Lue keskustelun säännöt.
Joko siitä oli paskamyrsky, että Suomessa kuuluu hymyillä?
09.12.2017 |
Joku tarkkasilmäinen näki itsenäisyyspäivän juhlissa vain ilottomia kasvoja. Parissa tunnissa netti lauloi samaa huomiota turuilta ja toreilta, työpaikoilta sekä sukujen tapaamisista: ihmiset ei enää näytä onnellisilta. Eikä ole kohteliaita toisilleen.
Sanonpa yhden hyvän syyn. Kävin ensin puoli elämääni kouluissa kiusattavana ja aloitin toivottoman työnhaun. Dyykkasin elantoni mistä irti sain. Vaihtoehdot oli pilipalikoulutukseen tai pakkoyrittäjäksi. Valitsin jälkimmäisen. Teen 70-tuntista työviikkoa ja nyt yhdeksän ankaran vuoden jälkeen tienaan vihdoin sata tonnia vuodessa. Siitä yli puolet menee veroihin. Mutta yrittäjät on parisuhdemarkkinoilla pohjasakkaa. Ei kelpaa kenellekään. Niin nousin pohjattoman yksinäisenä porealtaastani kirjoittamaan tämän totuuden, miksi Suomessa ei tasan hymyilytä. Vaikka ”hyvinvointivaltiossa” kuuluisi?
Kommentit (7)
Syy on se että yrittäjät on TYHMIÄ, kaikkien kusettamia ja Jumalan ja Jeesuksen vihollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus työstä ja toimeentulosta, kunnollisen kesän puuttuminen ja per**leen pitkä pimeys ainakin vetää oman mielen ankeaksi. Meidät kutsuttiin itsenäisyyspäivän viettoon kaveripariskunnalle. Viettoa se vaan olikin, ei mitään juhlan tuntua saati kuohuvan kilistelyä jota oltaisi kotona harrastettu ilman muuta!
Juu. Meillä myös käydään vuoroin vieraissa ja kokataan. Varauduttiin syömään juhla-ateria vaan isäntäväkipä ei ollutkaan juhlatuulella... telkkarista katseltiin mitä linnassa oli tarjolla! Fiilikset menee tuollaisesta vieraanvarattomuudesta ottaen huomioon miten itse aina laitetaan pöytä koreaksi heille.
Itsekkyys on seurausta heikosta itsetunnosta ja se on suomalaisten tavaramerkki. Katsoo miten tyypit tuolla toisiaan kohtelee, kaikki arvostus ja kunnioitus puuttuu. Vetelän falskia meininkiä. Ei tietoakaan suomalaisesta sisusta.
Vierailija kirjoitti:
Joku tarkkasilmäinen näki itsenäisyyspäivän juhlissa vain ilottomia kasvoja. Parissa tunnissa netti lauloi samaa huomiota turuilta ja toreilta, työpaikoilta sekä sukujen tapaamisista: ihmiset ei enää näytä onnellisilta. Eikä ole kohteliaita toisilleen.
Sanonpa yhden hyvän syyn. Kävin ensin puoli elämääni kouluissa kiusattavana ja aloitin toivottoman työnhaun. Dyykkasin elantoni mistä irti sain. Vaihtoehdot oli pilipalikoulutukseen tai pakkoyrittäjäksi. Valitsin jälkimmäisen. Teen 70-tuntista työviikkoa ja nyt yhdeksän ankaran vuoden jälkeen tienaan vihdoin sata tonnia vuodessa. Siitä yli puolet menee veroihin. Mutta yrittäjät on parisuhdemarkkinoilla pohjasakkaa. Ei kelpaa kenellekään. Niin nousin pohjattoman yksinäisenä porealtaastani kirjoittamaan tämän totuuden, miksi Suomessa ei tasan hymyilytä. Vaikka ”hyvinvointivaltiossa” kuuluisi?
Sinulle kyllä suo hymyttömyyden.
En suosi pakkoa.
Osa ihmisistä kuitenkin hymyilee vaikka taustalla yhtä kauheita asioita ihan luonteensa vuoksi. Tuntuu yhtälailla ikävältä saada sitten haukkuja siitäkin kun on kohtelias tai hymyilee. Kaikki väärin. Suon hymyttömyyden , mutta toivon ymmärrystä myös toisenlaisille ihmisille.
Ei minuakaan hymyilytä aina, mutta jostakin syystä sitkeästi olenmyös sellainen.
Välillä mietin, että onko se sitten voitto suomelle, että lopulta en enää sitä tee.
Ehkä salaa jollekkin pienelle lapselle.
Onko ihme, johan koulutodistuksista poistettiin käytöksen numero?!
Koulutus kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kahdenlaisia ihmisiä; ne jotka keskittyy oman lähipiirinsä hyvinvointiin ja on hymyillen tyytyväisiä siihen. Sitten on konfliktihakuinen äärioikeisto ja - vasemmisto, joille jatkuvasta vaatimisesta huolimatta mikään ei ole koskaan hyvin.
Epävarmuus työstä ja toimeentulosta, kunnollisen kesän puuttuminen ja per**leen pitkä pimeys ainakin vetää oman mielen ankeaksi. Meidät kutsuttiin itsenäisyyspäivän viettoon kaveripariskunnalle. Viettoa se vaan olikin, ei mitään juhlan tuntua saati kuohuvan kilistelyä jota oltaisi kotona harrastettu ilman muuta!