Mulla oli juttua erään miehen kanssa kesällä, kunnes hän alkoi ottaa etäisyyttä

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuo on omituista, että raha-asiat on mukana ollenkaan tapailuvaiheen jutussa. 

Nojoo. Yksi syy on se, että olen opiskelija ja hän on hyväpalkkaisessa työssä ja hän itse teki pitkää päivää opiskelijana, kuten siis itsekin teen.

Ap

Mies oletti että olisit mielissäsi tarjoamastaan taloudellisesta tuesta, mutta ole kieltäytynyt siitä ja mies kokee ettei teillä ole sopivia vaihdon välineitä (raha - seksi) .

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herttin tähen sentään! Ole iloinen ja tyytyväinen jos mies on valmis maksamaan konsertin, matkan jne. Kaikki otat tietenkin innoissasi vastaan! Ei tuollaisia miehiä kuule joka oksalla kasva. Älä odota liikoja viestejä ja yhteydenottoja, hän on vain sen tyylinen ettei halua viestiä yötä päivää. Se on paljon parempi niin, ärsyttää äijät jotka koko ajan viestii ja soittelee, ne ovat juntteja, ei herrasmiehiä! 

Olen joo iloinen, mutta tuntuu vain niin hassulta, että joku olisi valmis tekemään noin suuria uhrauksia mun takia.

Ap

Minä olen sua kaksi kertaa vanhempi, mutta tunnistan noita piirteitä itsessäni. Että pärjään kyllä ja apua en tarvii. Varsinkaan rahallista, vaikka aika köyhä olenkin.

Miehistä on tietysti kertynyt kokemusta, hyvässä ja pahassa.

Tässä joku aika sitten olin vaikeuksissa erään tyypin kanssa ja oman minuutenikin. Eksyin sellaisen vähän ronskimmanpuoleisen kirologin (kädestälukija, ei -ennustaja) pakeille, joka lateli mulle aikamoisia asioita itsestäni ja esim. tästä hankalasta miehestä. Muistan sieltä mm. yhden lauseen: "se ketä se mies rakastaa, siihen se rahaansa syytää".

Ota vähän rennommin ja anna mennä. Älä murehdi liikaa, ota vastaan kokemuksia. Niistä opit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Oletteko te siis seurustelleet vuoden? Tai edes jonkun aikaa tästä ajasta, minkä olette tunteneet? Vai oletteko ystäviä? Kyllä ystävät auttavat toisiaan, mutta jos kyse on vielä tapailusta, niin ei välttämättä ole viisasta sotkea niitä raha-asioita juttuun ollenkaan. Se kun tapaa kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan, että "no kun minä silloinkin sinulle ostin sitä tai tätä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Oletteko te siis seurustelleet vuoden? Tai edes jonkun aikaa tästä ajasta, minkä olette tunteneet? Vai oletteko ystäviä? Kyllä ystävät auttavat toisiaan, mutta jos kyse on vielä tapailusta, niin ei välttämättä ole viisasta sotkea niitä raha-asioita juttuun ollenkaan. Se kun tapaa kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan, että "no kun minä silloinkin sinulle ostin sitä tai tätä".

Emme ole seurustelleet missään vaiheessa ja tapailukin vähän niin ja näin, kun asumme kaukana toisistamme. Tää mies joskus sanoi, että jos olisin hänen vaimonsa, ei mun tarvitsisi tehdä koskaan töitä jos en itse haluaisi ja hän tekisi kaikkensa, jotta mun olisi hyvä olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herttin tähen sentään! Ole iloinen ja tyytyväinen jos mies on valmis maksamaan konsertin, matkan jne. Kaikki otat tietenkin innoissasi vastaan! Ei tuollaisia miehiä kuule joka oksalla kasva. Älä odota liikoja viestejä ja yhteydenottoja, hän on vain sen tyylinen ettei halua viestiä yötä päivää. Se on paljon parempi niin, ärsyttää äijät jotka koko ajan viestii ja soittelee, ne ovat juntteja, ei herrasmiehiä! 

Olen joo iloinen, mutta tuntuu vain niin hassulta, että joku olisi valmis tekemään noin suuria uhrauksia mun takia.

Ap

Minä olen sua kaksi kertaa vanhempi, mutta tunnistan noita piirteitä itsessäni. Että pärjään kyllä ja apua en tarvii. Varsinkaan rahallista, vaikka aika köyhä olenkin.

