Pieni avautuminen: Mummi ei tule meille jouluksi ja jostain syystä se ottaa nyt ankarasti päähän!

Miksi et kutsu anoppia miesystävineen teille viettämään joulua? Varmasti anoppikin tykkäisi jos kerrot, että sinulla on ikävä!

Luulin että puhut mummistasi, mutta puhuitkin anopistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kutsu anoppia miesystävineen teille viettämään joulua? Varmasti anoppikin tykkäisi jos kerrot, että sinulla on ikävä!

Emme ole tavanneet miestä vielä kertaakaan ja anopin puheista olen saanut sellaisen käsityksen että hän ei aio esitellä miestä meille vielä. Anopin miesystävän veli on vakavasti sairas ja siksi he viettävät joulua miehen luona. Ja anoppi tietää myös että meillä on ikävä, se on hänelle moneen kertaan kerrottu.

Maailma muuttuu, Eskoseni! En ymmärrä rutiineihin lukittauneita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että puhut mummistasi, mutta puhuitkin anopistasi. 

No kysymyksessä on lasteni Mummi josta siis yleisesti tätä nimitystä käytetään. Tämä ei ole mikään anoppi-valitus asian varsinaisessa merkityksessä joten en halunnut heti alussa korostaa kyseessä olevan anoppini.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että puhut mummistasi, mutta puhuitkin anopistasi. 

No kysymyksessä on lasteni Mummi josta siis yleisesti tätä nimitystä käytetään. Tämä ei ole mikään anoppi-valitus asian varsinaisessa merkityksessä joten en halunnut heti alussa korostaa kyseessä olevan anoppini.

Ap

Olis vaan ollut virkistävä otsikko kun joku valittaa kun anoppi EI tule jouluksi.

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, Eskoseni! En ymmärrä rutiineihin lukittauneita ihmisiä.

Minäkään en voi käsittää, että joku on noin tapoihin ja kaavoihin kangistunut. Vaihtelu virkistää! Nythän teillä olisi perheenä mahdollisuus lähteä vaikka hotelliin jouluksi!

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, Eskoseni! En ymmärrä rutiineihin lukittauneita ihmisiä.

Mielestäni on erittäin hienoa, että anoppi on löytänyt uuden ihmisen rinnalleen, ja ymmärrän, että viettää joulunkin hänen kanssaan. Mutta ymmärrän myös aloittajan ns surun asian tiimoilta, mutta totta, elämä muuttuu ja se pitää vain hyväksyä. Vielä tulee sekin päivä, kun aloittajan lapsetkaan eivät joka joulu ole kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, Eskoseni! En ymmärrä rutiineihin lukittauneita ihmisiä.

Minäkään en voi käsittää, että joku on noin tapoihin ja kaavoihin kangistunut. Vaihtelu virkistää! Nythän teillä olisi perheenä mahdollisuus lähteä vaikka hotelliin jouluksi!

Ei meitä varmasti mikään olisi estänyt lähtemästä jouluksi hotelliin tai risteilylle jo aikaisemmin. Sitä me emme halua jouluna tehdä. Olisimme halunneet viettää joulua Mummin kanssa. Muut joulun kuviot on jo myllätty moneen kertaan uusiksi ja muu joulunviettäjäporukka meillä on vaihtunut moneen kertaan (mukana on ollut miehen veljen perhettä, minun veljen perhettä, tätini perheineen jne). Kaipaamme tätä ihmistä luoksemme, kaipaamme jo ennen joulua. Ja nyt koska hän ei tule, se tuntuu jostain syystä erityisen kestämättömältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pakko hiukan päästää harmia pihalle. Tilanne on sellainen että Vaari kuoli reilu vuosi sitten ja viime keväästä lähtien Mummi on aktiivisesti etsinyt uutta miestä itselleen. Alusta asti pidin sitä hyvänä asiana, yksin jäädessä nuorehko leski ”kuolee pystyyn” melko nopeasti. Noh, sitten taisi Mummilta karata vähän mopo käsistä kun pahimmoillaan oli kolme treffit samana päivänä tai piti kesken lapsenlapsen synttäreiden lähteä taas uusille treffeille. Nyt on löytynyt joku mies jonka kanssa on seurustellut syksystä alkaen. Mies asuu useamman sadan kilometrin päässä täältä ja Mummi on nyt viettänyt siellä pitkiä aikoja (viikko-pari) kerrallaan ja niin tiiviisti että ei olla nähty kuin vilaukselta silloin tällöin (noin kerran kuukaudessa) kun aiemmin ollaan nähty joka viikko. Edes soittoja ei kuulu, me ollaan soitettu noin kerran kahdessa viikossa. Miestä ei ole meille esitelty muuta kuin etunimeltä.

Lapset ihmettelee miksi Mummi ei käy meillä enää koskaan eikä me käydä Mummilla. Vastaus on aina sama: Mummi on reissussa.

