Lue keskustelun säännöt.
Olenko väärässä, kun olen loukkaantunut
04.12.2022 |
ystävälleni siitä, että kun kerroin hänelle äitini kuolleen ei hän sanonut kuin otan osaa ja jatkoi omia juttujaan.
Ja en siis liioittele, hyvin painui tilanne mieleen. Annoin aikaa (ajattelin että suru aiheuttaa loukkaantumisen), en tänään paria kuukautta myöhemminkään vaan voinut vastata hänelle kun soitti. Inhotti ajatuskin häneen kanssaan puhumisesta.
Liioittelenko?
Kommentit (10)
Jotkut ei vaan tiedä miten reagoida. Ja kyllähän hän otti osaa suruun. Miten olisi pitänyt reagoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vaan tiedä miten reagoida. Ja kyllähän hän otti osaa suruun. Miten olisi pitänyt reagoida?
Ymmärtää, että en juuri siinä hetkessä jaksa/kykene siirtymään hänen murheeseensa, joka siis oli flunssa.
Eli loukkaannuin siitä, että hän ei nähnyt miten kovaa läheiseni kuolema koski minua, vaan piti flunssaansa tärkeämpänä.
Ja taustaksi voisin kertoa, että hän ei loista muutenkaan kuuntelijana tai ei kysy toisten kuulumisia. Läheisen kuoleman ohittaminen jotenkin nyt tuntui itselle vain viimeiseltä pisaralta.
Minusta "otan osaa" on asiallinen, tavanomainen vastaus. Tietysti olis voinut jatkaa vielä kysellen jotain lisää, esim. Miten sinä itse jaksat tms.
Tyydy siis tuohon vastaukseen, tunnethan ystäväsi ja hänen tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vaan tiedä miten reagoida. Ja kyllähän hän otti osaa suruun. Miten olisi pitänyt reagoida?
Ymmärtää, että en juuri siinä hetkessä jaksa/kykene siirtymään hänen murheeseensa, joka siis oli flunssa.
Eli loukkaannuin siitä, että hän ei nähnyt miten kovaa läheiseni kuolema koski minua, vaan piti flunssaansa tärkeämpänä.
Ja taustaksi voisin kertoa, että hän ei loista muutenkaan kuuntelijana tai ei kysy toisten kuulumisia. Läheisen kuoleman ohittaminen jotenkin nyt tuntui itselle vain viimeiseltä pisaralta.
Etkö sanonut hänelle, että haluat puhua hänen kanssaan surustasi?
Kaikki eivät halua puhua suruistaan. Toinen ihminen ei voi tietää haluatko puhua aiheesta enemmän, jos et itse ala siitä enempää puhumaan. Toinen voi kokea tungettelevaksi eli ikäväksi sinua kohtaan esittää kysymyksiä vaikeasta aiheesta.
Ethän sinä tunteillesi mitään voi, mutta ystävällesi voit ehkä joskus antaa anteeksi huonot käytöstavat? Tokihan tuollainen laittaa ajattelemaan, että millainen ystävä hän oikein on vai oliko kyse siitä että oli vaan vaikea tilanne hänelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ystäväsi vaikeuttaa suruprosessiasi, niin parempi pitää taukoa hänestä.
Miten tilanne siis meni? Kuinka kauan äitisi poismenosta oli? Olitko koskaan yleensäkään jutellut tälle ystävälle äidistäsi tai muista sinulle tärkeistä asioista? Vai oliko äiti sinulle edes tärkeä?
En nyt ihan suoralta kädeltä sanoisi toista oudoksi, sillä aloitus antaa kyllä aika monta kysymystä lisää. Tällaisessa aloituksessa on myös suuri riski provolle tai jutulle, mistä on jätetty tärkeimmät pois, eli ystävän kertomana tilanne voisi olla erilainen tai sitten tämä on taas näitä "mieleni minä pahoitin" tusina-aloituksia, joita täällä viljellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on vaikea aihe. Toiset ei halua puhua siitä oikein mitään. Kun hän sanoi sinulle osanotot, niin jatkoitko itse äidistäsi puhetta? Olitko itse hiljaa?
Jotenkin tuttu tilanne sen ystävän näkökulmasta, eli ei osannut sanoa mitään siinä tilanteessa. Siksi jatkoi juttuaan.
Et liioitellut. Ystävälläsi ei nyt ollut tilannetaju kohdillaan.