Lue keskustelun säännöt.
Onko OK arvostaa Wehrmactin toisen maailmansodan aikaisia kenraaleja?
09.12.2017 |
Wehrmactin kenraalit, tosin kun SS-kolleegansa, eivät välttämättä olleet natseja. Jotkut todettiin sodan jälkeen käyttäytyneen kuten ammattiupseerin kuuluu ja esimerkiksi Rommel kieltäytyi johdonmukaisesti niistä käskyistä jossa määrättiin tekemään sotarikoksia.
Onko hyväksyttävissä arvostaa näitä tiettyjä ihmisiä?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikalla voi arvostaa myös venäläisiä kenraaleita, jotka toteuttivat vain sotataktiikkaa ilman taistelujen ulkopuolisia julmuuksia. Rommel osallistui hyokkäykseen Puolaa ja Ranskaan, joten jos se on arvostettavaa, niin sitten varmaan myös venäläisten hyökkäys Suomeen on samoin.
Onhan niissä taktisissa kyvyissä isojakin eroja, vaikka lopputulos olisi sama. Esimerkiksi joku Zukov toki menestyi, mutta ei ollut mikään operatiivinen nero tai uudistaja niin kuin vaikka Guderian, vaan pääsi tavoitteeseensa lähinnä valtavalla ihmismateriaalin uhraamisella.
No ei ne Saksankaan miestappiot mitään pieniä olleet. Oliko väkilukuun suhteutettuna suuremmat jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden 1933 jälkeen Saksassa työttömyys käytännössä loppui ja maassa tehtiin asioita joita sitten myöhemmin matkittiin muuallakin, mm. luonnonsuojelun liittyvät lait taisivat tulla sinne ensimmäisenä ja tupakoinnin vastainen kampanja ensimmäisenä maailmassa. Tavallisilla työläisillä oli varaa taloon ja autoon, mikä oli jotain aivan uutta, Volkkarin(kansan auton) sai alle tonnilla, kun aiemmin autot olivat olleet paljon kalliimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla logiikalla voi arvostaa myös venäläisiä kenraaleita, jotka toteuttivat vain sotataktiikkaa ilman taistelujen ulkopuolisia julmuuksia. Rommel osallistui hyokkäykseen Puolaa ja Ranskaan, joten jos se on arvostettavaa, niin sitten varmaan myös venäläisten hyökkäys Suomeen on samoin.
Onhan niissä taktisissa kyvyissä isojakin eroja, vaikka lopputulos olisi sama. Esimerkiksi joku Zukov toki menestyi, mutta ei ollut mikään operatiivinen nero tai uudistaja niin kuin vaikka Guderian, vaan pääsi tavoitteeseensa lähinnä valtavalla ihmismateriaalin uhraamisella.
No ei ne Saksankaan miestappiot mitään pieniä olleet. Oliko väkilukuun suhteutettuna suuremmat jopa.
Isot tappiot toki, mutta ei nyt sentään sortunut käyttämään esimerkiksi ihmisaaltohyökkäyksiä niin kuin NL.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden 1933 jälkeen Saksassa työttömyys käytännössä loppui ja maassa tehtiin asioita joita sitten myöhemmin matkittiin muuallakin, mm. luonnonsuojelun liittyvät lait taisivat tulla sinne ensimmäisenä ja tupakoinnin vastainen kampanja ensimmäisenä maailmassa. Tavallisilla työläisillä oli varaa taloon ja autoon, mikä oli jotain aivan uutta, Volkkarin(kansan auton) sai alle tonnilla, kun aiemmin autot olivat olleet paljon kalliimpia.
Mutta ei vapautta.
Kyllä arvostan Heinz Drosselia. Hän on saanut myös Righteous Among Nations -palkinnon.
https://www.jewishvirtuallibrary.org/heinz-drossel
.
Hyvin on natsipropaganda uponnut. Saksa oli kauppasaarrossa, koska Hitler kieltäytyi maksamasta Saksan velkoja. Tämän vuoksi se kävi bilateraalikauppaa.
Ja se ns. Gleiwitz incident, mitä natsit käyttivät Mainilan laukauksina hyökkäykselle Puolaan on varsin hyvin dokumentoitu.