Miehistä on tietysti kertynyt kokemusta, hyvässä ja pahassa.

Tässä joku aika sitten olin vaikeuksissa erään tyypin kanssa ja oman minuutenikin. Eksyin sellaisen vähän ronskimmanpuoleisen kirologin (kädestälukija, ei -ennustaja) pakeille, joka lateli mulle aikamoisia asioita itsestäni ja esim. tästä hankalasta miehestä. Muistan sieltä mm. yhden lauseen: "se ketä se mies rakastaa, siihen se rahaansa syytää".

Ota vähän rennommin ja anna mennä. Älä murehdi liikaa, ota vastaan kokemuksia. Niistä opit.

Ehkä mun pitäisi, mutta en halua kokea taas pettymystä ja koska mua on edellisessä suhteessa käytetty rahallisesti hyväksi, pelkään hänen alkavan jossain vaiheessa ajatella samaa musta.

Ap

Jos haluaa olla toisen ostettu leikkikalu niin mikäpä siinä. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Oletteko te siis seurustelleet vuoden? Tai edes jonkun aikaa tästä ajasta, minkä olette tunteneet? Vai oletteko ystäviä? Kyllä ystävät auttavat toisiaan, mutta jos kyse on vielä tapailusta, niin ei välttämättä ole viisasta sotkea niitä raha-asioita juttuun ollenkaan. Se kun tapaa kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan, että "no kun minä silloinkin sinulle ostin sitä tai tätä".

Emme ole seurustelleet missään vaiheessa ja tapailukin vähän niin ja näin, kun asumme kaukana toisistamme. Tää mies joskus sanoi, että jos olisin hänen vaimonsa, ei mun tarvitsisi tehdä koskaan töitä jos en itse haluaisi ja hän tekisi kaikkensa, jotta mun olisi hyvä olla.

Ap

Minusta tuollainen kuulostaa ahdistavalta. 

Eli maksettu seuralainen joka on toisen armoilla ilman omaa rahaa

Toi reissu ei ole hänelle suuri uhraus ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Oletteko te siis seurustelleet vuoden? Tai edes jonkun aikaa tästä ajasta, minkä olette tunteneet? Vai oletteko ystäviä? Kyllä ystävät auttavat toisiaan, mutta jos kyse on vielä tapailusta, niin ei välttämättä ole viisasta sotkea niitä raha-asioita juttuun ollenkaan. Se kun tapaa kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan, että "no kun minä silloinkin sinulle ostin sitä tai tätä".

Emme ole seurustelleet missään vaiheessa ja tapailukin vähän niin ja näin, kun asumme kaukana toisistamme. Tää mies joskus sanoi, että jos olisin hänen vaimonsa, ei mun tarvitsisi tehdä koskaan töitä jos en itse haluaisi ja hän tekisi kaikkensa, jotta mun olisi hyvä olla.

Ap

Minusta tuollainen kuulostaa ahdistavalta. 

Ehkä hieman. Toki olen onnellinen, jos hän todella tahtoo mun olevan onnellinen ja tekisi kaikkensa mun eteen. Ehdotti hän joskus mulle alanvaihtoakin samalle alalle jolla hän työskentelee, koska pitää mua älykkäänä ja loogisena.

Ap

Öh, ette mielestäsi ole edes seurustelusuhteessa ja silti ukko on jo lähettelemässä rahaa ja puhuu että jos olisit hänen vaimonsa -asioita? Ja toisaalta, itse valitat että tuntui pahalta kun alkoi ottaa etäisyyttä? Etäisyyttä mistä?

Oletteko edes tavanneet fyysisesti?

Vierailija kirjoitti:

Toi reissu ei ole hänelle suuri uhraus ollenkaan

Ei varmasti, mutta mulle olisi rahallisesti iso uhraus, enkä haluaisi, että muhun käytetään suuria summia rahaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies (ilmeisen nuori siis hänkin) on lukenut av:n seurustelurahaketjuja ja luulee, että nuoren naisen suosioon pääsee alkamalla päsmäröidä tämänkin raha-asioita tapailuvaiheessa.