Tähän asti Mummi ja Vaari ovat viettäneet joulut meillä (vuodesta 2005 alkaen), sitä ennen me oltiin aina heillä. Lapset eivät ole siis koskaan viettäneet joulua ilman heitä. Viime jouluna ei siis enää ollut Vaaria joka kuoli syyskuussa. Mummi toki oli meillä. Nyt uusi rakkaus on niin tärkeä että joulu pitää viettää siellä.

Vaikka ymmärrän ja hyväksyn täysin että aikuisella ihmisellä on oikeus parisuhteeseen ja rakkauteen niin silti harmittaa. Harmittaa lasten puolesta joilta meni jo Vaari ja nyt Mummi on hylännyt heidät kuin vanhat rukkaset. Harmittaa omastakin puolesta, ei joulu ole nyt samanlainen kuin ennen. Tunnen syyllisyyttäkin siitä että harmittaa enkä oikeastaan pidä tästä reaktiosta jonka asia minussa aiheuttaa.

Hassuinta tässä asiassa on ehkä se että kyseessä on anoppini. Eihän anopin rakkauselämän pitäisi minua varsinaisesti koskettaa. Ollaan kuitenkin anopin kanssa läheisiä ja puhutaan paljon sellaisestakin mistä anoppi ei mieheni ja hänen veljensä kanssa puhu. Jotenkin on kovin hylätty olo. Mietin myös miltä miehestäni tuntuu. Mies on ollut kovin vaisuna asiasta puhuttaessa. Välillä kyselen että oletko kuullut äidiltäsi mitään ja vastaus on aina ”en”. Sitten jos anoppi soittaa, soittaa hän mulle. Ei varmasti tunnu kivalta miehestä.

En tiedä onko tässä yhtä ainoaa oikeaa mielipidettä tai ratkaisua olemassakaan. Varsinkin kun periaatteellisesti olen sitä mieltä että kunkin pitää saada viettää joulunsa siellä missä itse hyväksi kokee. Oma äitini kuoli jo 16 vuotta sitten ja isäni on sen jälkeen viettänyt joulut uuden vaimonsa kotitilalla. Tämä ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia ahdistuksia, päin vastoin olin tosi helpottunut kun sain vanhimpien lasten ollessa pieniä mennä anoppilaan valmiiseen pöytään. Miksi ihmeessä nyt ahdistun tästä? Kiitos että sain avautua!

Ehkä susta tuntuu että sun perusturvallisuuden osasia vähäsen heilutellaan kun on tullut tällaisia muutoksia viimeaikoina. Ikävä tunteesi voi johtua tästä. Kun tutut ja turvalliset asiat muuttuu. Mummi varmasti välittää teistä samalla tavalla kuin ennenkin, joten tärkein asia mummin suhteen on tuskin kuitenkaan muuttunut miksikään. Ehkäpä parin seuraavan vuoden aikana tilanne tasoittuu kun selviää millaiseksi mummin ja uuden miehen suhde muodostuu ja oleminen kenties vakiintuu, tutustutte ajallaan myös sitten mummin mieheen myös (jos siis suhde jatkuu). Mummilla on varmasti ollut vaikeita aikoja ja muutoksia paljon enemmän kuin sinulla. Koita olla parhaasi mukaan hänen tukenaan? Vaikka toinen ei ole fyysisesti jouluna paikalla, voi hän olla ajatuksissa ja sydämissä mukana. Ja minusta hienoa että sulla on anopin kanssa noin hyvä lämpimäy välit muuten :)

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu, Eskoseni! En ymmärrä rutiineihin lukittauneita ihmisiä.

Jos tarkoituksesi on lainata Aleksis Kiven näytelmää Nummisuutarit oikea versio on ” Niin muuttuu maailma, Eskoni!”

Mummilla tullee seksintäyteinen joulu. Ihanaa <3.

Oletko tullut ajatelleeksi, että joulut ilman vaaria teidän kanssanne ei olisikaan mummille enää mikään iloinen juhla vaan toisi entistä enemmän mieleen vain ne joulut, jolloin vaari oli vielä mukana? Ja välttääkseen surun mummi haluaa tehdä nyt itselleen ihan erilaisen joulun? Joulun, jossa ei ole vanhoja muistoja. Ehkäpä mummi palaa teidän jouluihinne vielä parin vuoden päästä, kun on taas löytänyt uuden ilon jouluihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että joulut ilman vaaria teidän kanssanne ei olisikaan mummille enää mikään iloinen juhla vaan toisi entistä enemmän mieleen vain ne joulut, jolloin vaari oli vielä mukana? Ja välttääkseen surun mummi haluaa tehdä nyt itselleen ihan erilaisen joulun? Joulun, jossa ei ole vanhoja muistoja. Ehkäpä mummi palaa teidän jouluihinne vielä parin vuoden päästä, kun on taas löytänyt uuden ilon jouluihinsa. 

