Ärsyttääkö teitä ikinä hankkia aina vaan lapselle jotain? Ei koskaan itselle.

Näinhän se on mennyt jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Mieskin on jo alkanut huomauttelemaan kulahtaneista räteistäni, joita vaatteiksikin joskus on kutsuttu.

Ei se aikoinaan ärsyttänyt, mutta välillä tietenkin harmitti.

Kun lapsi lensi omilleen niin minulta repesi ostaminen käsistä :D

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi lensi omilleen niin minulta repesi ostaminen käsistä :D

Hauska. Mä taas en raski ostaa mitään itselleni, mietin tarkkaan tarvinko sitä ja enhän mä mitään tarvi:)

Tiettyyn rajaan asti lasten menoja minusta pitääkin priorisoida, mutta rajansa kaikella. Ensin perustarpeet kaikille, sen jälkeen katsotaan mihin loppurahat riittävät.

Ei todellakaan. Mies aina naureskeli kun mentiin ostoksille ja minun olisi pitänyt ostaa itselle jotain mitä tarvitsin, niin enköhän hiippaillut lastenvaate osastolle aina.. ja ostin lapsille. En itselleni.

Enpä ole asiaa miettinyt noin.

Mä kyllä hemmottelen itseäni suht usein, että ostelen itsellekin, harrastan itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteita, leluja, kenkiä, harrastusmaksuja lapselle. Sitten raha ei riitä omiin juttuihin. Ärsyttääkö muita koskaan tämä? Onko liikaa vaadittu että vanhemmillakin olisi "omaa rahaa" ja mahdollisuus hankintoihin tai harrastuksiin?

Ihan oma valintasi a) tehdä lapsi b) ylivarustella se.

Lapsella kun ei tarvitse olla merkkivaatteita , kauheaa kasaa leluja tai jumalattoman kallista harrastusta.

Joten mitä sä valitat?

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Mies aina naureskeli kun mentiin ostoksille ja minun olisi pitänyt ostaa itselle jotain mitä tarvitsin, niin enköhän hiippaillut lastenvaate osastolle aina.. ja ostin lapsille. En itselleni.

Näin muuten käy tosi usein! :D

Ihan vaikka lähtee kaverin kanssa shoppailemaan. Päivä ostettu sitä ja tätä ja sitten syömässä/kahvilla summataan ostoksia. Eipä ole itselle tullut mitään, vaan lapsille ja miehille kalsaria ja sukkaa ainakin. ;) No, onhan se ruokailu ja kaverin kanssa vietetty aika jo rentouttavaa itsenäistä aikaa.

Mä olen ylipäätäänkin huono ostamaan mitään, minimi tarvikemäärillä ollaan menty. Teini shoppailee joskus meikkejä, minä vaatteita sitten, kun entisissä ei enää kehtaa olla. Ei ärsytä enää nykyään kun on verkkokauppa, tarvitsemansa löytää ja tilaa 5 minuutissa sohvan pohjalla.

Olin täysin pa vauvavuoden ja sitä seuraavan. Pienet tuloni menivät ihan täysin lapsen kustannuksiin, yhteiseen ruokaan jne.

Mut en eronnut sen vuoksi, vaan koska mies ei koskaan tehnyt osaansa kotona. Ja se ei olisi ollut paljoa vaadittu, yksilapsinen perhe kerrostaloasunnossa.

Lopulta mulla ei tahtonut riittää rahat enää omaan ruokaanikaan. Olin käyttänyt kaikki mahdolliset puskurit ym juuri niihin menoihin, mitä varten niitä yleensä pidetään. Omiin välttämättömiin terveydenhoitokuluihin ja pyykkikoneen uusimiseen.

Erosin. Tuloni moninkertaistuivat töihin palattuani. Mulla on varaa juuri siihen minkä haluankin. En toki halua ihmeitä, mutta jos tarvitsen vaikka talvitakin tai haluan lomamatkan itselleni ja lapselleni, saan ne helposti.

En ole kysellyt minkään elatusmaksujen perään. Tilanne on paljon parempi näin, kun eksä tietää, että voisin sellaisia vaatia, hän on suu säkkiä myöten käytännön asioissa. Palauttaa lapsen vaatteet huollettuina ja muistaa asiat.

Mulla on omassa pienessä mittakaavassani täydellinen taloudellinen riippumattomuus. Eksällä on vaikeampaa varsinkin henkisesti, kun ei ole enää sitä muutaman satasen kuussa ”tienaavaa” kotiäitipuolisoa, joka kuitenkin huolehtisi hälle ruoan pöytään jne. Oman elämisen asumisen kulut onkin maksettava itse, eikä voi harrastaa sijoitustoimintaa.

Hyvä isä hän on. Vaikka oli monella tapaa suht kuspäinen puoliso.

Kyllä meidän perheessä ostetaan ihan kaikille ne asiat, joita tarvitaan. Kaikki kulkee siisteissä vaatteissa. Minulla ja miehellä on vähän kalliimpaa ja laadukkaampaa merkkivaatetta, koska voimme käyttääkin niitä vuosia. Lapselle ostetaan vähän halvempaa tai sitten sellaisia merkkejä, joita on helppo myydä eteenpäin. 

Lapselle tietenkin ostetaan eniten, koska hän kasvaa ja tarvitsee uusia vaatteita useammin kuin me. Toisaalta lapsen vaatteita annetaan ja myydäänkin eteenpäin useammin kuin meidän vanhempien. Lähinnä meidän vaatteita menee UFFille tai tekstiilijätteeseen. 

Lapsella on kaksi kalliimpaa (voimistelu ja soittotunnit) ja yksi halvempi harrastus. Itse lähinnä juoksen, jota varten ostettiin juuri juoksumatto kotiin. Lisäksi harrastetaan hyvää ruokaa ja oluita. Näihin kaikkiin riittää kyllä rahat. En voi sanoa, että jäisin itse paitsioon, kun lapseen menee niin paljon rahaa.