Tuskin sentään. :D tietää kyllä mulla olevan rahallisesti tiukkaa ja olemme siitä joskus riidelleetkin, kun en suostu ottamaan apua vastaan, vaikka mulla riittää rahat hädintuskin ruokaan. En pyydä apua edes omilta vanhemmiltani, niin miten voisin ottaa apua vastaan mieheltä josta oikeasti tykkään ja jonka olen tuntenut alle vuoden?

Ap

Oletteko te siis seurustelleet vuoden? Tai edes jonkun aikaa tästä ajasta, minkä olette tunteneet? Vai oletteko ystäviä? Kyllä ystävät auttavat toisiaan, mutta jos kyse on vielä tapailusta, niin ei välttämättä ole viisasta sotkea niitä raha-asioita juttuun ollenkaan. Se kun tapaa kuitenkin tulla jossain kohtaa vastaan, että "no kun minä silloinkin sinulle ostin sitä tai tätä".

Emme ole seurustelleet missään vaiheessa ja tapailukin vähän niin ja näin, kun asumme kaukana toisistamme. Tää mies joskus sanoi, että jos olisin hänen vaimonsa, ei mun tarvitsisi tehdä koskaan töitä jos en itse haluaisi ja hän tekisi kaikkensa, jotta mun olisi hyvä olla.

Ap

Minusta tuollainen kuulostaa ahdistavalta. 

Ehkä hieman. Toki olen onnellinen, jos hän todella tahtoo mun olevan onnellinen ja tekisi kaikkensa mun eteen. Ehdotti hän joskus mulle alanvaihtoakin samalle alalle jolla hän työskentelee, koska pitää mua älykkäänä ja loogisena.

Ap

Kuulostaa kyllä aika omituiselta. 

Nyt on niin sekoa settiä että oksat pois! Tsemppiä ap! Mitä itse haluat?

Vierailija kirjoitti:

Öh, ette mielestäsi ole edes seurustelusuhteessa ja silti ukko on jo lähettelemässä rahaa ja puhuu että jos olisit hänen vaimonsa -asioita? Ja toisaalta, itse valitat että tuntui pahalta kun alkoi ottaa etäisyyttä? Etäisyyttä mistä?

Oletteko edes tavanneet fyysisesti?

Olemme tavanneet fyysisesti. Ennen olimme jatkuvasti yhteyksissä ja sitten jossain vaiheessa sanoi ettei jaksa kaukosuhdetta ja kun riitelimme milloin mistäkin. Hän keskittyi töihin ja minä kouluun ja jatkoimme viestittelyä päivittäin, mutta harvakseltaan. Nyt sitten alkoi puhua tuosta konserttimatkasta.

Ap

Kuulostaa siltä, että mies haluaa omia sinut, toisaalta sanoo, että hänen kanssaan sinun ei tarvitsisi käydä töissä (onko tämä nyt sitten joku autuuden asia?), mutta sitten taas, että vaihtaisit opiskelemaan samaa alaa kuin hän. Mikä järki siinä olisi, sinulla jäisi nykyinen ala kesken ja hänhän haluaisi sitoa sinut kotiin. Eristää nykyisestä elämästäsi, irrottaa sinut siitä ja sulkea omaansa. Ei kuulosta hyvältä, eikä tuo rahajuttu siihen päälle vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on niin sekoa settiä että oksat pois! Tsemppiä ap! Mitä itse haluat?

Haluaisin olla hänen kanssaan, mutta jokseenkin epävarma fiilis hänestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että mies haluaa omia sinut, toisaalta sanoo, että hänen kanssaan sinun ei tarvitsisi käydä töissä (onko tämä nyt sitten joku autuuden asia?), mutta sitten taas, että vaihtaisit opiskelemaan samaa alaa kuin hän. Mikä järki siinä olisi, sinulla jäisi nykyinen ala kesken ja hänhän haluaisi sitoa sinut kotiin. Eristää nykyisestä elämästäsi, irrottaa sinut siitä ja sulkea omaansa. Ei kuulosta hyvältä, eikä tuo rahajuttu siihen päälle vielä. 

Niin. Toki saisin tehdä töitä ja kulkea ystävieni kanssa, mutta mikään pakko mun ei olisi. Toki jos vaihtaisin alaa, olisi mulla harjoittelupaikka ja työpaikka valmiina valmistumisen jälkeen, mutta en usko, että tahtoisin tehdä töitä samassa paikassa hänen kanssaan.

Ap