Nykyajan pennuilla köyhä sanavarasto
Pikkulapsi katseli tänään päivällä Mielensäpahoittaja-kirjan mainosta. Siinä on Suomen vaakuna, jossa leijona hiihtää. Sauvat oli pennun mukaan suksikepit ja karvalakki oli pipo.
Köyhää.
Kommentit (23)
Olen huomannut aivan saman.
Ennen luettiin kirjoja enemmän joista tuli pakostikin enemmän synonyymejä jne.
Tänä päivä nuoret lukee korkeintaan iltalehden jossa toistetaan vain samoja sanoja eri järjestyksessä.
Nykyajan pennuilla tuntuu muutenkin olevan köyhä sisäinen elämä. Se ilmeisesti sitten heijastuu myös heidän käyttämiinsä sanoihin. Mutta voimmeko oikeastaan tehdä asialle mitään? Itse en kauheasti luottaisi siihen. Ei tulevaisuus hyvältä tietenkään näytä.
Sinullapa onkin sana hallussa kun oikeen kahteen kertaan kutsut lasta pennuksi.
Skarppaas nyt itsekkin vähän.
Jokainen sukupolvi pitää itseään parempana kuin seuraava. Onko niin? Not.
Johtuu edellisestä sukupolvesta, pennuille ei ole jaksanut välittää tietojaan, ovat olleet laiskoja. Luulleet että pennut oppivat ilman esimerkkiä, ilman opetusta. Säilyttävät kaiken vastuunsa pennuille, vastuuttomia, minkä mallin jättää pennuille, toivotaan vain että pennut ajattelevat haluavansa hoitanut työnsä paremmin kuin edellinen sukupolvi,..
Siinä on päiviteltävää.
Juttelin 13-v. typykän kanssa.
Se kyseli kysymyksiä, kun vastasin, se sanoi "ookoo".
Itketti ja nauratti yhtä aikaa.
Oisin kysynyt, että mitä kirjoja luet nykyään mieluiten, mutten kehdannut kun äiti oli vieressä.
Selvää oli, että tyttö lukee puhelinta.
Onneksi en ole syntynyt 2000-luvulla. Maailmassa ei ole enää elämää.
Noi nykytenavat kuolee nelikymppisinä silkkaan kyllästymiseen.
Katsokaa niiden kalpeita, pulleita, tylsämielisiä naamoja.
Netti ja pelit... Enää ei lueta. Toisaalta myös Suomen kieltä ei arvosteta yleisemminkään. Ei olla ylpeitä siitä. Pakkoruotsit sun muut kielikysymykset ajavat oman kielen edelle painoarvoltaan ihan suhteettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Sinullapa onkin sana hallussa kun oikeen kahteen kertaan kutsut lasta pennuksi.
Skarppaas nyt itsekkin vähän.
Penska, kersa, kakara, vekara, ipana, napero, kakru, skidi & pentu. Onks nyt hyvä? :D
Eläkkeelle kohta jäävänä opettajana sanoisin, että kielellinen valmius on eriytynyt enemmän nykypäivänä. Vertaan nyt vielä 90-lukuun ja puhumattakaan sitä ennen.
On jopa kymmenvuotiaita lapsia, jotka osaavat oikeita käsitteitä käyttäen puhua yhteiskunnallisista kysymyksistä. Toisaalta on lapsia, joille perussanastokin on hepreaa.
Nyt en puhu maahanmuuttajalapsista, jotka toki ovat oma lukunsa.
Eli asia ei ole aivan yksiselitteinen. Valitettavaa polarisoitumista ja sitä myöten syrjäytymistä. Parhaimmat porskuttavat jättäen valovuosien juovan vähempiosaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä on päiviteltävää.
Juttelin 13-v. typykän kanssa.
Se kyseli kysymyksiä, kun vastasin, se sanoi "ookoo".
Itketti ja nauratti yhtä aikaa.
Mitä olisi pitänyt vastata? Tietenkin kohteliasta olisi ollut esittää esimerkiksi jatkokysymyksiä, mutta kun juttu tulee tiensä päähän, niin luonnollisimmaltahan se tuntuu todeta "aa", "okei" tai "aijaa". Terveisin 25-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Netti ja pelit... Enää ei lueta. Toisaalta myös Suomen kieltä ei arvosteta yleisemminkään. Ei olla ylpeitä siitä. Pakkoruotsit sun muut kielikysymykset ajavat oman kielen edelle painoarvoltaan ihan suhteettomasti.
Ei sinunkaan tilanne parhaimmasta päästä ole. Kuulutko näihin "pentuihin"?
Suomen kieli pienellä alkukirjaimella, ellei ole virkkeen alussa.
En usko, että pakkoruotsi on koskaan vähentänyt ihmisten sanavarastoa. En kuulu kannattajiin, mutta parhaimmin suomea osaavat, ovat helpolla tästä pakkokielestä selvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullapa onkin sana hallussa kun oikeen kahteen kertaan kutsut lasta pennuksi.
Skarppaas nyt itsekkin vähän.
Penska, kersa, kakara, vekara, ipana, napero, kakru, skidi & pentu. Onks nyt hyvä? :D
Miten olisi neutraalisti vain lapsi?
Jos sinulla on yhtään kielitajua, niin osa luettelemistasi sanoista on halventavia.
Jos haluat keskustelua lasten huononuneesta sanavarastosta, niin fiksuna et aloittaisi ketjua "pentujen" huonontuneesta sanavarastosta.
Pentuja on eläimillä ja silloin se on asiallinen sana. Tuskin puhut naapurin nartustakaan tarkoittaessasi naapurin naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullapa onkin sana hallussa kun oikeen kahteen kertaan kutsut lasta pennuksi.
