Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

PETTÄMINEN - tekisitkö, teetkö ja miksi?

ajatuksen voimalla
07.12.2017 |

Oletko koskaan pettänyt? millainen morkkis siitä tuli jos tuli?
Olen miettinyt tätä puolitosissani jo pidemmän aikaa. Olen oikeasti onnellisessa parisuhteessa, jossa kaikki toimii, niin arki, seksi kuin puhuminen... mutta olen ollut tavalla tai toisella ihastunut erääseen toiseen tai no niin no... tapasin juuri entisen poikaystäväni ja meillä on aina ollut hyvät välit, molemmat seurustelevat tahoillaan, mutta kun taas näin hänet, nousi ne nuoruuden hekumat päähän, humalatilalla ei tietenkään ollut osuutta asiaan. SItten on se toinen mies, jonka kanssa on aina hauskaa, ohi menevää pyllylle taputtelua, silmäpeliä ja parverssejä juttuja.
Tiedän etten henkisesti ikinä voisi toipua itse pettämisestä, mutta olen tajunnut myös sen etten voisi ikinä pettää pelkän seksin takia, vaan taustalla pitäisi olla ainakin jonkinlaista tunnetta mukana.
Tämähän on taas tälläistä jossittelua mutta ei tällaista oikein voi kauheasti muualla huudella, niin aattelinpa josko sielunkumppaneita, pohdiskelijoita ja vaikka niitä tekijöitä löytyisi täältä. Jos annoit tunteille/haluille periksi, oliko se sen arvoista ja miten sitten kävi? miltä se tuntui? toipuiko oma suhde? entä toisen...?

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
14.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika yleistä tuntuu olevan keski-ikäistyvien rouvien keskuudessa. Kun on pikkulapsivuosista selvitty, mutta siinä hötäkässä vieraannuttu kumppanista niin sitten haetaan jotain jännitystä elämään pettämisestä. Itse en petä. Joskus on kyllä imarrellut nuoremmalta mieheltä saatu huomio, mutta en ikinä vaarantaisi pitkää parisudettani ja eheää perhettäni pettämällä.

Vierailija
42/42 |
14.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin ensiksi, että en! Sen sijaan toinen nainen olen ollut, mutta ei ole sekään minun juttuni. Yleensä pidän liikaa moraalisaarnoja. No parikymppisenä on ollut hieman päällekkäistapailua, mutta tästä on oltu avoimia.

 

Mutta kun mietin tämänhetkistä seuralaistani tai "ystävääni", niin niin selväksi hän on tehnyt, että minä olen näkymätön, merkityksetön ihminen ja kaikin puolin loukattava ihminen - paitsi ajoittain sängyssä. Tällaisen ihmisen kohdalla voisin vaikka pettääkin, jos olisi kyseessä joku tosiasiallinen suhde. Jos mitkään puhumisyritykset eivät tehoa, niin en oikeasti tiedä, miksi toinenkaan olisi velvollinen kääntämään poskia loputtomiin ja olemaan kunniallinen. Tai sitten voisi ovenraosta ainakin huikata avoimesti, että moikka, mä meen nyt tapaileen muita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla