Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta pelottavinta on ehkä se, että muutun sitten juuri sellaiseksi ihmiseksi joka vaan tulkuttaa omaa näkemystään " No, kun minä olen tehnyt näin, niin sitten tämän on pakko olla se ainaa oikea malli elää".

Lapsettomat tuntuvat usein kuvittelevan lapsellisten näin tekevän, jos he puolustavat omia valintojaan lapsettoman ensin niitä suoraan väheksyttyä.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa ja kamalaa...No, en minä ainakaan halua luopua edes harrastuksistani, vaikka olen tosiaan ihan tavisharrastelija, en ollenkaan huippu/tavoitteellinen.

Ja kun naisia aina parjataan niin kuinka moni 20-40-vuotias mieskään on kiinnostunut lopettamaan futiksen/lumilautailun/salilla käymisen/juoksun/golfin/tenniksen ja vaihtamaan tämän päivittäiseen vaunutteluun lähipuistossa? Lauantai-illan leffan/illanistujaisten/keikan/matsin/pelisession/saunomisen tilalle legolinnan rakentaminen ja purku, siivousta ja iltasatua? Töistä pois kotitöitä tekemään vähintään vuodeksi? Oman Spotify-listan vaihtaminen hevisaurukseen ja fröbelin palikoihin? Lomalla Valioliigan matsin tai Malediivien sijaan autoreissu Puuhamaahan ha Muumimaailmaan? Kavereitten synttäreiden ja tupareiden sijaan viikonlopuksi anoppilaan perunamaata kääntämään ja nurmikkoa leikkaamaan ja leikittämään lapsen serkkuja? Kavereiden häihin autolla vaippalaukku kainalossa ja kotiinlähtö viimeistään klo 19? Kesäpäivänä rannan ja terassin sijaan ohjelmassa hiekkalaatikolla istuminen, keinulle vauhdin antaminen ja oksennuksen siivoaminen auton takapenkiltä? Töistä ei lepäämään/harrastuksiin vaan kaasu pohjassa päiväkodille ja kokkaamaan?

Se on just tuollaista, jos teet siitä sellaista. :D

No miten voi olla tekemättä? Viemällä lapsi hoitoon heti kun sen saa kohdusta ulos? Ja voihan kersan toki rahdata Malediiveille jos vaan rahat enää riittää isomman asunnon jne hankkimisen jälkeen, mutta ei siellä sitten snorklata ja oteta aurinkoa, päivällä pari kaljaa ja illalla syömään minkä jälkeen kiihkeää seksiä. Vaan vahditaan ja leikitetään lasta minkä jälkeen mennään päiväuniajaksi hotellihuooneeseen ja sitten taas vahditaan ja leikitetään ja mennään hotellihuoneeseen viimeistään klo 19.30 eikä poistuta ennen aamua, seksiä ei ole kun lapsi nukkuu tietty samassa huoneessa. Ruuat haetaan kaupasta ja korkeintaan syödään hotellin aularavintolassa, koska a) lapsi syö n. 6 krt päivässä, b) lapsi huutaa jos ei saa ruokaa kitusiin heti kun mieli tekee, c) lapsi ei jaksa kävellä pitkiä matkoja eikä sitä huvita helteessä kantaa eikä rattaita ole järke hilata malediiveille eikä niillä kyllä rantagiekadsa etenekään jn, d) kukaan ei halua että lapsi saa paskataudin reissussa joten parempi syödä vakuumipakattua jne jne.

Minun viikko-ohjelmani on seuraavanlainen:

Ma vielä flunssassa. Töihin lähtö klo 7.35, töistä suoraan harrastukseen ja siitä kauppaan, kotona 20.30 ja pikaisen syömisen jälkeen nukahdin sohvalle ja nukuin yhtä soittoa aamuun.

Ti töitä klo 17.45 saakka (atk-järjestelmäpäivitys eli kaikki kusee), kotona pikainen vaatteidenvaihto n. 3 min, harrastukseen, lemmikkieläinliikkeeseen (harrastuspaikan vieressä), koti klo 20, syöminen, nyt chillailua ja kohta iltasuihku.

