Lue keskustelun säännöt.
Lapsen (6v.) kanssa puhuttiin keskenmenosta
03.12.2017 |
Sain siis keskenmenon 2010 helmikuussa. Huhtikuussa tulin uudelleen raskaaksi. Kerroin lapselle, että äitin vauva kuoli mahaan. Lapsi totesi tähän: ”Se kuoli, että minä voisin mennä sinne mahaan ja sitten syntyä”. Puhuimme siitä, että jos ei vauva olisi kuollut, ei tätä lasta olisi. Sytytimme kynttilän isoveljen muistolle.
Kommentit (8)
Ihan hyvinhän tuo meni. Tajuaa sitten myöhemmin vähän enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 6-vuotiaalle pitää kertoa tälläisestä? Oikeasti.
Muksut tajuaa yllättävän paljon, kun asioita puhutaan.
Vai ettekö te omasta lapsuudesta muista mitään minkälaisia asioita käsititte jo pieninä ja mikä meni jakeluun vähän isompana. Minä ainakin käsitin asioita pienenä, kun ne kerrottiin sopivalla tavalla lapsen ymmärrykseen sopivaan tapaan.
6-vuotias kyllä ymmärtää yllättävän paljon.
Kyllä minäkin olen lapsille kertonut isosiskosta, jolle viemme kynttilän. He olivat vielä nuorempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tosiaan hienoa kertoa lapselle, että häntä ei olisi jos ei keskenmenoa olisi tullut. Joo, varmasti muistaa tämän asian ihan aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosiaan hienoa kertoa lapselle, että häntä ei olisi jos ei keskenmenoa olisi tullut. Joo, varmasti muistaa tämän asian ihan aikuisenakin.
Siis onko tämä jokin ongelma?
On meillä ainakin kerrottu lapsille että se on monen sattuman summa että juuri he syntyivät meille - ja että me ollaan valtavan onnellisia että saatiin juuri heidät ja että he ovat huippuja tyyppejä. Jos matkaan olisi mahtunut dramatiikkaa tai ikäviä yllätyksiä, voisin kertoa senkin, olla ehkä surullinen niistä, ja samalla hurjan onnellinen ja onnekas että saan pitää sylissäni "just sua". Ei elämä ole mustavalkoista, edes 6-vuotiaalle.
Onkohan lapsi liian pieni käsittelemään asiaa.