Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PETTÄMINEN - tekisitkö, teetkö ja miksi?
ajatuksen voimalla
07.12.2017 |
Oletko koskaan pettänyt? millainen morkkis siitä tuli jos tuli?
Olen miettinyt tätä puolitosissani jo pidemmän aikaa. Olen oikeasti onnellisessa parisuhteessa, jossa kaikki toimii, niin arki, seksi kuin puhuminen... mutta olen ollut tavalla tai toisella ihastunut erääseen toiseen tai no niin no... tapasin juuri entisen poikaystäväni ja meillä on aina ollut hyvät välit, molemmat seurustelevat tahoillaan, mutta kun taas näin hänet, nousi ne nuoruuden hekumat päähän, humalatilalla ei tietenkään ollut osuutta asiaan. SItten on se toinen mies, jonka kanssa on aina hauskaa, ohi menevää pyllylle taputtelua, silmäpeliä ja parverssejä juttuja.
Tiedän etten henkisesti ikinä voisi toipua itse pettämisestä, mutta olen tajunnut myös sen etten voisi ikinä pettää pelkän seksin takia, vaan taustalla pitäisi olla ainakin jonkinlaista tunnetta mukana.
Tämähän on taas tälläistä jossittelua mutta ei tällaista oikein voi kauheasti muualla huudella, niin aattelinpa josko sielunkumppaneita, pohdiskelijoita ja vaikka niitä tekijöitä löytyisi täältä. Jos annoit tunteille/haluille periksi, oliko se sen arvoista ja miten sitten kävi? miltä se tuntui? toipuiko oma suhde? entä toisen...?
Kommentit (42)
Vihkitilaisuudessa enkä milloin muulloinkaan ole luvannut mitään, mikä estäisi käymässä vieraissa. Minkä lupauksen olen silloin voinut pettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vihkitilaisuudessa enkä milloin muulloinkaan ole luvannut mitään, mikä estäisi käymässä vieraissa. Minkä lupauksen olen silloin voinut pettää?
Ei helvetti ihan oikeasti, onko tällaisia ihmisiä oikeasti jotka ajattelevat näin?! Eikö se ole ihan sanomattakin selvää (ainakin valtaosalle ihmisistä) että kun sitoudut toiseen (parisuhde, avoliitto, avioliitto...) sanomatta ääneen lupaat ettet petä ja satuta toista? Ei voi kun ihmetellä joidenkin teistä moraaleja. Ja anna arvaan; jos paljastuisi että toinen osapuoli ajattelisi teistä noin ja menisi ja pettäisi tuolla perusteella, olisi se ihan helvetin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa vaihtelua seksiin? Ihme tiukkapiponiuhotusta!
Ei siinä mitään pahaa sitten olekaan jos kumppani tietää asiasta ja on ihan fine sen kanssa. Toisen selän takana touhuaminen sitten taas on väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Niin, no juuri siksi että sitä pidetään itsestäänselvyytenä, on naurettavaa katsoa kun jotkut täällä huutelee ettei siinä liittoon astuessa mitään sopimuksia ja lupauksia tehdä. Minä ainakin teen, ja oletan myös että puolisoni teki myös. En usko että asiasta tarvitsee edes keskustella juurikaan niin kauan kun omaa ns. normaalit arvot ja moraalin eikä tulisi koskaan mieleenkään pettää toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Niin, no juuri siksi että sitä pidetään itsestäänselvyytenä, on naurettavaa katsoa kun jotkut täällä huutelee ettei siinä liittoon astuessa mitään sopimuksia ja lupauksia tehdä. Minä ainakin teen, ja oletan myös että puolisoni teki myös. En usko että asiasta tarvitsee edes keskustella juurikaan niin kauan kun omaa ns. normaalit arvot ja moraalin eikä tulisi koskaan mieleenkään pettää toista.
No jokainen toki tekee niin kuin parhaaksi suhteessaan näkee. Itse olen tyytyväinen näin ilman sanallisia tai sanattomia lupauksia uskollisuudesta. Mitään pakottavaa tarvetta kummallakaan ei ole pettämisestä ollut puhua, mutta mieluummin sitä keskustelua olemme käyneet keskenämme kuin muiden parisuhteita tai niiden onnellisuutta, pettämistä tai uskollisuus lupauksia valvomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Kysymys on aika paljon kulttuurista. Kulttuurissa jossa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat oletusarvoisia asioita, noista oletuksista ei oikein sovi poiketa keskustelematta puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkitilaisuudessa enkä milloin muulloinkaan ole luvannut mitään, mikä estäisi käymässä vieraissa. Minkä lupauksen olen silloin voinut pettää?