Skarppaas nyt itsekkin vähän.
Penska, kersa, kakara, vekara, ipana, napero, kakru, skidi & pentu. Onks nyt hyvä? :D
Miten olisi neutraalisti vain lapsi?
Jos sinulla on yhtään kielitajua, niin osa luettelemistasi sanoista on halventavia.
Jos haluat keskustelua lasten huononuneesta sanavarastosta, niin fiksuna et aloittaisi ketjua "pentujen" huonontuneesta sanavarastosta.
Pentuja on eläimillä ja silloin se on asiallinen sana. Tuskin puhut naapurin nartustakaan tarkoittaessasi naapurin naista.
No selvästihän aloituksessa oli tarkoitus halventaa ja vähätellä nykylapsia/-nuoria, siitä sanavalinnatkin.
Mihin nykylapsi tarvitsee suksikeppiä tai sauvaa kun täällä Helsingissä ei ole edes hiihtokelejä useimpina vuosina?
Syy miksi en lue lapselle kirjoja on se, että olen tehnyt kokoaikaista työtä ja kaikki illat ja viikonloput menevät siitä toipumiseen. Olen muutenkin vähän sen tyylinen, että sadut ei kiinnosta minua eikä turha puhe, jos se ei edistä minkään konkreettisen asian hoitamista. Jos se lukeminen opettaisi lapselle jotain todella merkityksellistä tästä elämästä, niin sitten ehkä viitsisin, mutta enimmäkseen sadut vievät lasta vain entistä enemmän pois realiteeteista.
Vierailija kirjoitti:
Mihin nykylapsi tarvitsee suksikeppiä tai sauvaa kun täällä Helsingissä ei ole edes hiihtokelejä useimpina vuosina?
Syy miksi en lue lapselle kirjoja on se, että olen tehnyt kokoaikaista työtä ja kaikki illat ja viikonloput menevät siitä toipumiseen. Olen muutenkin vähän sen tyylinen, että sadut ei kiinnosta minua eikä turha puhe, jos se ei edistä minkään konkreettisen asian hoitamista. Jos se lukeminen opettaisi lapselle jotain todella merkityksellistä tästä elämästä, niin sitten ehkä viitsisin, mutta enimmäkseen sadut vievät lasta vain entistä enemmän pois realiteeteista.
Sääliksi käy sun lapsiparkoja.
Niistä tulee varmaan yhtä tylsiä ja yksitotisia kuin sinustakin.
Konkretia ja realiteetit - ja raha, vai?
Vierailija kirjoitti:
Mihin nykylapsi tarvitsee suksikeppiä tai sauvaa kun täällä Helsingissä ei ole edes hiihtokelejä useimpina vuosina?
Syy miksi en lue lapselle kirjoja on se, että olen tehnyt kokoaikaista työtä ja kaikki illat ja viikonloput menevät siitä toipumiseen. Olen muutenkin vähän sen tyylinen, että sadut ei kiinnosta minua eikä turha puhe, jos se ei edistä minkään konkreettisen asian hoitamista. Jos se lukeminen opettaisi lapselle jotain todella merkityksellistä tästä elämästä, niin sitten ehkä viitsisin, mutta enimmäkseen sadut vievät lasta vain entistä enemmän pois realiteeteista.
Ei kai kukaan lue satuja lapsille siksi, että ne kiinnostaisivat itseä?
Ne kehittävät lapsen ajatusmaailmaa, kielellistä kyvykkyyttä ja mielikuvitusta.
Niillä selviää aikuisenakin kiperistä tilanteista. Sadut tukevat moraalin kasvamista, jyrkästi hyvä ja paha.
Suosittelen sinuakin tutustumaan asiaan. Totta kai ymmärrän, että aika on tapauksessasi tiukoilla. Asenteesi lukemiseen on kuitenkin väärä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi pitää itseään parempana kuin seuraava. Onko niin? Not.
Nuoriso on aina pilalla.
Suksikepit taitaa vaan olla vanhempi sana kuin sauvat.
"Vanhan kansan hankisukset olivat lylymännystä, eikä niitä tarvinnut tervata. Suksikepit olivat koivua, pihlajaa tai tuonta, ja niissä oli nahka- tai vihtasompa; toisen yläpäässä saattoi olla kolmi- tai nelisulkainen keihäs, jolla kokeiltiin jään kantavuutta, kaavittiin suksenpohjia hileestä jäätäjäskelillä (kun suksivoiteita ei ollut), aukaistiin kiekerössä jäätynyt poronlihan solmu ja pistettiin väkiajosalla petojakin kuoliaaksi. Pororaitomiehillä oli suksikepin päässä rautakoukku, jolla otettiin valjastettaessa poroja sarvesta tai hihnasta kiinni. "
Vierailija kirjoitti:
Mihin nykylapsi tarvitsee suksikeppiä tai sauvaa kun täällä Helsingissä ei ole edes hiihtokelejä useimpina vuosina?
Syy miksi en lue lapselle kirjoja on se, että olen tehnyt kokoaikaista työtä ja kaikki illat ja viikonloput menevät siitä toipumiseen. Olen muutenkin vähän sen tyylinen, että sadut ei kiinnosta minua eikä turha puhe, jos se ei edistä minkään konkreettisen asian hoitamista. Jos se lukeminen opettaisi lapselle jotain todella merkityksellistä tästä elämästä, niin sitten ehkä viitsisin, mutta enimmäkseen sadut vievät lasta vain entistä enemmän pois realiteeteista.
Lue sitten lapselle tietokirjoja, jos olet noin kovasti satuja vastaan.
No lol omg evvk!