Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet adhd-lääkkeistä?
Kommentit (36)
21/36
|
04.12.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tällä hetkellä ja tässä yhteiskunnassa sitä mieltä, että lääkkeet pelastivat elämäni. Toivon kuitenkin, että saisimme muokattua yhteiskuntaa inklusiivisemmaksi niin, että yhä useampi pärjäisi ja tulisi hyväksytyksi ilman lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeille on varmasti paikkansa, mutta kun diagnosointi on sillä asteella että loppuvuoden lasten kohdalla leimasin laulaa enemmän kuin alkuvuoden lasten, niin suhtaudun kriittisesti siihen miten lääketarvetta arvioidaan.
Katsokaapa huvikseen mihin kaikkeen kliinisiä kokeita tehdään (Ritalin/Metyylifenidaatti). Kohdassa "Clinical trials". Aika käsittämättömiin asioihin sille etsitään käyttökohteita: https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/methylphenidate
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille, aikuiselle voi olla ok. Lapsen aivokemiaa turhaa sekoittaa ADHD tai mielialalääkkeillä. Aika uusi asia kuitenkin lasten käytössä tuollaiset, pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tarpeeksi tietoa. Voi olla yllättäviäkin vaikutuksia mielenterveyteen. Lasten ADHD:tä pitäisi esim. opettajien ja vanhempien oppia sietämään ominaisuutena. Sen kanssa voi oppia elämään ihan hyvin jos tukea ja ymmärrystä on tarjolla.
Onko sinulla kokemusta vaikeasta adhd:sta? Se ei ole mikään ominaisuus, se on sairaus joka tekee siitä kärsivän ja läheisten elämästä helvettiä. Tuki ja ymmärrys eivät sitä paranna.
Miksi kenenkään lapsen pitäisi elää niin, että jokainen päivä on pelkkää selviytymistä?
Kummin päin se menee, aikuiset jotka tahtovat laittaa lapsen käytösmuottiin ahdistuvat vai lapsi ahdistuu siitä, että häntä laitetaan aikuisten käytösmuottiin? Enemmän ongelma on yhteiskunnassa kuin yksilössä.
ADHD patologian suhteen pitäisi löytää tekijät jotka aiheuttavat aivomuutoksia. Perimällä on jokin osuus, mutta mikä on se ulkoinen komponentti, joka laukaisee sairauden? Lääkkeen puute se ei voi olla.
Et tiedä mistä puhut. Kyse ei ole mistään "Vaahteramäen Eemeli" -ominaisuudesta.
Oma ihana ja lahjakas poikani sanoi 6-vuotiaana tappavansa itsensä, koska hänen oli niin paha olla. Elämä oli todellakin pelkkää taistelua ja selviytymistä. Omantoiminnanohjaus oli niin heikkoa, että poikaa piti ohjata joka hetki, aivan kaikessa. Yöt valvottiin ja päivät raivottiin. Me vanhemmat olimme jaksamisemme äärirajoilla. Koulusta ei tullut mitään: vaikka lapsi oli pienryhmässä, hän ei aistikuormituksen ja keskittymisvaikeuksien takia kyennyt opiskelemaan yhtään mitään. Turhautumista, raivareita, karkaamisia, aggressiivisuutta. Turha edes mainita, että lapsi oli myös yksinäinen. Katsos kun niitä "käytösmuotteja" asettavat myös toiset lapset, jotka eivät ymmärrä lapsen OMINAISUUKSIA.
Voin kertoa, että poikaa ei mihinkään aikuisten käytösmuottiin yritetty tunkea. Ja kyllä, lapsen OMA ahdistus siitä, ettei hän kykene siihen mihin ITSE haluaisi, oli sydäntä raastavaa.
Onneksi lääkityksestä on ollut apua! Lääkkeen tehohan perustuu siihen, että se lisää aivoissa tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuuksia. Adhd:ta sairastavalla näitä välittäjäaineita on liian vähän. Kyse on tavallaan samasta samasta asiasta kuin diabetesta sairastavan insuliinin puute. Kuka on sitä mieltä, että insuliinin antaminen diabeetikkolapselle on väärin?
Ja nyt saan lukea viisastelua, että tarvitaan vain tukea ja ymmärrystä ja lapsen ominaisuuden sietämistä. Voi luoja.
Aivan järkkyjä kommentteja täällä taas, ihmisiltä jotka eivät asiasta mitään ymmärrä. No eipä ole yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille, aikuiselle voi olla ok. Lapsen aivokemiaa turhaa sekoittaa ADHD tai mielialalääkkeillä. Aika uusi asia kuitenkin lasten käytössä tuollaiset, pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tarpeeksi tietoa. Voi olla yllättäviäkin vaikutuksia mielenterveyteen. Lasten ADHD:tä pitäisi esim. opettajien ja vanhempien oppia sietämään ominaisuutena. Sen kanssa voi oppia elämään ihan hyvin jos tukea ja ymmärrystä on tarjolla.