Ke normaali työpäivä mutta alkuviikon rästit tehtävä pois eli voi mennä pitkäksi. Ei pakollisia menoja. Käytännössä menen töiden jälk. tekemään joululahjaostokset.

To töistä harrastukseen, kotona taas n. klo 20. Matkalaukun pakkaaminen jos en ole ke viitsinyt.

Pe töitä aamusta klo 22-00 saakka minkä jälkeen oltava aamuun klo 10 saakka puhelimen päässä ja valmiina tarv. olemaan työpaikalla 30 min sisään puhelusta. Puheluita voi tulla 0-20 kpl, ei voi tietää.

La kaverin juhlat. Ajoa klo 12-15, valmistautuminen, juhlat, jatkot, nukkumaan n klo 04. Su vapaata, käyn kaupungilla ja tapaan yhtä töistä ystävää (juhlat siis toisessa kaupungissa kuten ehkä voi päätellä, ajoa n. klo 19-22 kotiin, tavaroiden purku, nukkumaan.

Lasta voisin siis hoitaa pari tuntia päivässä, ke ja su enemmän. Isänä sitä lasta hoitaisi tuon kaiken muun ajan? Joku kolmekymppinen mies, jolla omat harrastukset, kaverit, juhlat? Salli mun nauraa.

No onhan tuollainen prismailu ihan sairasta, jos joka paikkaan pitää perheenä raahautua. Sellaista katsoessa lapsettomat kuvittelee (ihan aiheesta!) että lasten saaminen tyhmentää ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa ja kamalaa...No, en minä ainakaan halua luopua edes harrastuksistani, vaikka olen tosiaan ihan tavisharrastelija, en ollenkaan huippu/tavoitteellinen.

Ja kun naisia aina parjataan niin kuinka moni 20-40-vuotias mieskään on kiinnostunut lopettamaan futiksen/lumilautailun/salilla käymisen/juoksun/golfin/tenniksen ja vaihtamaan tämän päivittäiseen vaunutteluun lähipuistossa? Lauantai-illan leffan/illanistujaisten/keikan/matsin/pelisession/saunomisen tilalle legolinnan rakentaminen ja purku, siivousta ja iltasatua? Töistä pois kotitöitä tekemään vähintään vuodeksi? Oman Spotify-listan vaihtaminen hevisaurukseen ja fröbelin palikoihin? Lomalla Valioliigan matsin tai Malediivien sijaan autoreissu Puuhamaahan ha Muumimaailmaan? Kavereitten synttäreiden ja tupareiden sijaan viikonlopuksi anoppilaan perunamaata kääntämään ja nurmikkoa leikkaamaan ja leikittämään lapsen serkkuja? Kavereiden häihin autolla vaippalaukku kainalossa ja kotiinlähtö viimeistään klo 19? Kesäpäivänä rannan ja terassin sijaan ohjelmassa hiekkalaatikolla istuminen, keinulle vauhdin antaminen ja oksennuksen siivoaminen auton takapenkiltä? Töistä ei lepäämään/harrastuksiin vaan kaasu pohjassa päiväkodille ja kokkaamaan?

Kyllä muakin kammoksuttaa stereotyyppinen Prisma-perhe, mutta omalta osaltani voin kertoa, että:

– aloitin liikunnan harrastamisen vasta lapsen (nyt 4 v.) syntymän jälkeen, aiemmin olin sohvaperuna

– lauantai-iltana voi sekä koota legoja että (lapsen mentyä nukkumaan) katsoa esim. leffaa

– meidän lapsella on erittäin hyvä musiikkimaku, ja lastenmusiikkia ei kuunnella käytännössä yhtään

– ollaan tehty lapsen kanssa lukuisia ulkomaanmatkoja, mukaan lukien 3 (pian 4) kaukomatkaa; Muumimaailmassa ollaan käyty kerran ja se oli aikuisellekin kiva paikka

– lapsensaanti ei millään tapaa velvoita kääntämään anopin perunamaata tai leikittämään lapsen serkkuja!

