Nyt se on pakko myöntää: olen niitä säälittäviä, jotka ajautuvat aina väkivaltaisiin suhteisiin. Mitä asialle voi tehdä?
En ole koskaan ajatellut, että tarvitsen suhteen. En ole koskaan pitänyt itsetuntoani erityisen huonona. Aikaisemmat suhteet ovat olleet alle parikymppisenä ja silloin tiesin missä mentiin, olin suhteissa säälistä/pelosta tai muusta typerästä syystä ja näiden jälkeen olin vuosia sinkkuna. Viimeisin suhde nyt aikuisiällä oli kuitenkin pahin, en tunnistanut henkistävakivaltaa ja lopulta olin se stereotypia, joka selittelee miehensä käytöstä itselleen ja muille haluamatta nähdä totuutta tai ymmärtämättä lähteä, ennen kuin oli aivan pakko.
Nyt kun tämän tiedän, niin mitä asialle voi tehdä?
Kommentit (12)
Voisitko vähän täsmentää?ikäsi ja aiemmat suhteet ja millainen lapsuus sinulla oli,jouduitko aina myöntäilemään ja piilottamaan tunteesi?Yleensä toistamme lapsuuden toimintamalleja aikuisiällä.Millainen oli tämä päättynyt suhde nyt aikuisiällä?
Vierailija kirjoitti:
Voisitko vähän täsmentää?ikäsi ja aiemmat suhteet ja millainen lapsuus sinulla oli,jouduitko aina myöntäilemään ja piilottamaan tunteesi?Yleensä toistamme lapsuuden toimintamalleja aikuisiällä.Millainen oli tämä päättynyt suhde nyt aikuisiällä?
Kotona oli identtinen tilanne viimeisimpään suhteeseen verrattuna, kontrolloivat, syyllistävät ja lyttäävät vanhemmat, jotka suojelivat eristämällä kaikesta koulun ulkopuolisesta elämästä. Kohtelivat muutenkin ikätasoani huomattavasti nuorempana. Viimeisin suhde oli todellakin samanlainen ja monet lapsuuden teemat toistuivat aivan samanlaisina suhteessa, aivan identtisinä tilanteina. Olen aikanani käsitellyt lapsuuden ja nuoruuden ja siksi viimeisimmän suhteen jälkeen tulikin järkytyksenä, etten suhteen aikana ymmärtänyt tätä. Olen pitänyt itseäni ihan skarppina ja fiksuna, enkä todellakaan minään tossuna. Olen siinä kolmenkympin kieppeillä, jos sillä on jotain merkitystä.
Alkuajan vaikuttavat ja käyttäytyvät normaalisti, mutta sitten ajan kuluessa alkaa se miehen " oikea luonne" näyttäytyä. Aliarviointi, vähättely, henkinen ja fyysinen väkivalta. Ei ole sinun vika, että mies on luonteeltaan paha. Niitä hyviäkin miehiä on paljon. Yksinkin voi olla.
Luulen,että sinun pitäisi kyllä mennä ihan ammatti-ihmisen kanssa työstämään lapsuuttasi sieltä varmasti löytyvät syyt nykyiseen tilaasi ja tapaasi valta nämä miehet.Yleensä se tuttu on turvallista mihin on lapsena tottunut ja se johdattelee meidät toistamaan samaa huom. opittua käytösmallia.Terapiassa pystyt työstämään lapsuuttasi ja saat varmasti uuden ja terveemmän tavan toimia tulevaisuuden mies-suhteissasi.Valitettavasti monet miehet jotka kohtelevat naista huonosti ovat myös tämän menneisyytensä uhreja, mutta se ei oikeuta mitenkään heitä kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti.
Yksi syy väkivaltaisen kumppanin valintaan, suhteeseen jäämiseen, on sen jonkinlainen tuttuuden tunne. Onko elämässäsi ollut alistamista, huomiotta jättämistä, kuuntelemattomuutta, yksinäisyyttä?
On tosi surullista, että ne, jotka ovat kokeneet kovia, usein tiedostamattaankin valitsevat elämäänsä elementtejä, jotka aiheuttavat sen, että elämä jatkuu vaikeana.
Voisitko käydä keskustelemassa ammattiauttajan kanssa? Ainakin joissakin lunnissa on matalankynnyksen vastaanottoja mielenterveyspalveluihin.
Kodin peruja tulevalta mallioppimiseltahan tuo kuulostaa. Oletko vielä tässä viimeisimmässä parisuhteessa vai jo päässyt siitä irti? Ensimmäinen asia on tietysti, että pois ja äkkiä turvaan, jos suhde on vielä päällä: mies ei tule muuksi muuttumaan.