Ei helvetti ihan oikeasti, onko tällaisia ihmisiä oikeasti jotka ajattelevat näin?! Eikö se ole ihan sanomattakin selvää (ainakin valtaosalle ihmisistä) että kun sitoudut toiseen (parisuhde, avoliitto, avioliitto...) sanomatta ääneen lupaat ettet petä ja satuta toista? Ei voi kun ihmetellä joidenkin teistä moraaleja. Ja anna arvaan; jos paljastuisi että toinen osapuoli ajattelisi teistä noin ja menisi ja pettäisi tuolla perusteella, olisi se ihan helvetin väärin.
Mitä satuttamista siinä on, varsinkaan jos puolisoa ei informoida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa vaihtelua seksiin? Ihme tiukkapiponiuhotusta!
Ei siinä mitään pahaa sitten olekaan jos kumppani tietää asiasta ja on ihan fine sen kanssa. Toisen selän takana touhuaminen sitten taas on väärin.
Eipä puolisoni minun seksuaalisuuttani omista. Enkä minä hänen.
En hyväksy pettämistä, mutta tunnetasolla ymmärrän, mikä siihen ajaa, jos parisuhde alkaa olla tunnetasolla kuollut.
Sen sijaan en ymmärrä millään tasolla pettämistä, jos on tunteita omaa puolisoa kohtaan.
En pystyisi harrastamaan seksiä pettämistarkoituksessa tuollaisessa tilanteessa jonkun toisen kanssa, en edes saisi jormaa pystyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe pettäväni kun silmät on kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihkitilaisuudessa enkä milloin muulloinkaan ole luvannut mitään, mikä estäisi käymässä vieraissa. Minkä lupauksen olen silloin voinut pettää?
Ei helvetti ihan oikeasti, onko tällaisia ihmisiä oikeasti jotka ajattelevat näin?! Eikö se ole ihan sanomattakin selvää (ainakin valtaosalle ihmisistä) että kun sitoudut toiseen (parisuhde, avoliitto, avioliitto...) sanomatta ääneen lupaat ettet petä ja satuta toista? Ei voi kun ihmetellä joidenkin teistä moraaleja. Ja anna arvaan; jos paljastuisi että toinen osapuoli ajattelisi teistä noin ja menisi ja pettäisi tuolla perusteella, olisi se ihan helvetin väärin.
Mitä satuttamista siinä on, varsinkaan jos puolisoa ei informoida?
Terveellä ihmisellä käy omatunnon päälle, tässä tulee myös kognitiivinen disonanssi mukaan kuvioon (kumppania väheksytään, jotta pettäjä voisi voisi tekonsa nähdä oikeutetumpana itselleen), ja tietysti ainahan siitä voi kiinni jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Kysymys on aika paljon kulttuurista. Kulttuurissa jossa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat oletusarvoisia asioita, noista oletuksista ei oikein sovi poiketa keskustelematta puolison kanssa.
En oikein ymmärrä mikä siinä keskustelemassa sitten olisi niin vaikeaa. Meillä pettämisestä ja suhtautumisesta pettämiseen on keskusteltu jo ennen lupauksia avioitumislupauksia. Molemmat tietää jo aikaisemmasta elämästään sen että vaikka lupauksia olisi tehty sanallisesti ne voidaan myös pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Kysymys on aika paljon kulttuurista. Kulttuurissa jossa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat oletusarvoisia asioita, noista oletuksista ei oikein sovi poiketa keskustelematta puolison kanssa.
En oikein ymmärrä mikä siinä keskustelemassa sitten olisi niin vaikeaa. Meillä pettämisestä ja suhtautumisesta pettämiseen on keskusteltu jo ennen lupauksia avioitumislupauksia. Molemmat tietää jo aikaisemmasta elämästään sen että vaikka lupauksia olisi tehty sanallisesti ne voidaan myös pettää.
No tuohan on pelkkää realismia. Minulle on henkilökohtaisesti se ja sama mikä petos on kyseessä, jos se on laajuudeltaan riittävän iso. On se sitten vieraiden paneminen, tai suurien velkojen tekeminen, en hyväksy että selkäni takana toimitaan toisin, kuin on puheissa annettu ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukemaan aikanaan tätä palstaa ja huomasin, miten petollisia naiset on ja oma pettämiseni alkoi siitä.
Tilastollisesti suurin osa naisista on uskollisia, miehet pettävät useammin kuin naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gggggggg kirjoitti:
Ketju kertoo paljon naisten ajatusmaailmasta.
Mikä vain on sallittua jos se tuntuu hyvältä. Lupaukset ovat arvottomia, moraalia ei ole.
Varmaan sama periaate toimisi muussakin. Ei sitä lainaa tarvitse maksaa takaisin jos ei pidäkään tyypistä enää. Kaveria voi motata jos on paha mieli.