– lapsenkin kanssa voi käydä rannalla ja kahviloissa (ollaan viety lasta vauvasta asti kahviloihin ja ravintoloihin, joten hän osaa käyttäytyä niissä varsin mallikelpoisesti)

– töistä lähden samaan aikaan kuin ennen lapsensaantia, kotona laitan ruokaa mutta sitäkin tein jo ennen lapsensaantia; illemmalla saatan rötköttää sohvalla, kun lapsi esim. piirtää tai lukee kirjaa vieressäni taikka sitten lähden salille.

Vierailija kirjoitti:

"Taajamassa sijaitseva iso omakotitalo, pihassa seisovat Volvo ja kultainennoutaja, samanlaisiin tuulipukuihin pukeutunut nelihenkinen ”prismaperhe”, joka suhaa automarketissa metsästämässä alennusjauhelihaa.

Tällaisia mielikuvia nuoret aikuiset liittävät lapsiperheisiin – ja muun muassa tällaiset mielikuvat heikentävät heidän perheellistymishalujaan, kertoo tuore Väestöliiton perhebarometri."

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005486892.html

Jos ihmisen pitää ostaa alennuksella ruokaa niin lapsia ei olisi edes pitänyt tehdä

Moni meistä on lapsuudessa elänyt siinä "prismaperheessä", on ollut omakotitalo, tietenkin itse rakennettu ja rakennusaika on ollut yhtä penninvenytystä ja riitoja. On ollut kaksi autoa, lapsia kuskattu vaikka ja missä. Äitit ovat tehneet ruuat itse, ommelleet vaatteita, pihatöitä on tehty, koska oishan se kauheaa jos ei olisi piha tiptop. Kaikki on tehty tietyn kaavan mukaan, koska kaavasta poikkeavat ovat jotain ihme hyypiöitä.

Sitten viidenkympin villityksessä on erottu. Eronneet naiset ovat "voimaantuneet" ja koko avioliittoa ja lapsia kadutaan kovaan ääneen. Jaetaan seksijuttuja facebookissa.

Miehet ovat ottaneet sen parikymppisen bimbon itselleen, värjäävät puoleksi kaljussa päässä olevat loput hiukset mustiksi ja ostavat nahkatakin.

Ne jotka ovat edelleen naimisissa, niin ovat joko niitä harvoja onnellisia jotka ovatkin elelleet hieman omien sääntöjen mukaan tai niitä jotka "eletään nyt tässä kerta tähän on ruvettu".

Miten tämä sitten ketään nykynuorta houkuttaisi?

Piti itsekin todella pitkään miettiä, että lisäännynkö vai en. Minulla on ikää 30+, yksi lapsi ja toinen tulossa. On omistusasunto, on mökki, on reissattu ja eletty. Kovia viinan perään ei ole oltu miehen kans koskaan, niin sitä ei olla kauheasti harrastettu. On korkeakoulututkinnot ja mukavat työpaikat. Minullakin ok palkka, miehellä iso. Mutta me ollaankin sellainen outo perhe. Meille kelpaa vähän vähempikin. Ei ostettu heti kerralla sitä isoa omakotitaloa, vaan hieman halvempi asunto, joka jätetään sijoitusasunnoksi kun tämä jää liian pieneksi. Ei tykätä merkkilaukista ja -vaatteista itsellä tai lapsilla, joten niihinkään ei tartte tuhlata.

Ei käydä vauvauinnissa, "koska se nyt pitää". Nukuttiin sekin aika porukalla. On elämä paljon muuttunut lapsen syntymän jälkeen, mutta ei me käydä pelkästään hesellä ja hoplopissa. Vaan vaikka intialaisessa ravintolassa ja uimassa.

