Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt käsitän miksi todella lihavilla on vaikea laihduttaa. Olen lihonut 3 vuodessa 50 kiloa (50-->100)
05.12.2017 |
Kun se liikkuminen on AIVAN ERILAISTA tämän kokoisena kuin edes vähän hoikempana, pienikin määrä liikkumista vastaa samaa olotilaa mitä hoikempana tunti salilla, tuossa yks ilta jumppasin ja parikymmentä vatsalihasta ja jalkojen nostoa niin olin jo ihan loppu. Olen laihduttanut monta kertaa yli 30 kiloa. 80 kiloisenakin se laihduttaminen on vielä ihan erilaista. Toki se vaikuttaa, että painoa tullut näin lyhyessä ajassa näin paljon. Ongelmani on painon pitäminen, ei ole ikinä ollut mitään ongelmia laihduttamisessa (paitsi nyt kun painan näin paljon)
Miten tässä laihduttaa kun liikkuminen on niin vaikeeta, pitäis ruokavaliolla saada ensin parikymmentä kiloa pois, että pystyisi alkaa kunnolla liikkumaan ja paino putoaisi paljon paremmin.
Kommentit (57)
Ihan ensimmäisenä istuisin alas ja miettisin mikä niissä elämäntavoissa mättää, että paino jojoilee noin älyttömästi. Eihän tuollainen ole tervettä millään muotoa. Sitten alkaisin etsiä ihan lopullista elämäntapaa eli pieniä muutoksia, jotka pystyy pitämään loppuelämän ja ehdoton Ei näille syö vain raejuustoa ja ananasta ohjeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.
Ei missään tapauksessa mitään kitukuureja. Niillä saa vain elimistön enemmän sekaisin. Sun on pakko löytää tapa, jota voit noudattaa loppuelämän. Muussa tapauksessa kaikki tulee korkojen kanssa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on oleellisen tärkeää. Se panee vauhtia verenkiertoon ja aineenvaihduntaan. Lihakset kasvaa, verenkierto niissä lisääntyy, veren määrä kasvaa. Sun alkaa tehdä mieli terveellistä ruokaa ja virkistyt. Lopulta rasvakin alkaa palaa. Syömisen vähentäminen on hullun hommaa.
Kun jaksat liikkua enemmän, saat syödäkin enemmän. Liikunta lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Näin tämä toimii useimmilla, jos ei ole vielä päässyt tosi lihavaksi. Sitten jos pääsee niin dynamiikka voikin muuttua ihan toisenlaiseksi.
Lihavien verensokerin säätely on usein huonoa, joten liikunta aiheuttaa kovan ruokahalun ja makeanhimon, koska se laskee verensokerin epämukavan alas. Terveellä, ei aineenvaihduntahäiriöisellä näin ei käy. Virkistymisen sijaan lihava voi saada jopa tavallisesta kävelystä, saati rankemmasta liikunnasta, lähinnä hengenahdistusta, polvi- ja lonkkakipuja ja kaikenlaista epämiellyttävää vaivaa. Lihaksen vähän isompi kulutus ei myöskään paljon vaikuta jos laihdutettavaa olisi sanotaanko 30-50 kg - ei niin paljon voi hankkia lihasta että se sillä lähtisi tuollainen ylipaino.
Ihan oikeasti on tilanteita joissa ihmisen on parempi ensin ruokavaliolla tiputtaa kaikkein pahimmat liikakilot ja sitten vasta aloitettava liikunta. Sittenkin hyvin varovasti esim. vesijumpalla, rauhallisella kävelyllä tms.
Huomaathan, että jos nyt teet saman kuin puolet kevyempänä, teet 2x enemmän töitä? Eli jos ihminen olisi kone, niin silloin kulutuskin on kaksinkertainen jne.
Mikäli ketiapiinista lihoit, niin muista merkitä tilanne ylös. Jos ja kun diabetes tulee, niin tiedät miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.
Ei missään tapauksessa mitään kitukuureja. Niillä saa vain elimistön enemmän sekaisin. Sun on pakko löytää tapa, jota voit noudattaa loppuelämän. Muussa tapauksessa kaikki tulee korkojen kanssa takaisin.