Jos on luvattu että ollaan uskollisia, ihminen joka ei ole pelkkää jätettä pitää lupauksensa. Jos ei haluta enää olla yhdessä, erotaan rehdisti.En ole luvannut kenellekään että olisin uskollinen. Lainatessa taas aina tehdään jonkunlainen suunnitelma takaisin maksusta tai palauttamisesta.
Siis sinun mielestäsi parisuhteen alettua ei tehdä sanatonta lupausta siitä, että ollaan uskollisia? Toivottavasti teet tämän myös kumppanillesi selväksi, sillä suurimmalle osaa ihmisistä se on itsestäänselvyys. Ettei vain tule väärinymmärryksiä. :)
Ei oikein mitkään sopimukset ole sanattomia enemmän ne on oletuksia. Parisuhteessa itsestään selvyytenä ei oikein kannata pitää mitään sen takia asioista on hyvä keskustella. Pettämisestä tietysti olemme keskuskustella ja keskustelemme edelleen ajoittain, silti kumpikaan ei koskaan ole sellaista lupausta tehnyt että ikinä milloinkaan ei voisi sitä tilannetta tulla enkä koe että siihen on tarvetta kun luottamus muuten suhteessa on kunnossa. t: parisuhteessa saman kumppanin kanssa yli kaksikymmentä vuotta
Kysymys on aika paljon kulttuurista. Kulttuurissa jossa yksiavioisuus ja uskollisuus ovat oletusarvoisia asioita, noista oletuksista ei oikein sovi poiketa keskustelematta puolison kanssa.
En oikein ymmärrä mikä siinä keskustelemassa sitten olisi niin vaikeaa. Meillä pettämisestä ja suhtautumisesta pettämiseen on keskusteltu jo ennen lupauksia avioitumislupauksia. Molemmat tietää jo aikaisemmasta elämästään sen että vaikka lupauksia olisi tehty sanallisesti ne voidaan myös pettää.
No tuohan on pelkkää realismia. Minulle on henkilökohtaisesti se ja sama mikä petos on kyseessä, jos se on laajuudeltaan riittävän iso. On se sitten vieraiden paneminen, tai suurien velkojen tekeminen, en hyväksy että selkäni takana toimitaan toisin, kuin on puheissa annettu ymmärtää.
Minulla ei ole mitään tarvetta tietää kuinka sinä suhtaudut pettämiseen tai velkojen tekemiseen. Enkä oikein ymmärrä miksi sinulla olisi tarve tietää miten minä suhtaudun pettämiseen tai aiheuttaako se minulle moraalisia omantunnon tuskia. Se millä jotakin merkitystä on on se miten puoliso noihin asioihin suhtautuu ja siksi niistä asioista aika ajoin hänen kanssa yhdessä keskustellaankin.
Vierailija kirjoitti:
Pettäisin, jos yksi mies minut huolisi. En siis kenen tahansa kanssa, vaan tunnetta pitää olla. Ja tämän yhden kanssa olisi. Hänessä on sitä jotain.
Pettäisin siksi, koska oma mies petti ensin. Jatkamme yhdessä lasten takia mutta mitään tunnetason yhteyttä meillä ei enää ole. Ei ainakaan minun puoleltani. Eli mikään ei varsinaisesti menisi rikki.
Minäkin pettäisin kostoksi. En muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa siinä on, jos haluaa vaihtelua seksiin? Ihme tiukkapiponiuhotusta!
Ei siinä mitään pahaa sitten olekaan jos kumppani tietää asiasta ja on ihan fine sen kanssa. Toisen selän takana touhuaminen sitten taas on väärin.
Eipä puolisoni minun seksuaalisuuttani omista. Enkä minä hänen.
Kuka tässä mistään omistamisesta puhuu? Luottamuksesta ja uskollisuudesta vain.
Alue: Aihe vapaa
Siis miksi helvetissä ja sinä ja kaltaisesi ette eroa? Etkö oikeasti ymmärrä mikä jälki pettämiseksi tulemisesta jää toiselle osapuolelle lopun elämäkseen? Olen miehen kanssa jonka existä ainakin kaksi petti häntä toisen miehen kanssa. Viimeisin kahden eri miehen kanssa. Sen kyllä huomaa miehestä ihan arjessa, että on tullut petetyksi ja että on jättänyt itsetuntoon kolhut.
Kun mietit tuollaisia juttuja, ajatteletko koskaan että mitä jos kumppanisi ajattelisi samanlaisia asioita toisista ja harkitsisi pettää sua ihan täydessä hiljaisuudessa sulta? Mä en käsitä teitä, ei tippaakaan ymmärrystä heru.