Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen "liian" ihastunut, en uskalla antautua tälle
04.12.2017 |
Ihana mies, jonka tunnen jo pari vuotta, tekee säännöllisin väliajoin lähentymisiä, mutta peräännyn aina. Jo hänen ajattelemisensa saa sattumaan vatsaan, en edes uskalla ajatella, miltä tuntuisi olla hänen kanssaa. Ihan hullua! Kuin jotkut "padot aukeaisi", jos antaisin mennä. Mitä tämä on?
Kommentit (12)
Olisiko jotakin rakkauteen liittyvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle liian ihastuminen on vähän niin kuin fanitusfiilis, toinen on jollain jalustalla ja tunnen olevani heikommassa asemassa tähän henkilöön nähden, en usko että se on rakkautta. Tai jos rakkaus on pelkkä tunne niin sitten.
Totta. Ihastuneena on vaikea vaikka keskustella, kun on vaan kaikkia siirappisia ajatuksia mielessä.
Vaarallista hullaantumista....siltä tuo kuulostaa. Ettei olis kumminkin pelimies kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista on mulla täälläkin. Tosin olen jo tainnut mokata liian usein ja liian pahasti. Mutta en ole tuntenut tällaista koskaan aiemmin elämässäni. Hän vain on kaikin puolin upein ihminen, jonka saatan kuvitella.
T. Yksi rakastunut täältä jostain
Vierailija kirjoitti:
No kandeeko tuo pelailu sitten?
Mikä pelailu? Kuulostaa normaalilta naaraan pariutumisriitiltä. Ihastutaan tulenpalavasti, vältellään ihastuksen kohdetta, ollaan umpimulkkuja kahden kesken, vuodatetaan ihastuksen tunteita kavereille sidukkahuuruissa, kirotaan muut miestä katsovat naiset alimpaan helvettiin ja lopulta, kun mies kyllästyy naisen ilkeyteen ja jatkuvaan pakittamiseen, haukutaan hänet pataluhaksi ja jatketaan matkaa maskarat poskilla. Mies on tässä vaiheessa poljettu rotvalliin koko mimmiköörin toimesta ja hän mietti ihmeissään, että eikö se Liisa tykännytkään minusta, kun välillä kuitenkin tuli sellaista signaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko molemminpuolista, mitä luulet? Tai tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kandeeko tuo pelailu sitten?
Mikä pelailu? Kuulostaa normaalilta naaraan pariutumisriitiltä. Ihastutaan tulenpalavasti, vältellään ihastuksen kohdetta, ollaan umpimulkkuja kahden kesken, vuodatetaan ihastuksen tunteita kavereille sidukkahuuruissa, kirotaan muut miestä katsovat naiset alimpaan helvettiin ja lopulta, kun mies kyllästyy naisen ilkeyteen ja jatkuvaan pakittamiseen, haukutaan hänet pataluhaksi ja jatketaan matkaa maskarat poskilla. Mies on tässä vaiheessa poljettu rotvalliin koko mimmiköörin toimesta ja hän mietti ihmeissään, että eikö se Liisa tykännytkään minusta, kun välillä kuitenkin tuli sellaista signaalia.
Minusta tämä kuulostaa kovin tutulta. Ehkä se pointti on se tulenpalava ihastuminen. On varmaan helpompaa lähestyä ja seukata ihmisiä, jotka ei herätä niin voimakkaita tunteita että järki sumenee. Sitten päädytään kimppaan niiden ihan kiva tyyppien tai kriteerit täyttävien kavereiden
Kanssa. Loppuelämä sitten kuitenkin itketään sen tosirakkauden perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin elämäni rakkauden juuri tuon takia. :( Nyt jälkeenpäin olen sen ymmärtänyt, että pelkäsin liikaa tunteitani, tai jotain. En vain uskaltanut heittäytyä ja näyttää miten paljon rakastin. Eron hetkelläkin piilottelin tunteitani ja sitten salassa itkin ikävää kuukausia, vaikka oltaisiin voitu palata yhteen, jos vain olisin niin sanonut.
Nyt on kulunut jo vuosia ja edelleen harmittaa ja ikävöin. Nyt vain on jo liian myöhäistä.
Tuokin on valinta. Jonkin ajan kuluttua mies katoaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja mies on kunnollinen, lähes 50v, ei mikään jännä-mies. T. ap