Lue keskustelun säännöt.
Annu lähetti 127 työhakemusta – tyrmistyi rekrytoijien käytöksestä
09.12.2017 |
Tradenomiksi opiskeleva nainen kertoo lähettäneensä vuoden aikana 127 työhakemusta, joista valtaosaan hän ei saanut minkäänlaista vastausta – edes kuittausta siitä, että hakemus on vastaanotettu.
Täysin tuloksetonta pian tradenomiksi valmistuvan parikymppisen naisen hakemusrumba ei suinkaan ollut. Vuoden saldo oli kolme työhaastattelua ja kaksi harjoittelupaikkaa.
– Haastattelujen määrä suhteessa hakemuksiin on naurettavan pieni. Tiedättekö, mikä on vielä naurettavampaa? Rekrytoijien infoamistapa rekrytointiprosessin kulusta, Annu kirjoittaa LinkedInissä.
Taloussanomille hän kertoo, että kunnolla alkoi ärsyttää noin puolen vuoden ja 80–90 hakemuksen kohdalla. Valtaosaan hakemuksista hän ei saanut minkäänlaista vastausta, edes automaattista kuittausta siitä, että hakemus on vastaanotettu.
– Työnhakija jätetään helposti roikkumaan, mikäli yritys ei pidä häntä kiinnostavana, Annu miettii.
Hänen mukaansa 17 hakemusta johti yrityksen yhteydenottoon. 10 oli kuittauksia hakemuksen vastaanotosta tai siitä, ettei häntä valittu.
Neljässä vastauksessa kerrottiin, miksi häntä ei valittu ja annettiin kehitysideoita hakemuksen työstämiseen. Haastatteluun tuli kolme kutsua, joista kaksi poiki ilmoituksen työn saamisesta.
Annu pitää positiivisina yllätyksinä ja rekrytointiprosessien helminä niitä vastauksia, joissa kerrottiin kohteliaasti, ettei valinta ole kohdistunut häneen, mutta annettiin kehitysideoita työhakemuksen tekemiseen. Lopuksi vielä toivotettiin onnea työnhakuun.
Markkinointiin ja viestintään opinnoissaan erikoistunut nainen haluaakin antaa rakentavaa palautetta sekä ilmaisen neuvon yrityksille rekrytointiprosessin hoitamisesta.
– Kaikki yritykset eivät ymmärrä, miten suuri merkitys rekrytointiprosessilla on firman maineelle. Negatiivista kokemusta jakaa helposti eteenpäin ystäville ja tutuille, ja äkkiä yrityksen imago muuttaa muotoaan. Rekrytoija! Päivitäthän viestintätapasi tälle vuosituhannelle. Se on hyväksi kaikille, hän kehottaa.
Annu sanoo huomanneensa, että etenkin pääkaupunkiseudulla pienet yritykset erottuvat isoista edukseen.
– Pienet yritykset välittävät siitä, millainen maku heistä jää. Isot yritykset taas saavat luultavasti niin paljon hakemuksia, ettei heillä ole aikaa, mutta ei myöskään kiinnostusta olla kaikkiin hakijoihin yhteydessä. Jos joku hakija pahoittaa mielensä, se ei haittaa, jos hakijoita tulvii ovista ja ikkunoista.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005483342.html
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei töitä niin haeta, että lähetetään hakemus ja jäädään odottelemaan. Työnantajille tulee luultavasti kymmeniä tai satoja hakemuksia ja mä epäilen, ettei ne läheskään kaikkia lue.
Mä soittaisin parin päivän päästä perään, että ovatko vastaanottaneet hakemukseni ja että olisiko heillä aikaa tavata kasvotusten, niin voisin kertoa itsestäni lisää. Kutsuisin itseni haastatteluun siis. Mulla on kolme kertaa toiminut ja kolme kertaa elämäni aikana töitä hakenut.
Eli pitäisi olla koko ajan mielinkielen työantajaan päin? Jatkoitko itse nuoleskelua myös töissä sitten?
En mä mitään nuoleskelua tarkoittanut, vaan ihan vaan aktiivisuutta omalta puolelta. Työnantaja ajattelee, että "ahaa, tässä on oikeasti kiinnostunut henkilö" ja mahdollisuudet työpaikan saamiseen kasvavat.
Töissä tietenkin tehdään työt hyvin työnantajan vaatimusten mukaan ja yrityksen imagoa kunnioittaen. Jos se on sun mielestä nuoleskelua niin ok.
Nykyään monessa ilmoituksessa on haku ainoastaan sähköisesti ja tiedustelut vaan sähköpostitse/ei ollenkaan. Arvaatko miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei töitä niin haeta, että lähetetään hakemus ja jäädään odottelemaan. Työnantajille tulee luultavasti kymmeniä tai satoja hakemuksia ja mä epäilen, ettei ne läheskään kaikkia lue.
Mä soittaisin parin päivän päästä perään, että ovatko vastaanottaneet hakemukseni ja että olisiko heillä aikaa tavata kasvotusten, niin voisin kertoa itsestäni lisää. Kutsuisin itseni haastatteluun siis. Mulla on kolme kertaa toiminut ja kolme kertaa elämäni aikana töitä hakenut.
Ei tuo kaikilla paikoilla toimi. Esim. itse olen hakenut moneen paikkaan joissa jo ilmoituksessa sanotaan selvin sanoin etteivt vastaa puheluihin kyselyihin työpaikasta koska heille hakee niin isot massat ettei siihen ole resursseja että niille turhanpäiväsille "hei ootteko lukenu hakemukseni?" kyselyille olisi aikaa. Niihin paikkoihin js erehtyy soittamaan niin jää mieleen vain ihmisenä joka ei osaa lukea ja ei tosiaankaan anna siis hyvää kuvaa rekryssä itsestään.
Mun teini sai viimevuoden kesätyöhaussa kupongin, jolla sai jäätelön R-Kioskilta. Tämä tuli Vapolta. Mukana oli kirje, jossa kiitettiin hausta ja pahoiteltiin, ettei tällä kertaa tärpännyt. Ja toivoteltiin mukavaa kesää jäätelön kera. Tuo jäi kyllä todella hyvällä tavalla mieleen, etenkin kun tietää että näitä koululaisten työpaikkoja hakevat tuhannet nuoret.
Ihmiset jotka ei ole olleet pitkään aikaan työttömänä ei ymmärrä että nykyisin on ihan normaalia että joutuu lähettämään parikin sataa työhakemusta ennenkuin tärppää. Jotkut jopa useita satoja. Niin kauan kun myönteistä vastausta ei kuulu niin kannattaa lähteä siitä että vastaus on "ei".
En ymmärrä. Ei tuohon nyt mielettömästi aikaa mene.