Mies tukee minua laihduttamaan syömishäiriössäni

Minulla on ollut syömishäiriö nuoresta asti, en ole täysin varma minkä ikäisenä alkoi. Teini-iässä tuli näännytettyä itseä laihtumisen vuoksi, ja toisaalta yksin ollessa sain kunnon ahmimiskohtauksia (en ole koskaan oksentanut syömishäiriön takia). Liikuntaakin harrastin laihtumisen vuoksi. Kyllähän tuolla laihtuikin, vaikka ahmimisongelmat hieman hidastivat.
Kun tätä oli takana lähes 10 vuotta, jaksamiseni lopahti. En vain enää jaksanut olla syömättä tai urheilla. Päässä edelleen pyörivät täysin samat ajatukset kuin ennenkin, koko ajan ruoka ja laihtuminen mielessä, laskin kaikki kalorit, suunnittelin syömisiä jne jne. Kuitenkaan en pääni ulkopuolella pystynyt toimimaan ajatusteni mukaisesti. Ainoastaan ahmimiskohtauksia sain edelleen.
Painokin nousi luonnollisesti.

Sitten tapasin mieheni. Hänelle voivottelin säännöllisesti painonnousuani, joka siis jatkui edelleen ja olin jo ylipainon puolella. Mies aina kehui vartaloani, mutta ei syömishäiriö parane niillä. Tänä syksynä sain pitkän taon jälkeen "itseäni niskasta kiinni" ja aloin nälkiinnyttämään itseäni taas. Painoa on lähtenyt, mutten ole mitenkään hoikka vielä.

Mies kannustaa minua projektissani, koska ei ymmärrä tilannetta sen taustalla. Hänelle olen pyöreä ihminen, joka haluaa parantaa elämäntapojaan, täysin normaali ja hyväksyttävä tilanne siis.
Hän edelleen puhuu ettei minun tarvitse laihduttaa, mutta samalla tietää että laihtuminen on minulle tärkeää joten tsemppaa siinäkin. Hän kehuu kun olen syönyt vain vähän kaloreita tai ollut kokonaan syömättä, tai kun punnitsen kasviksia hän kehuu että hienosti jaksan laihduttaa. Hän myös kehuu kun kerron käyneeni lenkillä ja ehdottelee itsekin välillä, josko kulkisimmekin jalkaisin kun minä haluan liikuntaa.
Mies on itse ollut koko ikänsä hoikka ilman sen suurempia vaivannäköjä eikä tiedä juurikaan esim kaloreista. Olen kertonut hänelle että 1500-2000 on sellainen "normaali" ja että itse syön usein 500 kcal, olen kertonut hänelle että syön liian vähän, mutta hän ei tavallaan ymmärrä tilanteen "vakavuutta" vaan luottaa minun arviooni.
Hän on myös nähnyt vahingossa että kirjoitan joka päivä ylös painoni ja ympärysmittani sekä syömiseni kaloreineen, mutta tuntuu pitävän sitäkin peruspuuhasteluna.

Olen kertonut hänelle että minulla on ollut mielenterveysongelmia, myös syömisen kanssa, mutten kehtaa kertoa että tämä laihduttaminenkin liittyy niihin. Syömishäiriöt mielletään usein alipainoisten jutuksi (vaikka yleisin syömishäiriökin on ahmimishäiriö ilman oksentamista), joten nolottaa olla näin iso syömishäiriöinen. Toisaalta on aika vapauttavaa, että voin olla sairas ja vieläpä puhua siitä läheiselleni avoimesti, ilman että hän yrittää puuttua asiaan mitenkään.

Enkä minä edes oikeastaan halua tästä eroon. Olen lihava ja laihduttaminen on ihan objektiivisestikin järkevää minulle, edes normaalipainon sisään kun pääsisi.