Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysyin isältäni miksi Suomi taisteli Saksan rinnalla?
06.12.2017 |
Hän eli ajan ja sanoi että kaikki luuli että Saksa voittaa ja tämän takia oltiin tietysti Saksan puolella. Sehän oli sitten järkytys kun Neuvostoliitto pistikin luun kurkkuun liittolais-Saksalle.
Kenellekkään ei tullut mieleenkään että Neuvostoliitto voisi voittaa.
Kommentit (45)
Toisaalta pieni Suomi alkoi olla sotimisen jälkeen melkoisessa pinteesså. Saksalaisilta saatiin ruokaa, polttoainetta ja aseita.
Eivät nämä asiat ole kovin yksinkertaisia, monesti ihan sattumalla tai jonkun suuren päällikön oikuillakin voi olla kansakuntia nostava tai kaatava vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mannerheim tiesi jo -42 että Saksa tulee häviämään.
K. H. Wiik tiesi sen jo 1939.
Vierailija kirjoitti:
Ilman N-liiton (salaisia)sopimuksia liittoutuneiden kanssa ja ilman Lend & Lease sopimusta USA:n ja N-liiton välillä sota olisi voinut päättyä aivan toisin, ja Suomikin olisi saattanut saada menetetyt alueensa takaisin.
Eihän Saksakaan sotinut pelkillä omilla resursseilla, vaan sillä oli useita liittolaisia ja valloitettujen alueiden luonnonvaroja käytössään.
Vierailija kirjoitti:
Saksa olisi voinut voittaa Neuvostoliiton, jos Hitler olisi tajunnut valmistautua myös talvisodankäyntiin. Lämpimät talvivaatteet ja pakkasenkestävät voiteluöljyt aseisiin, panssarivaunuihin ja lentokoneisiin. Hitlerin olisi pitänyt jättää sodan johtaminen kenraaleiden vastuulle.
Ilman haahuilua ja joukkojen irroittamista muualle, Hitler olisi saattanut vallata Moskovan. Mikä on eri asia kuin sodan voittaminen. Jossain vaiheessa tuurin täytyi loppua ja operaatio Barbarossa oli sarja amatöörimäisiä virheitä der Fuhreriltä.
On vaikea esittää minkään muotoista akateemistä arviota, mitä NL olisi tehnyt, jos Suomi olisi onnistunut pysyttelemään Barbarossasta erillään. Luultavasti Saksa olisi yrittänyt täältä Leningradin kimppuun meidän suostumuksella tai ilman. Ja saksalaisia eivät suomalaiset olisi kyenneet torjumaan pelkällä urheudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomella oli toisen maailmansodan aikaan aika kehnot vaihtoehdot: Taistele natsien rinnalla tai liity suoraan Neuvostoliittoon. Onneksi valitsivat tuon ensimmäisen. Muuten olisimme juhlineet loppukesällä Suomen itsenäisyyden 26. vuosipäivää sen sijaan että olemme olleet sata vuotta itsenäisiä. Niin kauan meni Latvialta, Liettualta ja Virolta Neuvostoliitosta eroon pääsemiseen.
Vielä kun suomalaiset luulivat että Neuvostoliitto nujertuu helposti niin oli helppo valita puolensa. Talvisodasta tuli virheellinen kuva Neuvostoliiton kyvykkyydestä. Saksalaisetkin ajattelivat lyövänsä venäläiset helposti.
Tuossa tilanteessa ei valitettavasti ollut merkitystä sillä, voittaako vai häviääkö Saksa sodan. Ilman Saksaa olisi Suomi ollut yksin ja lyhyen sodan jälkeen liitetty Neuvostoliittoon. Huonoista vaihtoehdoista jouduttiin valitsemaan se vähiten huono. Meidän onneksemme Stalin taisteli Suomen puolella tuhoamalla omaa sotilasjohtoaan neuvostojoukkojen huonon menestyksen vuoksi.
Suomi teki myönnytyksiä Saksalle ja luovutti juutalaisia, mikä tietenkin oli väärin vaikka tuo määrä olikin vähäinen. Täällä kuitenkin yritettiin pitää suurin osa Saksan rotuhulluudesta rajojen ulkopuolella ja siinä myös onnistuttiin.
