kuten eksääni, eli esim "pidän samanlaisena pellenä" (kun saatan sanoa rumasti tai huutaa, vaikka hänellä sama taito löytyy). Ikäänkuin olisin vain provosoinut ja yllyttänyt eksääni väkivaltaan hyvin vuoksi. Joskus olen maininnut, että en pidä tyylistä jolla hän puhuu minulle, saattaa olla mielestäni ilkeä ja alentava tyyli puhua. Mies kuitenkin kokee, ettei hän ole paha, minä vain kannan entisen suhteen taakkaa edelleen, ja siksi pidän häntä samanlaisena kuin eksää, eli koen hänen sanomiset siksi pahana ja loukkaavana. Ylireagoin siis entisen suhteen kokemusten takia. Joskus humalassa on saattanut riidan yhteydessä tönäistä mua, tästäkin olen sanonut, että koen sen jo tarpeeksi pahana ja vääränä, mutta ylireagoin senkin suhteen. Hän kun ei ikinä mua satuttaisi tai löisi. Hiljattain riidan yhteydessä löi mua tyynyllä muutaman kerran. Mielestäni tuo jo osoittaa, että haluaisi mua jollain tasolla lyödä. Riidat ei sinänsä liity eksään , mutta useimmiten päättyvät siihen ku tämä nykyinen ottaa eksän puheeksi, tyyliin mene sinne eksäs luo. Aidosti on sitä mieltä että pääosa riidoistakin johtuu siitä, etten ole päässyt yli tuosta huonosta suhteesta ja pidän kaikkia miehiä pahoina ja vihaan jo valmiiksi. Hän ei siis ajattele että haikailen eksän perään, vaan on ärsyyntynyt, että olen tunnetasolla kuulema jäänyt kiinni siihen. Eli luulen hänen olevan samanlainen enkä erota hyvää pahasta jne. Kokee loukkauksena, että joskus olen esim. säpsähtänyt hänen nopeaa kädenliikettä yms. koska mua on lyöty. Pitäis jo kuulema oppia, että mennyt on mennyttä ja hän ei ole samanlainen. Koen itseni huonoksi kun en tiedä miten tuollaisista traumoista voisi päästä yli. En ole terapiassa käynyt, pitäisikö? Sanoin hänelle, että ei kai esim. raiskatulle voi koskaan sanoa että noniin koitappa nyt päästä jo yli siitä, enhän se minä sua oo raiskannu. Mutta ilmeisesti toipumiseni pitäisi olla nopeampaa ja oppia luottamaan häneen. Olen vakuuttunut ettei hän mua olisi, mutta en voi tuollaisille, jostain alitajunnasta tuleville reaktioille mitään. Kerran vitsailtiin jotain, ja hän leikillään otti mua kuristusotteella kaulasta, siis leikillä ja hellästi yhdellä kädellä. Irrottauduin refleksinomaisesti heti siitä ja sanoin vaan älä ja vaihdoin puheenaihetta. Tästäkin reaktiosta loukkaantui. "Hän ei voi sille mitään jos joku vatipää on mua kuristanut, mutta pitäis tajuta että hän ei sellaista tee." Eli voiko tällaisista vaistomaisista reaktioista päätä eroon?
Juokse. Tuo mies on sairas ja nauttii siitä, että pystyy manipuloimaan sinua samaan aikaan sekä pelkäämään itseään että uskomaan, että sinussa on vikaa ja hän itse on hyvä mies. Olen ihan vakavissani: hae ammattiapua ja lähde tuosta suhteesta niin pian kuin mahdollista.
Mies on inhottava sika. Kuristi sinua "leikillään" ? Miksi olet vielä hänen kanssaan??? Hän on kaukana kiltistä.