Eikö sitä tapaa voi löytää dieetin loppuvaiheissa vasta? Cambridgessahan ollaan alkuun tosi kitukuurilla eli nyt olen pelkällä pussi/patukkaruoalla, mutta vähitellen noustaan "tasoja" eli lisätään mukaan tavallista ruokaa. Viimeinen taso olisi 1500 kcal virallisterveellinen ruokavalio ilman mitään laihdutusvalmisteita. Eikö tuo tasojen nousu itsessään voisi toimia uuden ruokavalion opettajana?
Tosin olen lukenut blogeja joissa paljon vähemmän ylipainoiset paljon pienemmällä laihdutustavoitteella ovat päätyneet jonkinlaiseen syömishäiriötyyppiseen ahmimis-paastokierteeseen Cambridgen seurauksena ja se on syy miksi huolettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on oleellisen tärkeää. Se panee vauhtia verenkiertoon ja aineenvaihduntaan. Lihakset kasvaa, verenkierto niissä lisääntyy, veren määrä kasvaa. Sun alkaa tehdä mieli terveellistä ruokaa ja virkistyt. Lopulta rasvakin alkaa palaa. Syömisen vähentäminen on hullun hommaa.
Kun jaksat liikkua enemmän, saat syödäkin enemmän. Liikunta lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Näin tämä toimii useimmilla, jos ei ole vielä päässyt tosi lihavaksi. Sitten jos pääsee niin dynamiikka voikin muuttua ihan toisenlaiseksi.
Lihavien verensokerin säätely on usein huonoa, joten liikunta aiheuttaa kovan ruokahalun ja makeanhimon, koska se laskee verensokerin epämukavan alas. Terveellä, ei aineenvaihduntahäiriöisellä näin ei käy. Virkistymisen sijaan lihava voi saada jopa tavallisesta kävelystä, saati rankemmasta liikunnasta, lähinnä hengenahdistusta, polvi- ja lonkkakipuja ja kaikenlaista epämiellyttävää vaivaa. Lihaksen vähän isompi kulutus ei myöskään paljon vaikuta jos laihdutettavaa olisi sanotaanko 30-50 kg - ei niin paljon voi hankkia lihasta että se sillä lähtisi tuollainen ylipaino.
Ihan oikeasti on tilanteita joissa ihmisen on parempi ensin ruokavaliolla tiputtaa kaikkein pahimmat liikakilot ja sitten vasta aloitettava liikunta. Sittenkin hyvin varovasti esim. vesijumpalla, rauhallisella kävelyllä tms.
Lihavien verensokerin säätelyhän on juuri se syy miksi lihotaan niin helposti. Insuliinia eritetään siis liikaa, jolloin verensokeria taltioidaan maksan avulla liikaa talteen ja tuloksena on verensokerin lasku, joka taas ohjaa kilpirauhasen avulla kuluttamaan vähemmän. Tilan saa aikaan erityisesti fruktoosilla, mutta toki muillakin keinoilla.
Kaikki ihmiset, jotka eivät ole ennen liikkuneet, kokevat kipuja lähtiessään liikkumaan yli sietokyvyn. Siksi onkin tärkeää, oli lihava tai ei, että liikkuu vältellen pitkäkestoista stressiä. Pitkäkestoinen stressi on paljon tuhoisampaa kuin mikään määrä läskiä. Tämän näkee siitä kenelle tehdään eniten nivelten vaihtoja ja kenellä on selkä paskana. Silloin kun he ovat itsensä rikkoneet, he eivät ole olleet lihavia, mutta sitten kun paikat hajoaa, niin ymmärrettävästi lihoaa. Eli liikunta voi olla tuhoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.
Ei missään tapauksessa mitään kitukuureja. Niillä saa vain elimistön enemmän sekaisin. Sun on pakko löytää tapa, jota voit noudattaa loppuelämän. Muussa tapauksessa kaikki tulee korkojen kanssa takaisin.
Mä pudotin 25 kg ravintoterapeutin avulla, paino putosi ilman liikuntaa tosi helposti. Mutta sitten vaan parin vuoden päästä kyllästyin siihen jatkuvaan syömisen vahtimiseen eikä liikunnan lisääminen arkielämään ei kiinnostanut pätkääkään. Palasin vanhaan syömismalliin ja tässä sitä ollaan, 20 kg on tullut takaisin. Aina puhutaan siitä elintapojen muutoksesta mutta ei ne näköjään ainakaan mulla muutu, itsekurin puutetta taitaa olla. En tiedä jaksanko enää yrittää yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.
