Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, tuntuuko sinusta, että urhaudut suhteessa koko ajan?
07.12.2017 |
Siis ihan pienissäkin asioissa?
Meillä onneksi olen minä, joka päättää, mitä syödään. Mies kun ehdottaisi aina makaronimössöä. Mutta se lautasten huuhtominen, tiskit yms. jotenkin jää mystisesti mulle.
Ja jos meillä on enää yksi jugurtti se on automaattisesti miehen.
Mies suhtautuu uhrina, jos pyydän yhtä karkkia hänen pussistaan, mutta hänelle on ihan ok tulla mun pussille..
Hän saattaa myös tehdä niin, että kun molemmat maataan mukavasti sohvalla, pyytää minua antamaan pöydältä jotain, johon hän itse ulottuisi paremmin!
Tein testin , kun meillä oli tippunut olohuoneen pöydän alle tyhjä karkkipussi. Mies sen pudotti pelatessaan ja ajettelin, että nyt katson kauanko se saa olla tuolla. Olisi saanut olla varmaan ikuisuuden.
Mies on myös hyvä sanomaan, että hei, tuolla on hirveä villakoira. NIIN, pitäisikö sille tehdä jotain? Tiedät, missä imuri on! "Jaa, tää nalkutus alkaa taas!"Ärsyttää ja inhottaa, kun olen useamman kerran ottanut asian puheeksi. Mies sitten loukkaantuu (on aika herkkä) ja menee omiin oloihinsa. Mutta ei se nyt saamari miehen herkkyys saa tarkoittaa sitä, että kotiöitä ei tehdä! Sanoin toissapäivänä jo miehelle, että noin tiskipöydän tiskit on sun. Kun olin itse siivonnut koko asunnon. Tuossa ne on vieläkin. Nyt en aio tehdä mitään. Käytän kaikki astiat pois ja vaikka tiskaan itselle yhden lautasen käyttöä varten.
Kyllä sen pitää jotain tehdä.
Voiko tuota kouluttaa enää? Tähän kuvioon nimittäin ei lapsia missään nimessä tule!
Kommentit (9)
Ei uhrauduta eikä uhriuduta minun luonteella. En todellakaan korjaile aikuisen ihmisen roskia, enkä tee yhtään enempää kotitöitä kuin toinen siellä asuva aikuinenkaan. Jos se ei kumppanille passaa, niin omat asunnot sopii mulle loistavasti. En ole kenestäkään ihmisestä niin riippuvainen, että olisi pakko asua passuuttajan ja laiskan paskan kanssa. Mulle ei myöskään vinguta mitään nalkutusvittuilua. Mä en nalkuta, mä sanon aiheesta, ja jos siitä ei voida keskustella, se on myös tervemenoa. Onneksi maailmassa on miehiä, joille oman kotinsa siivoaminen on yhtä luonnollista kuin oman perseensä pyyhkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti ihan klikata kun mahdoton oli otsikosta arvata onko kyse uhrautumisesta vai turhautumisesta. :D Saavutus sekin.
Joka kerta kun mies huomauttaa jostain esim villakoirista, sanot sinä ärsyyntyneesti "taas toi nalkuttaminen alkaa! Aina sinä jaksat vaan nalkuttaa!" takaan ettei mies sano enää mitään.
Ei meillä ole mitään "omia" karkkipusseja. Ostetaan yhteiset, mistä molemmat syö ilman mitään kyttäämistä tai laskemista. Viimeisen jugurtin syö se kenen tekee mieli. Mies siivoaa useammin ja enemmän kuin minä, hoitaa tiskit yms. Vastaavasti minä olen se joka laittaa yleensä ruoan. Asian ojentaa se joka on lähempänä. Isommat siivoukset tehdään viikonloppuisin yhdessä, musaa kuunnellen. Kaupassa käydään vuorotellen tai yhdessä. Ei näistä ole tarvinnut ikinä tapella tai erikseen sopia, on molempien etu että asiat rullaavat perheessä sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, typo. Uhrautumisesta kyse. Sori :D
Mutta siis, en minäkään tosiaankaan siivoaisi aikuisen ihmisen jälkiä, mutta kun hän vain antaisi olla. On asunut omillaankin ja en tiedä, miten pärjännyt. Kun nyt tuntuu, että kaikki siivoamiseen vähänkään liittyvä on mun aluetta. Muistutan päivittäin, että mäkin olen opiskelija, en yksin jaksa kaikkea ja "joo joo, kyllä mä teen". Ja ei tee.
Rakastan tuota laiskapaskaa mutta tää ottaa nyt jo tosi älyttömän paljon päähän.
Minä herään normaalisti 5:00. (nyt vapaalla) ja lähden kodista vähän yli 6:30. Joka aamu laitan miehelle kahvinkeittimen valmiiksi. Hän herää 7:00 ja lähtee töihin n.10:00. Olettaisin, että hänellä olisi siinä kolmen tunnin aikana joku väli tiskata. Olen siis sanonut siitä hänelle usein. Mutta kun ei. Aina lupaa, mutta unohtui tabletille yms.. Olen perustellut monella tavalla, esim. minä teen kaiken muun!! ja olisi kiva laittaa ruoka, kun keittiö on siisti. Ei mene jakeluun.
Tämä mies oikeasti osaa sen, että herää 7:00, lysähtää sohvalle, katselee tabletilla videoita. Johonkin väliin se keittää kahvit ja syö jotain.
Kamala, jos itsellä olisi aamuisi tommoinen aika, en osaisi vain löhötä sohvalla. Tekisin jotain järkevää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole mitään "omia" karkkipusseja. Ostetaan yhteiset, mistä molemmat syö ilman mitään kyttäämistä tai laskemista. Viimeisen jugurtin syö se kenen tekee mieli. Mies siivoaa useammin ja enemmän kuin minä, hoitaa tiskit yms. Vastaavasti minä olen se joka laittaa yleensä ruoan. Asian ojentaa se joka on lähempänä. Isommat siivoukset tehdään viikonloppuisin yhdessä, musaa kuunnellen. Kaupassa käydään vuorotellen tai yhdessä. Ei näistä ole tarvinnut ikinä tapella tai erikseen sopia, on molempien etu että asiat rullaavat perheessä sujuvasti.
No kiva, kun sun elämä on täydellistä. Meillä noi karkit siksi, että mies syö "muka" vaan salmiakkia ja minä haluan muutakin. Mutta kummasti niitä muitakin karkkeja multa sitten halutaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voin toki sanoa posiitivistakin miehestäni. On tukenut mua läpi tosi synkkien aikojen. Hakee suklaata, kun mulla on huono olla.:P Illalla, kun pötkötetään yhdessä ja jos mua itkettää, niin pitää kiinni. Olen siis menossa aika isojen juttujen läpi. Hän on ainoa, joka tietää miten lohduttaa. Ja ainoa, joka osaa hieroa mun hartioita hyvin.:D Hän on hassu ja seksikäs samaan aikaan. Ja erikseen. Hän on maanläheinen.
Eli tekee paljon ärsyttävää kuraa, mutta myös sellaisia asioita, etten vaan voisi lähteä pois.:)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Onks tää nyt turhautumista vai uhrautumista?