En enää ymmärrä ystävän muuttovouhotusta

Kävin lauantaina ystäväperheen luona kylässä ja taas yhden kerran ystäväni johdatteli puheen siihen, miten hän haluaa muuttaa naapurikaupunkiin. Joskus on ollut muuttamassa parin sadan kilometrin päähän ja joskus eri maahankin. Tätä on jatkunut jo varmaan yli 5 vuotta eikä mitään ole tapahtunut muuta kuin lapset lisääntyneet. En ymmärrä miten hän äitinä luulee saavansa lapsiarjen pyörimään vieraalla paikkakunnalla ilman isovanhempien ja veljensä tukea kun jo kotipaikkakunnallakin on milloin mummolle ja milloin veljelle tarvetta ja näissä ystäväni haaveilemissa kaupungeissa on tunnetusti kalliimpaa asua.

Voiko tuollainen muuttovouhotus johtua uupumisesta ja sitä muuttoa pyöritellään vaihtoehtona kun muutaman kerran ollaan asiasta keskusteltu, ja aina ystäväni on "ymmärtänyt" ettei arki helpottuisi uudella paikkakunnalla vai mitä motiiveja muutosta jauhamiselle oikein voi olla? Jotenkin tuntuu että juuri minun kuullen täytyy tuoda tätä muuttoa esiin.