Onko sinulla kokemusta vaikeasta adhd:sta? Se ei ole mikään ominaisuus, se on sairaus joka tekee siitä kärsivän ja läheisten elämästä helvettiä. Tuki ja ymmärrys eivät sitä paranna.
Miksi kenenkään lapsen pitäisi elää niin, että jokainen päivä on pelkkää selviytymistä?
Kummin päin se menee, aikuiset jotka tahtovat laittaa lapsen käytösmuottiin ahdistuvat vai lapsi ahdistuu siitä, että häntä laitetaan aikuisten käytösmuottiin? Enemmän ongelma on yhteiskunnassa kuin yksilössä.
ADHD patologian suhteen pitäisi löytää tekijät jotka aiheuttavat aivomuutoksia. Perimällä on jokin osuus, mutta mikä on se ulkoinen komponentti, joka laukaisee sairauden? Lääkkeen puute se ei voi olla.
Et tiedä mistä puhut. Kyse ei ole mistään "Vaahteramäen Eemeli" -ominaisuudesta.
Oma ihana ja lahjakas poikani sanoi 6-vuotiaana tappavansa itsensä, koska hänen oli niin paha olla. Elämä oli todellakin pelkkää taistelua ja selviytymistä. Omantoiminnanohjaus oli niin heikkoa, että poikaa piti ohjata joka hetki, aivan kaikessa. Yöt valvottiin ja päivät raivottiin. Me vanhemmat olimme jaksamisemme äärirajoilla. Koulusta ei tullut mitään: vaikka lapsi oli pienryhmässä, hän ei aistikuormituksen ja keskittymisvaikeuksien takia kyennyt opiskelemaan yhtään mitään. Turhautumista, raivareita, karkaamisia, aggressiivisuutta. Turha edes mainita, että lapsi oli myös yksinäinen. Katsos kun niitä "käytösmuotteja" asettavat myös toiset lapset, jotka eivät ymmärrä lapsen OMINAISUUKSIA.
Voin kertoa, että poikaa ei mihinkään aikuisten käytösmuottiin yritetty tunkea. Ja kyllä, lapsen OMA ahdistus siitä, ettei hän kykene siihen mihin ITSE haluaisi, oli sydäntä raastavaa.
Onneksi lääkityksestä on ollut apua! Lääkkeen tehohan perustuu siihen, että se lisää aivoissa tiettyjen välittäjäaineiden pitoisuuksia. Adhd:ta sairastavalla näitä välittäjäaineita on liian vähän. Kyse on tavallaan samasta samasta asiasta kuin diabetesta sairastavan insuliinin puute. Kuka on sitä mieltä, että insuliinin antaminen diabeetikkolapselle on väärin?
Ja nyt saan lukea viisastelua, että tarvitaan vain tukea ja ymmärrystä ja lapsen ominaisuuden sietämistä. Voi luoja.
Ensinnäkin, lue miten lääke toimii https://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/compound/methylphenidate#section=Pharm…
Insuliinin antaminen diabeetikolle on täysin eri asia. Kuten havaitset kun opiskelet asian.
Mitä tulee lapseenne, niin mikä osa olisi ollut sillä, että hän sai ulkopuolisen huomiota vihdoinkin ja hänen ongemiinsa puututtiin? Tai mikä aktivoi ADHD:n? Ne ovat asioita, joihin pitäisi kiinnittää huomiota, eikä siihen, miten oireet saadaan piiloon lääkkeellä.
Lisäksi ADHD patofysiologia on epäselvä https://emedicine.medscape.com/article/289350-overview#a5
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkkyjä kommentteja täällä taas, ihmisiltä jotka eivät asiasta mitään ymmärrä. No eipä ole yllätys.
Totuus ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea tutkimustietoa asiasta. Sitä on saatavilla paljon. Näyttö puhuu ADHD-lääkityksen puolesta. Nimenomaan päihdekoukun riski pienenee murrosiässä. Lisäksi lasten osaaminen ja oppiminen saadaan esiin, kun lääkkeet mahdollistaa keskittymisen. ADHD on neurologinen häiriö. Diagnoosia ei anneta helposti, ainakaan enää nykyään. Jos diagnoosin on saanut, lääkettä kannattaa kokeilla, etenkin jos ADHD häiritsee jotakin elämän aluetta tuntuvasti. Lääkitys vaatii aina seurantaa.
Usein lääkettä käytetään vain joitain vuosia, ei suinkaan aina loppuelämää.
Mutta siis suosittelen perehtymään tutkimustietoon.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkkyjä kommentteja täällä taas, ihmisiltä jotka eivät asiasta mitään ymmärrä. No eipä ole yllätys.