Käydään yhdessä miehen kans treffeillä, kun lähetään häihin niin mennään sinne taksilla - ilman lasta. Harrastetaan edelleen niitä juttuja mitä ennenkin. Katson edelleen omia suosikkisarjojani, en vaihda muumeihin. Pukeudun edelleen mustiin yksinkertaisiin vaatteisiin, en trikoopipoihin ja toppahousuihin.

Sen myönnän että äitikavereita ei ole, koska olen näin "poikkeava", mutta taas lapsettomista kavereista ei ole tarttenut luopua koska elämääni mahtuu muutakin kuin vaippoja ja muskarijuttuja.

Paljonko lapsia syntyisi, jos miehen fiilis, potenssi ja seksuaalinen nautinto paranisi kortsua käyttämällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pelottavinta on ehkä se, että muutun sitten juuri sellaiseksi ihmiseksi joka vaan tulkuttaa omaa näkemystään " No, kun minä olen tehnyt näin, niin sitten tämän on pakko olla se ainaa oikea malli elää".

Lapsettomat tuntuvat usein kuvittelevan lapsellisten näin tekevän, jos he puolustavat omia valintojaan lapsettoman ensin niitä suoraan väheksyttyä.

aa, okei, itse näen tätä niin paljon tapahtuvan omassa tuttavapiirissä, että olen alkanut miettiä milloin minustaki sellainen tulee. lapset ovat nyt 1v3kk ja 2 kk.

No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa ja kamalaa...No, en minä ainakaan halua luopua edes harrastuksistani, vaikka olen tosiaan ihan tavisharrastelija, en ollenkaan huippu/tavoitteellinen.

Ja kun naisia aina parjataan niin kuinka moni 20-40-vuotias mieskään on kiinnostunut lopettamaan futiksen/lumilautailun/salilla käymisen/juoksun/golfin/tenniksen ja vaihtamaan tämän päivittäiseen vaunutteluun lähipuistossa? Lauantai-illan leffan/illanistujaisten/keikan/matsin/pelisession/saunomisen tilalle legolinnan rakentaminen ja purku, siivousta ja iltasatua? Töistä pois kotitöitä tekemään vähintään vuodeksi? Oman Spotify-listan vaihtaminen hevisaurukseen ja fröbelin palikoihin? Lomalla Valioliigan matsin tai Malediivien sijaan autoreissu Puuhamaahan ha Muumimaailmaan? Kavereitten synttäreiden ja tupareiden sijaan viikonlopuksi anoppilaan perunamaata kääntämään ja nurmikkoa leikkaamaan ja leikittämään lapsen serkkuja? Kavereiden häihin autolla vaippalaukku kainalossa ja kotiinlähtö viimeistään klo 19? Kesäpäivänä rannan ja terassin sijaan ohjelmassa hiekkalaatikolla istuminen, keinulle vauhdin antaminen ja oksennuksen siivoaminen auton takapenkiltä? Töistä ei lepäämään/harrastuksiin vaan kaasu pohjassa päiväkodille ja kokkaamaan?

Se on just tuollaista, jos teet siitä sellaista. :D

Miten vältät puoletkaan noista asioista, jos on lapsia? Vaipat on otettava mukaan häihin, keinulle on annettava vauhtia, hiekkalaatikolla on istuttava ja taputeltava kakkuja, koska se tekee lapsen onnelliseksi, oksennukset on siivottava, töistä on kotiin usein kiire, Fröbelin palikat soi ja jos sinne saunaankin pääsee, niin joko komentelet siellä kinastelevia sisaruksia tai vähintäänkin se taapero tulee huutelemaan "äiti, äiti". 

Lapsissa on paljon ihania asioita, mutta kyllä vain niitten kanssa on pakko tehdä paljon sellaista, mikä itseä ei lainkaan huvita. Yleisemmät syyt tähän vastentahtoiseen tekemiseen ovat A) lapsi tulee siitä onnelliseksi ja B) se tekeminen on lapsen terveyden ja kehityksen kannalta tärkeää ja olennaista.

