Pelkään tulla raskaaksi, mieheni on lentopalloilija

Tarpeeksi vain liukkari ja sopiva kiihottuneisuus, niin kyllä se siitä sisälle menee.

Otsikosta saa vähän väärän käsityksen:)

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi vain liukkari ja sopiva kiihottuneisuus, niin kyllä se siitä sisälle menee.

Haluan nyt sivistää sinua kertomalla, että vauvat on tarkoitus pinnistää ulos eikä tunkea sisään.

Jos teillä on valtava kokoero, niin raskaus ei välttämättä onnistu. Tiedän pariskunnan, jolla 4 keskenmenoa.

Vierailija kirjoitti:

eli aika isokokoinen ja pitkä. Entä jos vauvasta tulee joku kauhean iso mötky? Minä olen vaan 158-senttinen ja painan 51 kiloa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Minä olen 159cm ja painoin ennen lapsien syntymää 50-60kg. Mies on 195cm ja paino noin 90kg. Lapsia meillä on neljä. Pienin oli syntyessään 2990g ja 49cm, suurin 3600g ja 56cm. Minuakin jännitti ensin, mutta ihan turhaan pelkäsin. Ilmeisesti äidin koolla on enemmän väliä. Biologia pitää kyllä huolen, että äiti saa sen kokoisia lapsia, että niitä pystyy kantamaan kohdussa ja ne mahtuu myös ulos. Tsemppiä!

3,5-kiloinen ja 50-senttinen pötkylä meillekin syntyi ajallaan vaikka isä on yli 2-metrinen ja toistasataakiloinen urheilija. Itse hoikka 165-senttinen. Alakautta syntyi normaalisti ilman suurempia kommelluksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi vain liukkari ja sopiva kiihottuneisuus, niin kyllä se siitä sisälle menee.

Haluan nyt sivistää sinua kertomalla, että vauvat on tarkoitus pinnistää ulos eikä tunkea sisään.

Kiitos päivän nauruista! Lisää!

Vanhempien koko ei korreloi suoraan vauvan kokoon. Me ollaan mieheni kanssa molemmat aila pieniä, minä 157cm ja mies 160cm. Silti lapsemme oli syntyessään 51cm ja 3,5kg eli ihan hyvän kokoinen, joskaan ei myöskään mikään jättiläinen. Mun sisko taas on mua huomattavasti pidempi ja hänen miehensäkin noin 190cm ja silti heidän kaikki lapsensa ovat olleet syntyessään vähintään puoli kiloa pienempiä kuin mun vauva ja myös pari senttiä lyhyempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eli aika isokokoinen ja pitkä. Entä jos vauvasta tulee joku kauhean iso mötky? Minä olen vaan 158-senttinen ja painan 51 kiloa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Minä olen 159cm ja painoin ennen lapsien syntymää 50-60kg. Mies on 195cm ja paino noin 90kg. Lapsia meillä on neljä. Pienin oli syntyessään 2990g ja 49cm, suurin 3600g ja 56cm. Minuakin jännitti ensin, mutta ihan turhaan pelkäsin. Ilmeisesti äidin koolla on enemmän väliä. Biologia pitää kyllä huolen, että äiti saa sen kokoisia lapsia, että niitä pystyy kantamaan kohdussa ja ne mahtuu myös ulos. Tsemppiä!

en tiedä millä on väliä, itse oon 162, painan 55-60kg välissä. Mies on 180, painaa 80kg. lapset, kaikki kolme, ovat olleet järjestään yli 4kg, keskimmäinen 4,5kg ja 55cm pitkä. Ja ei, ei ollut raskausdiabetesta eikä mitään muutakaan riesaa. Vauvat vaan kasvoi mun mittoihin nähden ihan järkyttävän kokoisiksi. Itse olin 50cm ja 3500g syntyessäni. Mies aika samankokoinen.  

Ratkaisevampaa vauvan koon kannalta on äidin terveys kuin isän pituus. Jos äidillä on diabetes, niin on suuri vaara, että syntyvä vauva on isokokoinen, sellainen viisikiloinen junttura. Jos taas äiti tupakoi ja nauttii reilusti hapanta, niin vauva on huomattavan pienikokoinen, vaikka olisi täysiaikainen.

Kylhää se uloos saaraaa ku o sisälki pantuu. Vanha sianphohjalinen sanonta.

Lentopalloilijat ovat kauheita pukkeja. Pelimatkoilla nuoria naisia riittää.

Mun mieheni on venäläinen ja pieni sintti, kaljukin ohimoilta. Pelkään että lapsestani tulee maahinen.