Ei missään tapauksessa mitään kitukuureja. Niillä saa vain elimistön enemmän sekaisin. Sun on pakko löytää tapa, jota voit noudattaa loppuelämän. Muussa tapauksessa kaikki tulee korkojen kanssa takaisin.
Mä pudotin 25 kg ravintoterapeutin avulla, paino putosi ilman liikuntaa tosi helposti. Mutta sitten vaan parin vuoden päästä kyllästyin siihen jatkuvaan syömisen vahtimiseen eikä liikunnan lisääminen arkielämään ei kiinnostanut pätkääkään. Palasin vanhaan syömismalliin ja tässä sitä ollaan, 20 kg on tullut takaisin. Aina puhutaan siitä elintapojen muutoksesta mutta ei ne näköjään ainakaan mulla muutu, itsekurin puutetta taitaa olla. En tiedä jaksanko enää yrittää yhtään mitään.
Se elintapojen muutos pitää olla sellainen, että sen noudattamiseen ei tarvita itsekuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.
Ei missään tapauksessa mitään kitukuureja. Niillä saa vain elimistön enemmän sekaisin. Sun on pakko löytää tapa, jota voit noudattaa loppuelämän. Muussa tapauksessa kaikki tulee korkojen kanssa takaisin.
Mä pudotin 25 kg ravintoterapeutin avulla, paino putosi ilman liikuntaa tosi helposti. Mutta sitten vaan parin vuoden päästä kyllästyin siihen jatkuvaan syömisen vahtimiseen eikä liikunnan lisääminen arkielämään ei kiinnostanut pätkääkään. Palasin vanhaan syömismalliin ja tässä sitä ollaan, 20 kg on tullut takaisin. Aina puhutaan siitä elintapojen muutoksesta mutta ei ne näköjään ainakaan mulla muutu, itsekurin puutetta taitaa olla. En tiedä jaksanko enää yrittää yhtään mitään.
Ei kannata masentua. Suurin osa eivät pysy uudessa painossa jos katsotaan viittä vuotta. Sinunkin kohdallasi mentorisi on ollut maan parhaimmistoa, eli korkeakoulutettu ravitsemusterapeutti ja tulos oli huono.
Minun mielestäni lihavien leimaaminen pitäisi lopettaa ja keskittyä vaikeampiin ongelmiin, kuten mielenterveysongelmiin. Sitä kautta voisi löytyä myös keinot yhteisöllisempään arkeen, joka pitäisi ihmiset terveinä myös lihomisen suhteen.
Kukaan ei halua olla lihava, mutta ei voi mitään sille, että ruokateollisuuden sekoittama biokemia lihottaa. Tavallaan voi ajatella siten, että lihavien kohdalla ruokateollisuus on kaapannut aivot. Muutos lähti siitä, että rasvat korvattiin sokereilla.
Joku voisi tehdä hyvän palveluksen ja suomentaa tämän videon The Complete Skinny on Obesity
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile uimista ainakin aluksi. Oma paino ei siinä rasita niin pahasti.
Joo sinne vaan ihmisten pilkattavaksi kun läs*ki on uskaltanut poistua kotoa ihmisten ilmoille.
Itse olen laihtunut 90:stä kilosta 63:een ja paino vaihtelee 63-68 välillä. Ja tuo on ihan totta että ylipainoisena liikkuminen on erilaista. Muistan kun yli 80 kiloisena en jaksanut tehdä kuin 16 x-hyppyä ja olin hengästynyt myös portaiden nousu oli kohtuu rankkaa. Nyt kun olen hoikka jaksan tehdä 200 x-hyppyä helposti ja pystyn juoksemaan portaat ylös.
Itse toivoisin että koululiikunnassa otettaisiin ylipainoiset huomioon. Ylipainoinen ei voi tehdä vatsalihaksia tai juosta niin helposti kuin normaalipainoiset.
Tunnin juoksu kuluttaa yhden suklaalevyn. Tunnin juoksusta tulee hillitön nälkä!
Oon itse aina ensin pudottanut ja ylläpitänyt liikunnalla.
Nälässä on rankka urheilla.
Alkuihminen urheili jotta sai ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla on koira, joka on ylipainoinen, juoksutatko enemmän vai vähennätkö ruoka-annosta?
Miten käyttäytyy koira, jolle annetaan vain vähän ruokaa, mutta juoksutetaan tuntikausia?
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on koira, joka on ylipainoinen, juoksutatko enemmän vai vähennätkö ruoka-annosta?