Siinä onnistuttiin lähinnä siksi että Saksa hävisi. Saksan voittaessa täällä olisi pyörähtänyt kaasuhanat auki ihan kunnolla, esimakua nähtiin jo 1918, eli valmiuden puutetta ei ollut. Yya-aika oli pientä verrattuna siihen skenaarioon. Saksan häviö pelasti Suomen maineen suurilta häpeän aiheilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt joskus, että miten suuri osuus rauhan teossa Neuvostoliiton kanssa oli sillä, että niihin ehtoihin kuului saksalaisten ajaminen pois Suomesta (siitä hyvästähän saksalaiset sitten ns polttivat Lapin), eli jouduttiin sitten liittolainen "hylkäämään".
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus, että miten suuri osuus rauhan teossa Neuvostoliiton kanssa oli sillä, että niihin ehtoihin kuului saksalaisten ajaminen pois Suomesta (siitä hyvästähän saksalaiset sitten ns polttivat Lapin), eli jouduttiin sitten liittolainen "hylkäämään".
Psykopaatti Stalin halusi vain näpäyttää suomalaisia ja siksi pakotti ne sotimaan entisiä liittolaisiaan vastaan, häpeällinen tahra historiassa Suomen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekivät niin surkeita lentokoneitakin, että putosivat omia aikojaan. Nykyään samaa nauretaan lähinnä ruotsalaisille.
Sinkkumies
Sinkkumies ei ilmeisesti tiedä hevonvi*tuakaan ww2 aikaisista lentokoneista
Saksan rinnalla taistelemista pitää katsoa useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Ensiksi syy jatkosodalle voidaan nähdä jatkumona Neuvostoliiton aloittamasta Talvisodasta ja aluemenetyksistä. Lisäksi pitää huomioida, että monessa maassa oli voimakasta natsi-saksan ihailua vaikka se ei toki koskenut kaikkia kansalaisia. Suomi halusia kuitenkin virallisesti sotia omaa "erillissotaansa" vaikka käytännössä lappi oli saksalaisten miehittämä. Apu ja aseet toki kelpasivat ja esim. Mannerheim ei juuri saksalaisista innostunut vaan suhtautuminen oli aika nuivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomella oli toisen maailmansodan aikaan aika kehnot vaihtoehdot: Taistele natsien rinnalla tai liity suoraan Neuvostoliittoon. Onneksi valitsivat tuon ensimmäisen. Muuten olisimme juhlineet loppukesällä Suomen itsenäisyyden 26. vuosipäivää sen sijaan että olemme olleet sata vuotta itsenäisiä. Niin kauan meni Latvialta, Liettualta ja Virolta Neuvostoliitosta eroon pääsemiseen.
Vielä kun suomalaiset luulivat että Neuvostoliitto nujertuu helposti niin oli helppo valita puolensa. Talvisodasta tuli virheellinen kuva Neuvostoliiton kyvykkyydestä. Saksalaisetkin ajattelivat lyövänsä venäläiset helposti.
Olisivat todennäköisesti lyöneetkin, jos eivät olisi tehneet muutamia raskaita virheratkaisuja kesällä/syksyllä 1941.
Kun ihminen on hukkumassa paskaan ja piru ojentaa käden, niin ihan jokainen tarttuu siihen.
Onpa naiivia apltä syyllistää tuon ajan valtion johtoa tuosta liittoutumisesta. Historiaa kannattaa lukea ajatuksella, silloin ehkä ymmärrämme myös esim äänestää järkevästi, eikä vain yhden tunteita herättävän asian perusteella. Päätöksenteossa usein joutuu valitsemaan paskoista ja kehnoista ja ummpisurkeista vaihtoehdoista vähiten huonon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomella oli toisen maailmansodan aikaan aika kehnot vaihtoehdot: Taistele natsien rinnalla tai liity suoraan Neuvostoliittoon. Onneksi valitsivat tuon ensimmäisen. Muuten olisimme juhlineet loppukesällä Suomen itsenäisyyden 26. vuosipäivää sen sijaan että olemme olleet sata vuotta itsenäisiä. Niin kauan meni Latvialta, Liettualta ja Virolta Neuvostoliitosta eroon pääsemiseen.
Vielä kun suomalaiset luulivat että Neuvostoliitto nujertuu helposti niin oli helppo valita puolensa. Talvisodasta tuli virheellinen kuva Neuvostoliiton kyvykkyydestä. Saksalaisetkin ajattelivat lyövänsä venäläiset helposti.
