Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät ole onnellisia
12.12.2017 |
...vaikka tutkimukset niin väittävätkin. Onnelliset ihmiset eivät ole epäempaattisia, vaan empaattisia. Se kumpuaa luonnostaan. Suomalaisethan todettiin lähes epäempaattisimmiksi alle vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa.
Suomalaisten onnellisuuteen ei myöskään viittaa monia muita maita suurempi mielialalääkkeiden kulutus, eivätkä runsaammat itsemurhat. Jos ääriratkaisuja -itsemurhia- on runsaasti, silloin myös tilastollisesti lähellä ääripään mielentilaa (itsemurhan tehneet) olevia ihmisiä on paljon. Ja nämä ihmiset ovat siis onnettomia ihmisiä.
Ei ole siis niin, että on suhteessa asukaskukuun muita maita enemmän elämänsä päättäviä, mutta samanaikaisesti suhteellisesti muita maita enemmän hyvin onnellisia, joka sitten nostaisi Suomen lähes onnellisimmaksi. Sen sijaan, kun itsemurhia on vähän, on onnellistenkin osuus suurempi. Ja päinvastoin.
Miksi suomalaiset eivät siis vastaa totuudenmukaisesti onnellisuustutkimuksiin? Onko sitä vastattava niin kivasti kyselylomakkeeseen, kenties, koska on kivempaa "kuulua" johonkin tiettyyn joukkoon?
Kommentit (12)
Älä yleistä. Suomalaiset sitä ja suomalaiset tätä. Et voi vastata kaikkien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuustutkimus ei mittaa onnellisuutta sillä tavalla kuin me se käsitetään
Miten se mittaa sitä?
Väärin tutkittu, kun tulos ei vastaa käsityksiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuustutkimus ei mittaa onnellisuutta sillä tavalla kuin me se käsitetään
Miten se mittaa sitä?
"Onnellisuuden mittareita ovat bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja korruptiosta vapaa hallinto sekä talouselämä." https://yle.fi/uutiset/3-9519425
Tuo empaattisuustutkimus perustui siihen, miten paljon ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä ja lahjoittavat hyväntekeväisyyteen. Suomi oli tuossa surkein. Ja miksi pitäisikään olla muuta? Sotien jälkeen Suomea rakennettiin niin, ettei kenenkään tarvitsisi olla vapaaehtoistyön ja almujen varassa. Sellaista yhteiskuntaa kutsuttiin hyvinvointiyhteiskunnaksi. Ja sellaisen suuri osa suomalaisista haluaisi säilyttääkin.
Eivät suomalaiset ole sen epäempaattisempia kuin muutkaan. Me vain elämme tällä hetkellä muutosvaihetta, kun aiempien sukupolvien rakentamaa hyvinvointivaltiota pala palalta hajotetaan. Katsomme epäuskoisina, miten tässä nyt näin kävi ja mihin tämä vielä johtaa. Kun vanhempamme, lapsemme, sisaruksemme tai ystävämme alkavat seistä leipäjonoissa ja hakea lämmikettä päälleen hyväntekeväisyysjärjestöiltä, uskomme vihdoin, että osoittaaksemme empaattisuuttamme meidän on tehtävä muutakin kuin maksaa veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka muuttais mun kanssa Islantiin? Siellä voisi olla tulevaisuutta toisin kuin täällä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuustutkimus ei mittaa onnellisuutta sillä tavalla kuin me se käsitetään
Miten se mittaa sitä?
"Onnellisuuden mittareita ovat bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja korruptiosta vapaa hallinto sekä talouselämä." https://yle.fi/uutiset/3-9519425
Maailmassa on noin parisataa valtiota ja Suomi näyttää olevan viidennellä sijalla maaliman 200 valtion joukossa. Todella onnetonta...
Lisäksi täytyy muistaa, että esimerkisi Yhdysvalloissa on huonompi sosiaaliturva kuin Suomessa, mutta lahjoitukset saa vähentää verotuksessa tosin kuin meillä. Ne yhdessä tukevat hyväntekeäisyyttä tosin kuin meidän hyvinvointivaltiomme, joka on ottanut hyväntekeväisyyden omalle kontolleen.
Maailman onnellisimmat maat
1. Norja
2. Tanska
3. Islanti
4. Sveitsi
5. Suomi
6. Hollanti
7. Kanada
8. Uusi-Seelanti
9. Australia
10. Ruotsi
Lähde: World Happiness Report 2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Äiti Venäjä ei ole top kympissä?
Vierailija kirjoitti:
...vaikka tutkimukset niin väittävätkin. Onnelliset ihmiset eivät ole epäempaattisia, vaan empaattisia. Se kumpuaa luonnostaan. Suomalaisethan todettiin lähes epäempaattisimmiksi alle vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa.
Suomalaisten onnellisuuteen ei myöskään viittaa monia muita maita suurempi mielialalääkkeiden kulutus, eivätkä runsaammat itsemurhat. Jos ääriratkaisuja -itsemurhia- on runsaasti, silloin myös tilastollisesti lähellä ääripään mielentilaa (itsemurhan tehneet) olevia ihmisiä on paljon. Ja nämä ihmiset ovat siis onnettomia ihmisiä.
Ei ole siis niin, että on suhteessa asukaskukuun muita maita enemmän elämänsä päättäviä, mutta samanaikaisesti suhteellisesti muita maita enemmän hyvin onnellisia, joka sitten nostaisi Suomen lähes onnellisimmaksi. Sen sijaan, kun itsemurhia on vähän, on onnellistenkin osuus suurempi. Ja päinvastoin.
Miksi suomalaiset eivät siis vastaa totuudenmukaisesti onnellisuustutkimuksiin? Onko sitä vastattava niin kivasti kyselylomakkeeseen, kenties, koska on kivempaa "kuulua" johonkin tiettyyn joukkoon?
Ilmeisesti kuitenkin vastaajat on kokeneet että heillä on sosiaalista tukea riittävästi. Se ei tietäänkään ihan samaa tarkoita kuin empaattiset ihmiset, mutta tuskin sitäkään että kaikki läheiset olisi epäempaattisia.
"Suomen sijoitukseen vaikutti eniten jälkimmäinen, eli se, kuinka paljon ihmisillä on ympärillään läheisiksi luokiteltavaa tukiverkostoa." http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703202200088217_uu.shtml
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on helppo uskoa, että suomalaiset (ja ylipäätään korkean elintason ja hyvän sosioekonomisen turvaverkon kansat) ovat onnellisia. Määrittelen onnellisuuden vähän samaan tapaan kuin se noissa mittauksissa yleensä määritellään.
En usko että onnellisuus (tällä tavoin määriteltynä) ja empatia erityisesti korreloisivat.
Arvelen, että suomalaiset eivät ole merkittävästi epäempaattisempia kuin muunkaan maalaiset. Kaikki ihmiset tuppaavat olemaan suht empaattisia omalle lähipiirilleen ja vähemmän empaattisia tuntemattomille.
Onnellisuustutkimus ei mittaa onnellisuutta sillä tavalla kuin me se käsitetään