Miten olet itse onnistunut kasvattamaan lapsesi niin, että olet välttynyt Hevisaurukselta, hiekkalaatikolta tai oksennustaudilta?

Kyllä minä olen kestänyt hiekkalaatikon ja Hevisauruksen ja jopa niistä nauttinut, koska lapsen into on aika mukaansa tempaavaa. En koe näiden asioiden omaa persoonaani latistaneen vaan avartaneen, muuten voisin olla snobi 😅 Rannalle ja terassille (jäätelölle) voi mennä lasten kanssa, ja muistot ovat kyllä kirkkaampia kuin nuoruuteni ranta- ja terassipäivistä... - ohis

Kysymys ei ollutkaan tästä, vaan siitä, että kaikkia asioita ei voi lapsellisena ihmisenä välttää eikä vanhemmuutta voi muokata juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Siinä on se lapsi, ja sen tarpeet ja toiveet on otettava huomioon.

Totta kai. Mutta vauva-ajan jälkeen se valinnanvapaus lisääntyy jo paljon. Minusta on aika kumma ajatus, että lapsiperheessä ihmisten oma persoona katoaisi ja muuttuisi stereotyypiksi.

Vierailija kirjoitti:

No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.

Siinä vaiheessa he sitten lisääntyvät. Mutta nuorina aikuisina se ei kiinnosta, kun menevästä elämäntyylistä ei ole vielä nautittu kauan.

Lapsiperhe-elämäkeskustelussa keskitytään suurin piirtein siihen aikaan kun lapsi on 0-5v. Se värittää käsityksiä. Elämä on isompien lasten kanssa niin paljon relampaa ja kivempaa.

Pin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon. 

Elänyt molempia ja ihan rehellisesti sanottuna elämä on paljon parempaa, antoisampaa ja rikkaampaa prismaperheen äitinä. Lastenkin kanssa voi matkustaa ja aikuisten juhlat tuntuvat taas joltakin. Lisänä ihanat, fiksut ja suloiset lapset, jotka toki tuovat sitä huolta, mutta niin paljon enemmän iloa ja naurua.

Näin minäkin ajattelen, koen saavani oikeastaan nyt molemmat puolet elämästä, entisen yhden lisäksi myös perheellisen elämän. Mulla onkin sellainen puoliso, joka oikeasti arvostaa minua naisena ja äitinä erittäin paljon, hänelle on tärkeää, että saan tehdä edelleen myös niitä omia asioitani ja sama tietenkin toiseenkin suuntaan. Jotkut taas istuvat marttyyrina kotona, kun "mies ei kuitenkaan pärjää". Kannattaa miettiä tätä pariutuessa, jos lapsia haluaa... :D Olin tosi tarkka siitä, millaisen elämän haluan, ja puhuttiin nämä arvot puhki ennen lapsia. 

Tämä ei ole hyökkäys sinua vastaan Pin, vaan olet erinomainen esimerkki kommenttiini. Olen lukenut blogiasi ja nähnyt kuviasi Instassa. Sinulla on kaunis koti ja söpöt lapset, ja näytät todella onnelliselta. Silti pelkkä ajatuskin tuollaisesta elämästä omalla kohdalla pelkästään puistattaa. Tuollainen elämä on kaikkea sitä, mitä itse kammoan. Sanon tämän siksi, että keskustelijat ymmärtäisivät, että emme me lapsettomat ajattele, että kaikkien lapsiperheiden arjen täytyy olla paskaa. Ei se varmastikaan ole. Sen sijaan meille lapsettomille se teille kaikkein paras olisi juurikin sitä -- pahinta painajaista. Vaikka se lapsiperhe-elämä olisi siis sitä maailman ihaninta ja upeinta teille, se ei ole sitä meille, vaikka kuinka kehuisitte sitä. Eivät kaikki sovi samaan muottiin, ja perustelut kumman tahansa valinnan absoluuttisesta paremmuudesta ovat yhtä tyhjän kanssa.

