Pään sisäinen elämä todellisemman tuntuista kuin todellisuus

Palataan tähän sitten sunnuntaina. Ap

En niissä juuri eroa olekaan. Pään sisällä se tulkinta siitä mitä on olemassa tehdään kuitenkin myös ns. tosimaailmasta. Erilaiset olennot erilaisin aistein tai mittakaavoin näkisivät maailman niin erilaisena ettei ihminen sitä tunnistaisikaan. 

Onneksi sillä pään sisällöllä pystyy vaikuttamaan tähä "oikeaan" elämään ;)

Sama!

Pään sisäinen elämä on ainoaa merkityksellistä elämää. Ilman sitä olet kuollut ja kaikki muukin merkityksetöntä.

Täysin samaa olen pohtinut. Välillä voin miettiä jotain kuvitteellisia tilanteita tai muistoja ja tuntea niiden herättämät olotilat elävästi, kunnes havahdun todelliseen maailmaan jossa en saa oikein mistään otetta. Elänkin enimmäkseen muistoissa, vaikken haluaisi mennyttä miettiä näin paljon. Ikävät kokemukset toistuu mielessä jatkuvasti, etenkin koulukiusaamiseen liittyen. On diagnoosit, hoitosuhde ja terapiaa, mutta tää on melkeinpä pahentunut niistä huolimatta. Joku väitti että vaiva pahenee iän myötä, aika masentavaa kuulla näin 26-vuotiaana.

Minulla pään sisäinen maailma on onnellisempi kuin todellinen maailma.

Millä tavalla?

Omat muistot ovat tavallaan turvana uusissa tilanteissa ja paikoissa. Pään sisäinen todellisuus voi olla myös eräänlainen pakopaikka. Näin mulla.

Paljon mukavampi elellä toisinaan sellaisessa pienessä haavemaailmassa ihan puhtaan todellisuuden sijaan. Se ei kyllä varmasti tee elämän eteenpäinviemisestä helpompaa, mutta se auttaa jaksamaan. Muille en tästä hörhöstä puolestani avaudu.

Tekisi mieli alkaa runoilemaan aivojen muokkaamasta, viiveellä koetusta "nyky hetkestä", ja kaikkien muistojen valheellisuudesta.

En taida jaksaa.

Ei, todellisuus ei ole unenkaltaista, todellisuus on tylsää, haisevan arkista, triviaalia. Ihmisten puheet joutavia ja mielenkiinto täysin yhdentekevissä asioissa.

Lääkkeet !!!!

-Rauno Repomies

Aivoissa kaikki tapahtuu jouhevammin ja värikkäämmin. Todellisuus on aika sekavaa ja epäjohdonmukaista sekä ristiriidoille altista.

Ootteko koskaan jääneet ikään kuin päänsisälle jumiin?

Ihme porukkaa palstalla!(;

Voisiko kuitenkin sanoa niinpäin, että se mitä pään sisällä tapahtuu, sieltä lähtee kaikki. Siellähän ovat omat kokemukset tästä todellisuudesta ja kaikki se mielikuvitus ja keksitty todellisuus, jossa ihminen elää. Siitä koostuu se todellisuus.

Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja tämä syksy on ollut erityisen tylsää ja paskaa elämistä.  Siksi olenkin kirjoittanut erikoisen paljon funfictiot ja jakanut niitä muidenkin luettavaksi, katsonut sarjoja ja elokuvia ja paennut tästä tylsyydestä sinne seikkailuun, missä on tällä hetkellä mukavampaa. Pään sisällä tapahtuviin asioihin voi aika paljon vaikuttaa. Ymmärrän kuitenkin että esim. pitkä masennus aiheuttaa synkkää ajatelua ja raskasta mieltä eikä siihen aina voi vaikuttaa.

Ja kyllä toisinaan tuntuu, että todellisuus on jotenkin kuin "usvaverhon" takana ja oma keksitty todellisuus on värikkäämpi elää. Voin "keskustella" vaikka pehmolelujen kanssa, kun todellisuus on ihan tylsää. Minussa elää edelleen se pieni lapsi, joka tykkää leluista. Sitä paitsi pehmolelutkin ovat kivoja. Ja luulisin että suuri osa ymmärtää mitä kaikella tällä tarkoita, eikä ala kyselemään onko lääkitys kohdallaan. (-;

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla?

No siten, että päässä pyörittelee ja uppoutuu vaikka mihin ja todellisuudessa teet jotain, kuten vaikka töitä tms. siinä sivussa, mutta päässä tapahtuvat asiat vain tuntuvat todella eletyltä jotenkin. Ja todellisuus tapahtuu siinä sivussa. En usko että tämä on mikään hörhöjen juttu. Enkä ole aina edes menneessä, pää nyt menee mihin tykkää..

Ap

XD

introvertit elää enemmän pään sisäisessä maailmassaan, ekstrovertit ulkoisissa havainnoissa tms.