Tuossa tilanteessa ei valitettavasti ollut merkitystä sillä, voittaako vai häviääkö Saksa sodan. Ilman Saksaa olisi Suomi ollut yksin ja lyhyen sodan jälkeen liitetty Neuvostoliittoon. Huonoista vaihtoehdoista jouduttiin valitsemaan se vähiten huono. Meidän onneksemme Stalin taisteli Suomen puolella tuhoamalla omaa sotilasjohtoaan neuvostojoukkojen huonon menestyksen vuoksi.
Suomi teki myönnytyksiä Saksalle ja luovutti juutalaisia, mikä tietenkin oli väärin vaikka tuo määrä olikin vähäinen. Täällä kuitenkin yritettiin pitää suurin osa Saksan rotuhulluudesta rajojen ulkopuolella ja siinä myös onnistuttiin.
Siinä onnistuttiin lähinnä siksi että Saksa hävisi. Saksan voittaessa täällä olisi pyörähtänyt kaasuhanat auki ihan kunnolla, esimakua nähtiin jo 1918, eli valmiuden puutetta ei ollut. Yya-aika oli pientä verrattuna siihen skenaarioon. Saksan häviö pelasti Suomen maineen suurilta häpeän aiheilta.
Höpö höpö. Jos Saksa ja Suomi olisivat voittaneet sodan, ei mitään häpeämistä olisi. Vain häviäjät häpeävät. Vai häpeääkö Venäjä hirmutöitään? Ei tietenkään, koska se on voittaja. Venäjällä ja Neuvostoliitolla on paljon pitempi syntilista kuin Saksalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomella oli toisen maailmansodan aikaan aika kehnot vaihtoehdot: Taistele natsien rinnalla tai liity suoraan Neuvostoliittoon. Onneksi valitsivat tuon ensimmäisen. Muuten olisimme juhlineet loppukesällä Suomen itsenäisyyden 26. vuosipäivää sen sijaan että olemme olleet sata vuotta itsenäisiä. Niin kauan meni Latvialta, Liettualta ja Virolta Neuvostoliitosta eroon pääsemiseen.
Vielä kun suomalaiset luulivat että Neuvostoliitto nujertuu helposti niin oli helppo valita puolensa. Talvisodasta tuli virheellinen kuva Neuvostoliiton kyvykkyydestä. Saksalaisetkin ajattelivat lyövänsä venäläiset helposti.
Tuossa tilanteessa ei valitettavasti ollut merkitystä sillä, voittaako vai häviääkö Saksa sodan. Ilman Saksaa olisi Suomi ollut yksin ja lyhyen sodan jälkeen liitetty Neuvostoliittoon. Huonoista vaihtoehdoista jouduttiin valitsemaan se vähiten huono. Meidän onneksemme Stalin taisteli Suomen puolella tuhoamalla omaa sotilasjohtoaan neuvostojoukkojen huonon menestyksen vuoksi.
Suomi teki myönnytyksiä Saksalle ja luovutti juutalaisia, mikä tietenkin oli väärin vaikka tuo määrä olikin vähäinen. Täällä kuitenkin yritettiin pitää suurin osa Saksan rotuhulluudesta rajojen ulkopuolella ja siinä myös onnistuttiin.
Siinä onnistuttiin lähinnä siksi että Saksa hävisi. Saksan voittaessa täällä olisi pyörähtänyt kaasuhanat auki ihan kunnolla, esimakua nähtiin jo 1918, eli valmiuden puutetta ei ollut. Yya-aika oli pientä verrattuna siihen skenaarioon. Saksan häviö pelasti Suomen maineen suurilta häpeän aiheilta.
Höpö höpö. Jos Saksa ja Suomi olisivat voittaneet sodan, ei mitään häpeämistä olisi. Vain häviäjät häpeävät. Vai häpeääkö Venäjä hirmutöitään? Ei tietenkään, koska se on voittaja. Venäjällä ja Neuvostoliitolla on paljon pitempi syntilista kuin Saksalla.