Meillä ihmisillä on sokeita pisteitä, sinulla taitaa olla tuo miesmaku. Mikä viimeisimmässä miehessä veti puoleensa? Rakastuitko? Vai oliko mukana jälleen syyllisyyttä, sääliä ja tai muuta vastaavaa? Oletko kiltti tyttö ja koet, että sinun velvollisuutesi on ryhtyä kenen tahansa haluavan kumppaniksi?
Olen pahoillani siitä, että vanhempasi eivät tehneet asioita ihan riittävän hyvin. Ja iloinen sen johdosta, että sait apua lapsuutesi käsittelyyn. Nyt vain lisää apua lapsuudesta kumpuavan nykykäytöksen ymmärtämiseen ja muuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kodin peruja tulevalta mallioppimiseltahan tuo kuulostaa. Oletko vielä tässä viimeisimmässä parisuhteessa vai jo päässyt siitä irti? Ensimmäinen asia on tietysti, että pois ja äkkiä turvaan, jos suhde on vielä päällä: mies ei tule muuksi muuttumaan.
Meillä ihmisillä on sokeita pisteitä, sinulla taitaa olla tuo miesmaku. Mikä viimeisimmässä miehessä veti puoleensa? Rakastuitko? Vai oliko mukana jälleen syyllisyyttä, sääliä ja tai muuta vastaavaa? Oletko kiltti tyttö ja koet, että sinun velvollisuutesi on ryhtyä kenen tahansa haluavan kumppaniksi?
Olen pahoillani siitä, että vanhempasi eivät tehneet asioita ihan riittävän hyvin. Ja iloinen sen johdosta, että sait apua lapsuutesi käsittelyyn. Nyt vain lisää apua lapsuudesta kumpuavan nykykäytöksen ymmärtämiseen ja muuttamiseen.
Viimeisin oli ensirakkauteni ja rakastin häntä vielä silloinkin kun tein päätöksen erota, olemme nyt siis jo eronneet. En nähnyt miehessä mitään tuttua. Nyt jälkeen päin näen toki paljon yhtäläisyyksiä, mitkä jäivät peittoon varmaan siksi, että mies oli positiivinen ja iloinen, eli siinä mielessä negatiivisten vanhempieni vastakohta. Olen kyllä melko kiltti ja siksi silloin kun suhteen aikana huomasin palaavani lapsuuteni selviytymiskeinoihin, valehteluun typeristä asioista yms. Lähdin etsimään syitä itsestäni ja jätin huomioimatta tilanteessa olevat syyt.
Aiemmissa suhteissa syyllisyys, sääli ja velvollisuus olivat syitä suhteiden alkamiseen ja jatkumiseen, mutta tässä suhteessa niitä ei ollut, mutta ne mahdollitivat kyllä tehokkaasti suhteessa huonon kohtelun sietämisen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy väkivaltaisen kumppanin valintaan, suhteeseen jäämiseen, on sen jonkinlainen tuttuuden tunne. Onko elämässäsi ollut alistamista, huomiotta jättämistä, kuuntelemattomuutta, yksinäisyyttä?
On tosi surullista, että ne, jotka ovat kokeneet kovia, usein tiedostamattaankin valitsevat elämäänsä elementtejä, jotka aiheuttavat sen, että elämä jatkuu vaikeana.
Voisitko käydä keskustelemassa ammattiauttajan kanssa? Ainakin joissakin lunnissa on matalankynnyksen vastaanottoja mielenterveyspalveluihin.
On ollut kyllä ja olen tämän kuvitellut tiedostavani. Se tekeekin asiasta vaikeimman, en ikinä olisi uskonut, että löydän itseni tästä tilanteesta enää koskaan. Löysin silti.
Olen käynyt terapiassa, myös suhteen aikana, en vain silloin koskaan osannut selittää tilannetta siellä, kun en edes ymmärtänyt miten vinoutunut koko suhde oli.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olit jännämiesten kanssa, nyt ulkonäkösi huononnuttua joudut tyytymään katkeriin kilttimiehiin, jotka eivät itsekään ymmärrä satuttavansa sinua. Olet tehnyt valintasi.
Aha.
Ole yksin. Älä pariudu. Niin vältyt myös lapsilta ja saat hyvän elämän.
Vierailija kirjoitti:
Ole yksin. Älä pariudu. Niin vältyt myös lapsilta ja saat hyvän elämän.
Ei ole ollut ajatuksenakaan ihan heti, en kuitenkaan ole sulkenut pois sitä mahdollisuutta, etteikö niin voisi vielä joskus käydä. Nyt vain pitää keksiä, miten voisin vältää aiemmat virheet tulevaisuudessa. Ehkä aiemmin mainittu psykoterapia voisi olla hyvä alku, vaikka usko onkin koetuksella. En aiemmin uskonut olevani tälläinen.
Nuorena olit jännämiesten kanssa, nyt ulkonäkösi huononnuttua joudut tyytymään katkeriin kilttimiehiin, jotka eivät itsekään ymmärrä satuttavansa sinua. Olet tehnyt valintasi.