Hyvä näkökulma. Täysin mahdollista.

Taitaa vaan Vaarin muistokin olla aika lailla pois pyyhitty Mummin mielestä kun on niin paljon muuta mielessä. Vaarista ei puhuta enää. Jos lapset puhuu jotain niin Mummin vastaukset on ”joo-joo”- tasoa. Ehkä eniten suren tiiviin perheyhteyden rikkoutumista? Ja se tuntuu näin joulun läheisyydessä pahalta.

Ap

Onko tämä siis mummin ensimmäinen joulu leskenä? Ehkä siksi haluaa viettää sen muualla. Ensimmäinen joulu on kipein. Lähettäkää mummille hyvällä mielelä kortti ja paketti, älä ainakaan valita, miten häntä ikävöit, ettei hänen tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei tule teille. Ymmärrän, että sinulla on ikävä ja kaipaat häntä, sinulla on täysi oikeus purkaa mieltäsi. Kiva, että teillä on noin hyvät välit. 

Mä olen ehkä enemmän Mummin tiimissä, jos puolia pitäisi valita. Ei ole Mummin työ luoda teille joulua, vaan teidän pitää opetella luomaan sellainen itse kun mummeissa ja papoissa on se paha puoli etteivät ne kuitenkaan ole täällä ikuisesti, osa jopa enää lyhyen aikaa.

Ja koska todennäköisyys antaa viitettä siihen että Mummilla näitä jouluja on vähemmän kuin teillä, antakaa Mummin viettää se haluamallaan tavalla. Mummi on kuitenkin viettänyt jo vuosikymmeniä samankaltaisia jouluja ja muutosten vuoksi voi olla hänellekin hyvä olla jossain muualla tai kokeilla jotain uutta. Itselleni tuli mieleen että kenties vaarin kuolema on ollut mummille niin kova isku, että pelkää joulun tuovan taas surun korostetusti esiin. Ehkä häntä auttaa jaksamaan muutokset ja se ettei vanhat muistot vyöry esiin.

Antakaa mummin tehdä niinkuin mummi haluaa, te kyllä pärjäätte ja opitte luomaan omanlaisenne joulun! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että puhut mummistasi, mutta puhuitkin anopistasi. 

No kysymyksessä on lasteni Mummi josta siis yleisesti tätä nimitystä käytetään. Tämä ei ole mikään anoppi-valitus asian varsinaisessa merkityksessä joten en halunnut heti alussa korostaa kyseessä olevan anoppini.

Ap

Olis vaan ollut virkistävä otsikko kun joku valittaa kun anoppi EI tule jouluksi.

:D

Ap, mummi ja vaari  eivät ole erisnimiä vaan ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.Opettele edes perusasiat, wt.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä siis mummin ensimmäinen joulu leskenä? Ehkä siksi haluaa viettää sen muualla. Ensimmäinen joulu on kipein. Lähettäkää mummille hyvällä mielelä kortti ja paketti, älä ainakaan valita, miten häntä ikävöit, ettei hänen tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei tule teille. Ymmärrän, että sinulla on ikävä ja kaipaat häntä, sinulla on täysi oikeus purkaa mieltäsi. Kiva, että teillä on noin hyvät välit. 

Tämä on toinen joulu Vaarin kuoleman jälkeen.

Ap

Siis mikä sinua ottaa enemmän päähän: se, että mummi viettää joulun itse valitsemallaan tavalla vai se, että mummi ei tottele sinua tule teille kuten ennen? Ehkä nyt olisi korkea aika opettaa lapsille, joista vanhimmat on jo teinejä, että joulunviettotapoja on erilaisia. Anoppi on hyväksynyt yli 10 vuoden ajan, että sinä määräät, miten ollaan ja nyt hän on vihdoinkin katsonut, että ei ole pakko tehdä kuten aina ennen on tehty. Hän saa valita itse ja se valinta on jotain muuta kuin sinun päätöksesi.

Voit sanoa, että tietty jokaiselle kuuluu rakkaus ja tietty jokainen saa itse päättää, miten juhlii, mutta samaan hengenvetoon kerrot, miten mies on allapäin (miten olisi se kuuluisa napanuoran katkaisu? - ja ainahan mies voi viettää joulun isänsä haudalla kiveä halaten, jos ei muuten pärjää) ja sinuakin harmittaa lasten puolesta, kun mummi on heidät hylännyt.

Mummi ei ole hylännyt ketään, hän on vain lopullisesti tajunnut, että jouluja on jäljellä enää rajallinen määrä. Miksi roikkua jossain sinun laatimassasi sukujoulunäytelmässä, kun voi olla sen rakkaimman kanssa. Melkein luulen, että mummia harmittaa, ettei ehtinyt viettämään edellisen miehensä kanssa yhtäkään yhteistä omaa joulua siten kuin olisi itse halunnut.