Aloitin masentuneiden vertaistukiryhmän ja olen ainoa, kenellä menee tosi huonosti.

Voi itku, ap. Tuo ei varmasti tee sinulle hyvää, vaikka ajatuksesi olikin hyvä. Voisitkohan jättäytyä pois ja etsiä ryhmän, missä sinäkin saisit vertaistukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi mitata noin

Kyllä voi. Nykyään on niin paljon ns. feikkimasentuneita, että se on täyttä kidutusta tästä sairaudesta oikeasti kärsiville. Ei voi olla niin, että esimerkiksi lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty ja masentunut ihminen rinnastetaan samalle tasolle jonkin tavallisen, normaalista opiskelustressistä kärsivän kanssa. Ymmärrän, että ongelmat ovat subjektiivisia, mutta kyllä näissäkin voidaan tiettyjä rajoja vetää.

Aloittajalle tsemppiä!

Näin lääkärin diagnosoimana ja useampia lääkkeitä kokeilleena on pakko sanoa, että vihaan "gatekeepereita" (https://www.depressioncomix.com/posts/342/) eniten.  Masennus ei riipu siitä kuka on kokenut elämässään eniten paskaa

Ei riipukaan, mutta jos esim sinulla ei olisi rahaa sinne lääkäriin eikä niihin eri masennuslääkkeisiin, niin tilanteesi olisi kaiketi vaikeampi kuin nyt? Jos on samantasoiset masennukset, ja toisella ei käytännön elämän huolia lainkaan, ja toinen kerää pulloja saadakseen ne masennuslääkkeet, niin onhan edellisellä helpompaa. Ap pointti oli kai, että tukiryhmissä on enemmän näitä, joilla on helpompaa ja eivät siksi osaa samastua ap tilanteeseen.

Usein masentuneisuus pahenee sillä, että vertaa itseänsä muihin.

Ymmärrän aloittajaa, kun tunnistaa olevansa eri kastissa kuin muut ryhmän masentuneet, ja ei ole vielä löytänyt omiansa. Toisaalta tietää että heitäkin on, mutta mistä heidät löytää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei masennusta voi mitata noin. Masennus on eriasia kuin syrjäytyminen. Jos ei ole työpaikkaa, koulutusta, ystäviä, perhettä, silloin on syrjäytynyt. Masentunut voi olla ilman syrjäytymistäkin. Jos lähdetään vertaamaan muihin, ei sinullakaan kovin huonosti mene. Masennus ei liity millään tavalla ulkoisiin tekijöihin. Ja kuka noihin ryhmiin edes jaksaa mennä kuuntelemaan, miten vääränlainen masentunut on tai miten jollain on aina pahempi ongelma ja muiden ongelmat ovat mitättömiä. Niissä on aina joku, joka mitätöi muut. 

Olen ollut masentunut noin 17 vuotta tällä hetkellä, mutta en ole syrjäytynyt yhteiskunnasta. 

Mutta jos olisit lisäksi syrjäytynyt, olisit varmaan masentuneempi?

Ei se välttämättä mene niin. Jos tutkii masennukseen kuolleita (=itsemurhan tehneitä), löytyy iso edustus ei-syrjäytyneistä. Ehkä on pahinta, kun on tehnyt elämästään niin hyvän kuin vain ikinä voi tehdä objektiivisilla mittareilla ja silti on paska olo ja tahtoo vain kuolla, ei kauheasti ole toivoa paremmasta

eri

Riippuu ihan masennuksen tasosta. Syvästi masentunutta ei helpota käytännön elämän helppous, keskivaikeasti tai lievästi masentunutta kyllä.