Miten järkyttävää:( Suomi lähetti lapsensa ulkomaille ns. sotalapset

Vierailija kirjoitti:

Idiootin tekemä aloitus. Kommentoi ihan pokkana , vaikka on tietämätön kuin saapas. 

Ootko ihan varma?

Musta alkaa tuntua siltä, että APn sokraattinen ironia johdattelee aika hyvin tätä keskustelua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän äiti ja sisaruksensa lähettiin Helsingistä Keski-Suomeen. Samoin isän äiti lähti pois Helsingistä kun isäni syntyi, mutta vaan 100km päähän. Oltiin tosi onnekkaita, molemmat isoisät selvisivät sodasta, vaikka vammoja olikin paljon. Ap on idiootti, kuka tahansa äiti, joka tarpeeksi lastaan rakastaa, tekee kaikkensa, että lapsi selviää hengissä.

Ihanko totta ja ranskalaisille esitettiin ohjelmassa että lapsia ei edes haluttu takaisin Ruotsista kun oli muka niin vähän leipää.

ap.

Ei kannata ihan kaikkea uskoa. Tuossa aiemmassa viestissä (38) kerroin omista vanhemmista, joiden perheolot Suomessa olivat rutiköyhääkin rutiköyhemmät. Molemmat olisivat saaneet Ruotsiin jäädä ja suorastaan pyydettiin jäämään. Kumpikin kuitenkin palasi Suomeen, koska halusivat takaisin kotiin ja toisaalta molempien vanhemmat myös lapsensa kotiin halusivat, vaikka molemmissa perheissä oli suuri lapsikatras ja toisaalta leipä enemmän kuin tiukassa.

Englannista lähetettiin sodan aikana lapsia Usaan. Olen nähnyt tästä dokumentin tv:ssä Englannissa.. Dokumentissa kerrottiin lapsia kuljettaneesta laivasta, jonka saksalaiset pommittivat upoksiin.

Enempi pitäisi kertoa muidenkin maiden tapahtumista. Koska samaa mitä meillä tapahtuu, tapahtuu myös muualla.

Lasten lähettäminen Ruotsiin oli virhe. Syy miksi asia meni läpi, oli sota-ajan sensuuri, joka esti asian vastustamisen mm. eduskunnassa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-sotalapsien-lahet…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuossa paljonkaan vaihtoehtoja ollut.

Pidät lapset Suomessa jossa on sota, pommeja tipuu taivaalta, ruoka on loppu, koulut kiinni, eikä tietoa tuleeko venäläiset rajan yli. Tai lähetät Ruotsiin, jossa saavat elää rauhassa, saavat ruokaa ja voivat käydä koulua.

Tosin moni lapsi traumatisoitui kun vanhemmat lähettivät hänet pois vieraaseen maahan, jonka kieltä eivät osanneet, vieraiden ihmisten armoille. Osa traumatisoitui siitä kun tottuivat hyvään elämään Ruotsissa ja sitten lähetettiin takaisin Suomeen, joka oli pommitettu hajalle, poltettu, jossa ruoka oli kortilla, ja pienenä maasta lähteneet eivät enää muistaneet suomalaisia vanhempiaan, jotkut eivät enää osanneet puhua suomeakaan.

Semmoista se sota on, hyviä vaihtoehtoja ei ole. Ja siksi meillä on edelleen tuossa sotalapsisukupolvessa ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä vaurioituneena sodan tapahtumista.

Mä vähän luulen, että jonkun verran näitä traumatisoitumisia on ylidramatisoitu myöhemmin ja ne jotka siitä reissusta traumatisoituivat, ovat saaneet paljon näkyvyyttä ja on tullut kuva, että kaikki siellä kokivat kovia. 

Lapsi kuitenkin sopeutuu melko helposti. Molemmat vanhempani olivat sotalapsia ja etenkin Hietamiehen kirjasta tehdyn leffan jälkeen yritin moneen kertaan tivata, että ettekö te todella kokeneet yhtään kovia ja molemmat vakuuttelivat ettei heillä jäänyt reissusta mitään traumoja. Molemmat oli aivan rutiköyhistä perheistä. Asuivat sähköttömissä alle kolmenkymmenen neliön pikkumökeissä lähemmäs kymmenen henkeä molemmissa perheissä. Ruotsissa taas oli täysin päinvastaiset olot ja elintasoero oli valtava. Kuitenkin molemmat halusivat palata kotiin, vaikka heillä olisi ollut mahdollisuus jäädäkin. Isähän lähti Ruotsiin kodittomana kaksinkertaisena evakkona. Ruotsin ajasta heillä on ollut pelkkää hyvää sanottavaa, eikä mitään negatiivista ole löytynyt kaivamallakaan.

Ehkä heidän lähtökohtansa onkin tässä se olennainen asia. Varmaan se hyviin oloihin tottuneilla lapsilla saattoi rankkaa ollakin. Minun vanhempani taas olivat aina tottuneet vähään, tai suorastaan ei yhtään mihinkään, eikä myöskään koskaan olleet tottuneet mitään vaatimaan. 