Minusta taas näyttää, että täällä on ihmisiä, jotka nimenomaan ymmärtävät aiheesta.
Sinä taidat suhtautua aiheeseen niin tunteella (ymmärrettävästi), että siksi on varmasti hankalaa edes yrittää sisäistää, mitä joku muu yrittää sanoa. Ehkä ainut tieto aiheesta itselläsi on se, mitä hoitava lääkäri on kertonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsille, aikuiselle voi olla ok. Lapsen aivokemiaa turhaa sekoittaa ADHD tai mielialalääkkeillä. Aika uusi asia kuitenkin lasten käytössä tuollaiset, pitkäaikaisvaikutuksista ei vielä tarpeeksi tietoa. Voi olla yllättäviäkin vaikutuksia mielenterveyteen. Lasten ADHD:tä pitäisi esim. opettajien ja vanhempien oppia sietämään ominaisuutena. Sen kanssa voi oppia elämään ihan hyvin jos tukea ja ymmärrystä on tarjolla.
Onko sinulla kokemusta vaikeasta adhd:sta? Se ei ole mikään ominaisuus, se on sairaus joka tekee siitä kärsivän ja läheisten elämästä helvettiä. Tuki ja ymmärrys eivät sitä paranna.
Miksi kenenkään lapsen pitäisi elää niin, että jokainen päivä on pelkkää selviytymistä?
Kummin päin se menee, aikuiset jotka tahtovat laittaa lapsen käytösmuottiin ahdistuvat vai lapsi ahdistuu siitä, että häntä laitetaan aikuisten käytösmuottiin? Enemmän ongelma on yhteiskunnassa kuin yksilössä.
ADHD patologian suhteen pitäisi löytää tekijät jotka aiheuttavat aivomuutoksia. Perimällä on jokin osuus, mutta mikä on se ulkoinen komponentti, joka laukaisee sairauden? Lääkkeen puute se ei voi olla.
ADHD-aikuinen kuulee usein, että kyse on yhteiskunnan ongelmasta, joten heidän kohdallaan samaa voisi kysyä toisin. Ahdistuuko yhteiskunta kun joku ei sopeudukaan muottiin vai ahdistuuko ADHD-potilas kun ei pärjää yhteiskunnassa?
Omalla kohdallani vastaus on ilmiselvä. Haluan tehdä työtä, pitää kotini suhteellisen siistinä, pystyä maksamaan laskuni ajoissa (eli pystyä myös pitämään asuntoni enkä asua kadulla), harrastaa, ylläpitää ihmissuhteita ja elää yleensäkin sellaista elämää, joka sopii minulle. Ilman lääkitystä elämäni olisi jatkuvaa selviytymistaistelua ja sinnittelyä päivästä toiseen. Ei puhettakaan harrastuksista tai pitkäjänteisistä projekteista, vaan jatkuvaa potkujen saamisen pelkoa, karhukirjeitä, unohtuneita ja kadonneita tavaroita, vihaisia ystäviä ja perheenjäseniä, lamaannusta ja voimattomuutta, ahdistusta ja pahimpana tunnetta että elämäni menee ohi elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, on helppo pälpättää fysiologiasta ja tutkimatta jättämisestä. Mutta on totta, että esim koulumme ei hyväksy erilaisuutta ja asioita pitäisi keretä omaksua tietty määrä. Meidän add on haavemaailmassaan n. 90 % oppitunneista ilman lääkettä. Jokainen voi päätellä mitä siitä seuraa. Käyttäytymishäiriötä hänellä ei ole. Kouluun lääke on oltava mutta ei me sitä vapailla tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, on helppo pälpättää fysiologiasta ja tutkimatta jättämisestä. Mutta on totta, että esim koulumme ei hyväksy erilaisuutta ja asioita pitäisi keretä omaksua tietty määrä. Meidän add on haavemaailmassaan n. 90 % oppitunneista ilman lääkettä. Jokainen voi päätellä mitä siitä seuraa. Käyttäytymishäiriötä hänellä ei ole. Kouluun lääke on oltava mutta ei me sitä vapailla tarvita.
Samaan, ellei jopa parempaan tulokseen pääsee vaikka viinalla. Viina ei vain satu olemaan sallittu lääke, vaikka sen haitat ovat pienemmät kuin virallisten lääkkeiden. Hyvä kuitenkin, että saatte lapsenne muottiin ja hänestä hyvän veronmaksajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppimisessa välttämättömiä. Sääliksi käy niitä jotka eivät periaatteesta halua auttaa lastaan pärjäämään koulussa. Kärsii siellä vuosia ja jää tyhmäksi. No koska vanhemmat ovat myös tyhmiä....
Sepekakkosta konserttia soimaan, niin pysyy hulipennuilla päät kasassa.