Miten käyttäytyy koira, jolle annetaan vain vähän ruokaa, mutta juoksutetaan tuntikausia?
En juoksuta enemmän enkä vähennä ruoka-annosta. Muutan ruuan sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videossa kohdassa 10:00 on jännä tieto:
Lihavista 20% on täysin normaali solumetabolia ja he elävät normaalin elämänpituuden. Eli 80%:lla on metabolisia sairauksia. Normaalipainoisista 40%:lla on samat krooniset metaboliset sairaudet kuin lihavilla ja kuolevat aiemmin.
Just oli muuten rotta-tutkimus, jossa kaikilla ruokavalioilla osa rotista lihoi, vaikka samaa ruokaa syöneet pysyivät hoikkina. Eli ei asia ole niin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Just oli muuten rotta-tutkimus, jossa kaikilla ruokavalioilla osa rotista lihoi, vaikka samaa ruokaa syöneet pysyivät hoikkina. Eli ei asia ole niin yksinkertainen.
Mahtoiko suolistobakteerit selittää? Esimerkki https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22728514
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just oli muuten rotta-tutkimus, jossa kaikilla ruokavalioilla osa rotista lihoi, vaikka samaa ruokaa syöneet pysyivät hoikkina. Eli ei asia ole niin yksinkertainen.
Mahtoiko suolistobakteerit selittää? Esimerkki https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22728514
Taisi olla näin.
Vierailija kirjoitti:
Onko näihin läskien ketjuihin aina pakko jonkun läpipaskon tulla viisastelemaan?
Minä olen juuri tuollainen läpipasko ja aion viisastella tässäkin ketjussa.
Olen koko nuoruuteni ja aikuisuuteni painanut 52 kiloa ja kroppani toimii koska urheilen ja syön kunnon ruokaa. Olen siis koko elämäni, 37 vuotta, pitänyt huolta itsestäni. Syön n. 2000 kaloria per päivä ja osaan kyllä herkutellakin. Voit kutsua minua läpipaskoksi mutta itse sanoisin että olen pitänyt kropastani huolta ja se palkitsee minut toimimalla normaalisti.
Jos aikuinen ihminen antaa itsensä lihota pelkkää laiskuuttaan niin siinä saa kyllä peiliin katsoa ja miettiä tarkkaan että miksi liikunta tuntuu vaikealta ja jokin aivan älytön pussikeittodietti ei pelitäkkään kovin hyvin. Ap:lle toivotan kovasti voimia. Ylensyöminen -ja juominen on addiktioita siinä missä muutkin ja kovin työ täytyy tehdä korvien välissä jos haluaa eroon huonoista tavoista.
En tiedä mitä painan, mutta vähintään 10 kiloa olen ylipainon puolella, jossei 20. Silti liikunta on kevyttä ja helppoa, ja liikun paljon. Lihaksia siis löytyy läskin alla. Olo ei ole mitenkään raskas. Laihtumisen ongelma ei siis ole liikkuminen vaan syöminen. En syö herkkuja paljoakaan, vaan syön kotiruokaa liian usein ja liian isoja annoksia. On vaikea yhtäkkiä olla syömättä vähemmän ja potea nälkää.
Alue: Aihe vapaa
En ole ap, mutta lihonut 40 kg parissa vuodessa. Mun syyt: avioero, perään työttömäksi jääminen iässä jossa työn saanti ei enää omalta alalta todennäköistä. Aloin juomaan ahdistukseen, suruun ja merkityksettömyyden tunteeseen. Dieetti pari vuotta kaljaa + pelkkää valmis/pikaruokaa, niin kyllä niitä kiloja on tullut.
Mulle on tullut tosi pahoja raskausarpia lihomisen myötä tisseihin, pakaroihin, reisiin sekä alavatsalle joka on nykyisin seellainen häpykummun päällä roikkuva löysä pussukka. Lihavuudesta on haittoja PALJON. En esim. pääse omin voimin kontaltaan tai kyykystä ylös, en voi pyyhkiä persettä sivukautta (niin paljon läskimakkaraa kyljissä ettei kädet ylety), 100 metrin kävelykin uuvuttaa ihan piippuun.
Nyt olen saanut juomisen ruotuun ja mennyt Cambridge konsultille laihdutusta varten. Vähän se pelottaa kun ihmiset sanoo että kun noin laihduttaa lihoo heti takaisin, mutta kun en liikkumaankaan oikein edes pysty niin pakko se on kitukuurilla hoitaa.