Kävimme molempien sotalapsikodeissa 70-luvulla, kun ensimmäisen ulkomaanmatkan Ruotsiin teimme ja vastaanotto oli todella lämmin. 

Jaa. Mun tuttavapiirissä on useampikin tapaus, jotka ovat koko elämänsä käyneet noita traumoja läpi. Yksi tehnyt itsarin, toinen terapiassa vuosikymmeniä. Jos muistan oikein kumpikin lapsi olisi halunnut jäädä Ruotsiin, heille oli shokki kun palautettiin Suomeen, eivät osanneet enää kieltä kunnolla, eivät muistaneet äitiään, jne...

Miksi ap nostit tuon asian dokumentista esille? Hieno kuvaus Suomen itsenäistymisprosessista. Eikö sinua hävettänyt yhtään, miten ’rähmällään’ oltiin itään päin? Ja välillä oltiin yhteistyössä saksalaisten kanssa?

Mitä ne ranskalaiset meistä ajattelee?

Ei muuten kiinnosta pätkääkään :D

Eläköön itsenäinen Suomi!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap nostit tuon asian dokumentista esille? Hieno kuvaus Suomen itsenäistymisprosessista. Eikö sinua hävettänyt yhtään, miten ’rähmällään’ oltiin itään päin? Ja välillä oltiin yhteistyössä saksalaisten kanssa?

Mitä ne ranskalaiset meistä ajattelee?

Ei muuten kiinnosta pätkääkään :D

Eläköön itsenäinen Suomi!

Koska tunsin piston sydamessäni.

Koska tuntui että jäin kiinni ranskalaisille käsi piparipurkissa.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan ap tiedä, että Suomi maksoi Ruotsille sotalasten vastaanottamisesta ja ylläpidosta.

Maksoi ?

Eihän se tilannetta miksikään muuta. Siis sitä että suomalaiset vanhemmat hylkäsivät lapsensa.

Ei tarvitse oikeastaan ihmetelläkkään että miksi Suomi on niin kylmä yhteiskunta kun muistaa nämä sotalapset. 

Muualla maailmalla ollaan järkyttyneitä kun suomalaiset hylkäsi lapsensa. Saa hävetä silmänsä päästä tämmöisen kylmyyden edessä mitä päättäjämme osoittaa.

ap.

Tällä vuosisadalla voi olla vaikea tai peräti mahdotonta ymmärtää 1940-luvun logiikkaa. Ei silloin suinkaan hylätty lapsia vaan päin vastoin: heidät lähetettiin turvaan rikkaaseen ja rauhalliseen naapurimaahan eikä suinkaan pakolaisleiriin niin kuin nykyajan sotalapset.

Et taida ymmärtää, kuinka suuria traumoja sota, köyhyys ja jatkuva pelko aiheutti myös lapsille. Silloin ei todellakaan ajateltu yleisesti sitä, kumpi trauma onkaan suurempi. Toki oli niitäkin äitejä, jotka eivät suostuneet lähettämään lapsiaan.

Silloin ajateltiin myös kansallisuutta: jos Suomi olisi kadonnut maailmankartalta, ainakin suomalaislapsia olisi jäänyt kansakunnasta jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap nostit tuon asian dokumentista esille? Hieno kuvaus Suomen itsenäistymisprosessista. Eikö sinua hävettänyt yhtään, miten ’rähmällään’ oltiin itään päin? Ja välillä oltiin yhteistyössä saksalaisten kanssa?

Mitä ne ranskalaiset meistä ajattelee?

Ei muuten kiinnosta pätkääkään :D

Eläköön itsenäinen Suomi!

Koska tunsin piston sydamessäni.

Koska tuntui että jäin kiinni ranskalaisille käsi piparipurkissa.

ap.

Mitä luulet ranskalaisten ajattelevan siitä, että Suomi ja Saksa olivat koko jatkosodan ajan aseveljiä? Sen logiikan perusteella myös Suomi oli Ranskalle vihollisvaltio.

Kerrottiinko siinä ohjelmassa mitään Lapinsodasta? Siinä sentään taisteltiin samalla puolella kuin Ranska.

Ap:lla ei ole sotalapsista tietoakaan. Pappani lähti sotalapseksi Ruotsiin. Hänen molemmat vanhempansa säilyivät elossa ja hän palasi takaisin Suomeen perheensä luo. Olisiko hänen täytynyt traumatisoitua ja muistella pommitusta kuolemaansa asti? Hän kiintyi perheeseensä ja kävi tapaamassa heitä vielä jälkikäteenkin. Jos hän olisi kuollut sodassa, ei minua tai isääni olisi koskaan syntynytkään. Ei kannata luottaa kaikkeen tietoon mitä mediasta löytyy, etenkään ranskalaisten näkökulmasta kirjoitettuun dokumenttiin.