Onhan se niin, että "oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa", mutta pitää ottaa huomioon että ei Suomessa mitenkää älytöntä natsi-saksan ihailua ollut ja esim- juutalaisten luovutuksia ei tehty sitä kuuluisaa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Armeijassa juutalaisia oli jopa natsien kanssa tekemisissä. Suomi oli siis tuolloinkin varsin suvaitsevainen ja sopeutuva. Jokainen voi olla tyytyväinen siihen että saksa ei voittanut vaikka toki kannattaa muistaa että ei se neukkulan systeemi yhtään parempi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa on kadunmiehen/naisen kommentoida asiaa jälkikäteen koska hän ei ole alunperinkään ollut asioista päättämässä. Jälkiviisautta sanon minä. Asiat meni niinkuin meni mutta pienikin suurvaltion päämiehen eri ratkaisu olisi voinut muuttaa historian täysin. Ajatellaanpa vaikka sitä että Stalin ei oliskaan suostunut välirauhaan Suomen kanssa vaan olisi jatkanut sotatoimia ja olisi joutunut sotaan Ranskaa ja Englantia vastaan. Stalinin suurimpia uhkakuvia oli se jos nämä maat olisivat pommittaneet Bakun öljykentät Aasian tukikohdistaan. Ja sitten olis vielä Saksakin hyökännyt.
Saksa olisi voittanut Neuvostoliiton, jos olisivat pystyneet hyökkäämään ensimmäiset 12 kuukautta kesäsäässä ja ilman suuria huolto-ongelmia.
Suomella oli uskomattoman hyvä tuuri. Ensinnäkin saatiin välirauha vuonna 1940 Venäjä kun ei halunnut joutua sotaan Englannin ja Ranskan kanssa ja sitten toiseksi vuonna 1944 Venäjälle tuli kiire Berliiniin ennen länsiliittoutuneita. Toki kummallakin kerralla mitään tuuria ei olis ollut ilman veteraaniemme uskomattomia ponnisteluja. Sotilaallisesti en kyllä ymmärrä miksi Suomi ei hyökännyt Muurmannin radalle mutta taisivat olla maamme johtajat minua viisaampia siinäkin asiassa.
Kaikki vaihtoehdot ovat aina parempia kuin vasemmistolaisen sosialistivaltion kelkkaan hyppääminen.
Ei vasemmistolaisuudessa mikään kehity.
Suomella oli tietysti hieman tuuria myös siinä, että olimme jo lyhyenä aikaan muodostaneet suhteellisen yhtenäisen demokratian, koska kaikesta kauheimpia sotia ovat ne jossa veli veljeä vastaan taistelee. Kaikissa sodissa tapahtuu pahoja asioita ja tuntuu, että nykyisin pahuuden mielikuvituksella ei ole enää mitään rajaa. Mutta ei meillä totisesti ole mitään häpeämisen aihetta.
Kun äskettäin oman ukkini (vasemmistolainen ateisti) ollessa sairaalassa kuolinvuoteellaan oli pappi tullut juttelemaan, niin hän oli avautunut siitä kauhusta, että oli ehkä tullut ampuneeksi kuoliaaksi jonkun tai joitakin "vihollisia", kun nuorimmassa ikäluokassa ehti vielä pariksi kuukaudeksi rintamalle. Pappi oli sanonut, että ne synnit on jo anteeksi annettu ja ei todellakaan ollut monen oma valinta, että sinne sotaan piti lähteä. Kyllä sitä sotaa saa kantaa mukanaan koko ikänsä näennäisestä sopeutumisesta tavalliseen elämään huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt joskus, että miten suuri osuus rauhan teossa Neuvostoliiton kanssa oli sillä, että niihin ehtoihin kuului saksalaisten ajaminen pois Suomesta (siitä hyvästähän saksalaiset sitten ns polttivat Lapin), eli jouduttiin sitten liittolainen "hylkäämään".
Psykopaatti Stalin halusi vain näpäyttää suomalaisia ja siksi pakotti ne sotimaan entisiä liittolaisiaan vastaan, häpeällinen tahra historiassa Suomen kannalta.
Tarkoitus oli katkaista Suomen ja Saksan välit pysyvästi useiksi vuosikymmeniksi. Veljeilyhän alkoi 1918.
Alue: Aihe vapaa
olisi päättynytkin. kopion eka sivulle jenkkien toimittavia ja tuohon ylös brittien toimittamia määriä. Jenkit toimitti kuorma-autoja, jeeppejä yli 400 000 kappaletta...