Olen epätrendikäs siinä mielessä,että aidosti tykkään lapsiperhe-elämästä. Rakastan lapsiani ja en haluaisi olla lapseton. Ehkä olen masokisti,mutta kyllä tuo epämukavuusalueelle meno ja jaksamisen venyttäminenkin tuntuu tavallaan hyvältä. Kasvaa henkisesti ja tuntee elävänsä kun kaikki ei ole helppoa tai merkityksetöntä. Enkä nyt sano,että lapsettomien elämä olisi sellaista.

Silti tuollainen omakotitalo,koira ja farmari-elämä tuntuu vähän ahdistavalta. Me asumme keskustassa,kerrostalossa ja vieläpä vuokralla. Autoakaan ei ole. Monen mielestä varmaan kamala ja tilapäinen ratkaisu lapsiperheelle,mutta me viihdytään ja tykätään elämästä näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.

Siinä vaiheessa he sitten lisääntyvät. Mutta nuorina aikuisina se ei kiinnosta, kun menevästä elämäntyylistä ei ole vielä nautittu kauan.

.. tai ei lisäännytä, kun ei voida, enää. Sittenkös tuntuu merkityksettömältä.. 

Olen lapseton ja töissä. Menevä elämäni ei ole, brunssilla kävin kaksi vuotta sitten ja baarissa satunnaisesti. En ymmärrä, millä tähän elämään lapsen mahduttaisi? Pitäisi valvoa öisin, että olisi vapaa-aikaa.

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuollainen prismailu ihan sairasta, jos joka paikkaan pitää perheenä raahautua. Sellaista katsoessa lapsettomat kuvittelee (ihan aiheesta!) että lasten saaminen tyhmentää ihmisen.

"Prismailu on sairasta"! 😅 Prisma saa elämää suurempia ulottuvuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.

Siinä vaiheessa he sitten lisääntyvät. Mutta nuorina aikuisina se ei kiinnosta, kun menevästä elämäntyylistä ei ole vielä nautittu kauan.

.. tai ei lisäännytä, kun ei voida, enää. Sittenkös tuntuu merkityksettömältä.. 

Joillekin saattaa käydä niinkin. Mutta suuri osa ihmisistä saa lapsia vielä lähellä neljääkymppiä.

Minulla on hyviä ystäviä, joiden päätös vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei ole milläänlailla esteenä sille, että olemme todella läheisiä.

Myöskin lapsemme ovat heille tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö se sitten ole keskiluokkaista kun vuosikymmen toisensa perään nautitaan niistä vtun brunsseista ja illanistujaisista? Minusta ainakin alkaa olla tosi puuduttavaa ja tylsää ja itseään toistavaa sillai kymmenen vuoden jälkeen. Eletään niinku tosi siistii ja spontaanii elämää. Pyöritään oman navan ympärillä ja loputtomassa elämysten ja hedonismin pyörteessä. Tämähän on just sitä lammasmaista keskiluokkaista elämää jota meille tyrkytetään. Kaikki samanlaisia tylsimyksiä vaikka jokainen esittää olevansa oman elämän supertähtiä. Tämä on massaa nykypäivänä.

Siinä vaiheessa he sitten lisääntyvät. Mutta nuorina aikuisina se ei kiinnosta, kun menevästä elämäntyylistä ei ole vielä nautittu kauan.

.. tai ei lisäännytä, kun ei voida, enää. Sittenkös tuntuu merkityksettömältä.. 

Joillekin saattaa käydä niinkin. Mutta suuri osa ihmisistä saa lapsia vielä lähellä neljääkymppiä.

Jäin itse lopulta lapsettomaksi, mutta harmistus oli aika ohimenevä. Kun ei ollut koskaan halunnut niitä lapsia niin ei ollut rakentanut itselleen sellaista tulevaisuutta päässään, jonka musertuminen olisi ollut kriisi. Luulen, että näin ne, jotka haluaa lapsia ajattelee kaikille muille käyvän. Koska niille se olis ollut niin iso kriisi.