Kiitollinen iso-iso vanhempien päätökselle kirjoitti:

Ap:lla ei ole sotalapsista tietoakaan. Pappani lähti sotalapseksi Ruotsiin. Hänen molemmat vanhempansa säilyivät elossa ja hän palasi takaisin Suomeen perheensä luo. Olisiko hänen täytynyt traumatisoitua ja muistella pommitusta kuolemaansa asti? Hän kiintyi perheeseensä ja kävi tapaamassa heitä vielä jälkikäteenkin. Jos hän olisi kuollut sodassa, ei minua tai isääni olisi koskaan syntynytkään. Ei kannata luottaa kaikkeen tietoon mitä mediasta löytyy, etenkään ranskalaisten näkökulmasta kirjoitettuun dokumenttiin.

Ei siinä ohjelmassa ollut mitään ranskalaista näkökulmaa siinä mielessä kuin esität. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ehkä paskin provo mitä oon täältä ikinä lukenut.

Paitsi että jotkut surkimukset vastaa tosissaan porvoolaiselle.

Ei tämä mikään provo ole.

En oma-aloitteisesti ala ulkomaalaisille esittelemään sotalapsijuttujamme. Kun teillä näyttää tähän pokkaa olevan niin siitä vaan ottamaan asiaa esille.

ap.

Sä lienet joku 80-luvulla syntynyt tyhmyri jolla on todella suuria aukkoja sivistyksessä. kautta aikain on lapsia lähetetty pois kotoa paremman elämän toivossa, ihan kuule antiikin kreikkalaisista alkaen. Se oli  tapa vahvistaa että edes joku  jälkeläinen jää henkiin.

Mua hävettää että joku kanssakansalainen esittää noin tyhmiä argumenttejä kuin sinä ja osoittaa samalla sen ettei historiaa ole opiskellut hissankirjojen kuvia enempää. Ihan jumalattoman nolo esitys sulta.

Sukulainen oli sotalapsi, muistaakseni 5v kun ruotsiin lähetettiin.

Palasi suomeen kielipuolena 7vuotiaana, ei kuulemma syönyt eikä nukkunut, äitiinsä suhtautui vihamielisesti. Myöhemmin henkisiä ongelmia, alkoholismia, väkivaltaisuutta.

Jonkinlainen sukumme vaiettu häpeä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et varmaan ap tiedä, että Suomi maksoi Ruotsille sotalasten vastaanottamisesta ja ylläpidosta.

Maksoi ?

Eihän se tilannetta miksikään muuta. Siis sitä että suomalaiset vanhemmat hylkäsivät lapsensa.

Ei tarvitse oikeastaan ihmetelläkkään että miksi Suomi on niin kylmä yhteiskunta kun muistaa nämä sotalapset. 

Muualla maailmalla ollaan järkyttyneitä kun suomalaiset hylkäsi lapsensa. Saa hävetä silmänsä päästä tämmöisen kylmyyden edessä mitä päättäjämme osoittaa.

ap.

Sukulainen oli sotalapsena Ruotsissa sisarustensa kanssa ja tuli takaisin perheeseensä kun sota oli ohi. Olisiko parempi ollut olla sodan ollessa päällä kotona, jossa oli vaarana kuolla. Ja mitä se olisi aiheuttanut näille lapsille, kun olisivat nähneet sitä kärsimystä ja kuolemaa?

Vierailija kirjoitti:

Hävettää olla suomalainen. Telkkarista tuli ohjelma Suomi ranskalaisen silmin ja siinä oikein ulkomaalaisille paljastettiin tämä häpeä. Teki mieli vaipua maan alle häpeästä.

Älä murehdi, olet suomalainen enintään teknisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitollinen iso-iso vanhempien päätökselle kirjoitti:

Ap:lla ei ole sotalapsista tietoakaan. Pappani lähti sotalapseksi Ruotsiin. Hänen molemmat vanhempansa säilyivät elossa ja hän palasi takaisin Suomeen perheensä luo. Olisiko hänen täytynyt traumatisoitua ja muistella pommitusta kuolemaansa asti? Hän kiintyi perheeseensä ja kävi tapaamassa heitä vielä jälkikäteenkin. Jos hän olisi kuollut sodassa, ei minua tai isääni olisi koskaan syntynytkään. Ei kannata luottaa kaikkeen tietoon mitä mediasta löytyy, etenkään ranskalaisten näkökulmasta kirjoitettuun dokumenttiin.

Ei siinä ohjelmassa ollut mitään ranskalaista näkökulmaa siinä mielessä kuin esität. 

Ja koko sotalapsiasia oli pienessä sivuosassa toteamusluonteisesti. Ei sitä nostettu mitenkään esille. Siinä oli paljon hyvää kerrontaa koko 100 vuoden taipaleesta hyvin positiivisessa valossa. Varsinainen mielensäpahoittaja pitää olla, jos ap:n kuvaamia häpeäntunteita siitä saa.

Eiköhän ainakin sivistyneet ranskalaiset ole historiansa lukeneet ja tietävät, että sodassa joutuu monelaisia päätöksiä tekemään. 

Ja kyllä ne tänne sodan keskelle jääneet lapset  ja sodassa taistelleet nuoret miehetkin kärsivät traumoista pitkään, jotkut vieläkin.