Miten tukea ertiyisherkän lapsen itsetuntoa?

Uskoisin kehujen ja hellyyden antamisen olevan tärkeässä roolissa. Myöskin se, että kannustetaan välttäen kuitenkin painostusta. Rohkaistaan ja kehutaan pienten edistymisten (asiassa kuin asiassa) jälkeen. Ei vertailla lasta muihin, jottei hän koe olevansa jotenkin huonompi ja viallinen.

En ajattele lasta erityisherkkänä vaan persoonana. Yksi lapsistani on vaatinut enemmän etukäteen tulevan läpikäyntiä ihan keskustellen ja siirtymätilanteet ovat olleet hänelle vaikeampia. Hänen kanssaan on sitten huomioitu nämä asiat ja annettu kokea tunteet jännityksineen ja itkuineen. On oltu empaattisia, mutta myös rohkaistu. Lähinnä korostettu yrittämistä ja kehuttu kun tekee, vaikka asia olisi vaikea. Uusien asioiden kanssa kokee, että on varmaan huono ja ei ole ollut aina halukas yrittämäänkään. Tällöin olemme myös ’puskeneet’ yrittämään, eli on joutunut myös tekemään hänelle vaikeita asioita (tässä ollut mietintää mikä on sopivasti ja ettei vaadita liikaa).

Kyseinen lapsi on jo teini ja normi elämä sujuu hyvin. Enää ei tarvitse joka siirtymää ja erityistä asiaa huomioida. Joskus harvoin tulee tilanteita kun herkkyys näkyy, nekin lähinnä vieraamman aikuisen palautteesta. Käytännössä voi olla koulun joku kolmikanta (tällöin minä vanhempana huolehdin tilanteesta) tai kilpaharrastuksessa vieraan valmentajan palaute (omat valmentajat osaavat asettaa sanansa, mutta vieraamman voivat olla tylympiä). Näistäkin tilanteista tarkoitus on ottaa oppia ja keskittyä itse asiaan, tarvittaessa analysoidaan sitä. Kilpaharrastus on sitten varmasti ollut opettavainen ja auttanut harjoittelemaan vaativia tilanteita, mutta varmasti tuonut valitettavasti myös paineita.

Itse pidän lastani normaalina, tosin viimeksi ulkomaan leirityksen aikana valmentaja vaan totesi että hän on herkkä. Eli kaipa tuo nuori on herkkä, mutta ei ehkä kuitenkaan ainakaan enää erityisherkkä. Kaipaa omaa rauhaa ja ei viihdy niin isoissa porukoissa, mutta on mielellään hetkittäin omissa pienissä tutuissa porukoissa. Tutkailee ensin ennen kuin toimii, eli lämpenee hitaasti. Vieraammassa seurassa vaikuttaa ujolta, mutta on opetettu hymyilemään jos ei tiedä mitä sanoa ja viime aikoina on alkanut jopa puhumaan vieraammillekin. Nykyään pystyy myös käyttämään normisti vaatteita ilman että jokainen sauma vaivaa ja materiaalit hankaa. Eli tuntuu että ikä, aika ja kokemukset ovat auttaneet sopeutumaan ja hän on oppinut oman tapansa toimia.

Kunnioita lasta sellaisena kuin hän on ja anna hänelle mahdollisuus puhua tunteistaan ja näyttää niitä. Kuuntele lasta ja keskustele hänen kanssaan ja ole turvallinen ja luotettava aikuinen. Älä kuormita lasta samanaikaisilla kysymyksillä, vaan kysy yksi tarkka kysymys, haluatko syödä omenan vai banaanin? Anna selkeät yksiselitteiset ohjeet.

Ottamalla eritysherkkyys huomioon ja ennen kaikkea ymmärtämällä mitä erityisherkkyys tarkoittaa. Lapsen täytyy saada näyttää tunteensa ja keskustella niistä. Häntä ei saa väheksyä eikä painostaa. Lasta tulee rohkaista, mutta rohkaista hellästi ei väkisin. Aikuisen tulee itse olla herkkä aistimaan lapsen erityisherkkyys ja hänen erityiset tunteensa.

Ei ainakaan liian holhoavalla ja lässyttävällä kasvattamisella. Kyllä "erityisherkänkin" pitää oppia seisomaan omilla jaloillaan ja käsittelemään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.