Miksi ihmiset tekevät asioita vaikka nolottaa?

Rahan takia teen. 

Eli minä kuuden laudaturin ylioppilas olen päätynyt siivoojaksi näin viisikymppisenä. 

Jos törmään tuttuun, niin selitys on kyllä valmiina. En ole vielä törmännyt. 

Mikä on noloa?

Sadan vuoden kuluttua kukaan ei enää muista sinun tekemisiä.

Minä teen paljonkin asioita jotka nolottaa. Joskus se on tarpeen (esim. kysyä tyhmiä kysymyksiä) että saa asiansa hoidettua, mutta aika usein se liittyy siihen etten halua opettaa lapsilleni sitä häpeän rajoittavuutta mitä itse koen - joten kompuroin luistimilla ja laitan tarjolle esteettisesti vähemmän onnistuneen synttärikakun, koska ei se haittaa ettei aina osaa täydellisesti.

Mua myös nolottaa esim. tavata kavereita ja myöntää että olen edelleen työtön enkä saanut sitä edellistäkään paikkaa jossa olin haastattelussa. Mutta tapaan ja myönnän silti koska tiedän että se toinen vaihtoehto nakertaa mun mielenterveyttä enemmän kuin nolous.

Jotkut saavat siitä fetististä mielihyvää.

Kyllä joskus vain on pakko. Aikuisten elämässä.

Pikemminkin miksi kukaan käyttää aikaansa eri asioiden nolouden arviointiin, siis vielä yläasteen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Rahan takia teen. 

Eli minä kuuden laudaturin ylioppilas olen päätynyt siivoojaksi näin viisikymppisenä. 

Jos törmään tuttuun, niin selitys on kyllä valmiina. En ole vielä törmännyt. 

Jos vielä viisikymppisenä suurin saavutus uralla on ylioppilaskirjoitusten tulokset 30+ vuoden takaa, niin kyllä tuossa sivuraiteille on menty jo aika monta vuosikymmentä sitten... Tuskin kukaan sun tuttu muistaa pätkääkään kirjoitusten arvosanoja.

Koska siinä jää monelta elämä elämättä odotellessa sitä hetkeä, ettei enää jännitä tai nolota. Onhan se noloa puhua julkisesti, hakea töitä, tehdä aloite, harrastaa seksiä, synnyttää, tehdä mitä tahansa missä voisi epäonnistua jne. Aikuinen ihminen menee hävetyksen, nolostuksen ja jännityksen läpi ja on yleensä siitä lopulta iloinen.