Lue keskustelun säännöt.
Introverttina ahdistaa tämä nykymeno
03.12.2017 |
Onko muita joita ahdistaa tämä suoritusyhteiskunta? Olen nuorempana kokenut burn outin pari kertaa. Olin joutunut väärään seuraan ja vääriin työpaikkoihin. Lähipiiristä tuli paineita, piti olla korkeasti koulutettu, hyvin tienaava ja omistaa asunto ja auto, lapsiakin piti exän ja oman äitini mukaan olla 3 ja meillä molemmilla auto jotta voisi niitä lapsia kuskata harrastuksiin. Kuitenkin ex myös syytteli mua etten lasten kanssa tule pärjäämään. Stressasin kauheasti autolla ajelua mutta exän pakottamana jouduin sitä harjoittelee, kun pitäähän sitä aikuisen ihmisen osata ajaa autoa! Nykyään oon helpottunut kun sitä ei tarvitse enää tehdä. Mulle tuli valtavat paineet ja koin elämää kovin ahdistavaksi ja synkäksi. Pidin itseäni huonompana kun en omistanut joitain asioita, nykyään ymmärrän ettei ne edes ole itseäni varten enkä niitä kaipaakaan.
Onneks erottiin ja tapasin erilaisen miehen joka hyväksyy mua sellaisena kuin oon eikä vaadi mitään. Työelämässäkin oon pärjännyt hyvin ja löytänyt työpaikan jossa on suht leppoisa ilmapiiri. Ymmärsin myös olevani introvertti ja rasitun paljon ärsykkeistä. Ihmetyttää miten ihmisiltä vaaditaan asioita, lastenteko on velvollisuus ja nyt kun ikääkin alkaa olemaan niin kuulemma on kohta kiire, lapsiakin pitää olla vähintään 2, että niillä on sisarukset, harrastuksiakin pitää niillä olla jne. Itse olin ainoa lapsi ja harrastin pari kertaa jotain mistä en tykännyt joten lopetin eikä mihinkään enää pakotettu.
Perheen haluaisin, mutta uskon että yksi lapsi riittää. Pyrin elämään mahdollisimman yksinkertaista elämää, tarviin paljon omaa aikaa ja esim vkl:sin ahdistun jos on paljon menoja enkä saa rauhassa olla kotona puuhailemassa omia juttuja. Nautin yksinkertaisista asioista.
Joskus joltain kavereilta/työkavereilta kuullut arvostelua itseäni tai muita kohtaan joilla "ei ole elämää" kun ei ole koko ajan menossa ja ihmisiä tapaamassa. Oon karsinut sellaisia "kavereita" jotka vaatii ja painostaa elämästäni ja työkavereillekin nykyään kerron hyvin vähän yksityiselämästäni ja vain valituille. Ystäviä mulla enää vaan 2, sekä muutama tuttu. Ystäviä näen nykyään ehkä kerran 2-3kk:ssa, muuten pidetään silloin tällöin yhteyttä puhelimitse/whatsupilla. Sukulaisia näen n. kerran kuussa.
Ihmisille ei tunnu mikään riittävän nykypäivänä. Koko ajan pitää olla menossa. Uusia tavaroitakin pitää koko ajan hankkia ja olla esim. uus puhelin, mun parin vuoden vanhaa puhelintakin ihmetelty ja suurin piirtein naureskeltu, aikuiset ihmiset!
Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä ja luonnonvarat hupenee, silti on joku elämässään onnistuneen ihmisen merkki että on hankkinut pari lasta ja omaisuutta. Onko muita jotka ihmettelee tätä nykymenoa?
Kommentit (22)
Joo ennen tosiaan ei lapsia hankittu ollenkaan! Huoh näitä avauksia...
Huomaako kukaan muu et aina nää "erikoiset, kapinalliset introvertit" on niitä, jotka pitää tuota yhtä ominaisuuttaan jotenkin noin määräävänä elämässä et kaikki liittyy vain INTROVERTTIYTEEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en huomaa mitään paineita kun en suostu niitä paineita huomaamaan enkä vastaanottamaan. Se on täysin itsestä kiinni kuinka paljon paineita huomaa ympärillä ja mistä vetää pultit.
Ihan sama ku täällä on näitä "nykyäideiltä vaaditaan niin paljon"-itkuja... Varmaan koskaan ei ole ollut naisilla niin paljon mahdollisuuksia, vapauksia, tasa-arvoa ja jaettua vastuuta miesten kanssa kuin nykyään. Valitusta riittää kuitenkin.
Mua ärsyttää nykyinen työelämä. Työpaikkailmoituksetkin on niin täynnä sitä työilmapiirin hypetystä, että varsinainen työtehtävä jää hieman hämäräksi. Haluaisin vain työn, jossa voin tehdä jotain tuottavaa ja tarkkuutta vaativaa. En kaipaa jatkuvia tutustumisiltoja, dynaamisia työkavereita ja perjantaipulloarpajaisia.
Ongelmasi eivät johdu introverttiydestä vaan siitä, että et uskalla tehdä elämästäsi mitä haluat ja ahdistut muiden vaatimuksista. Eli huono itsetunto. Miksi ihmisillä on tarve luokitella kaikki henkilökohtaiset heikkoutensa introverttiydestä johtuviksi? Saatte introvertit näyttämään pelkiltä ongelmakimpuilta.
Mieti nyt moneen kertaan ennen kuin alat tekemään lapsia (edes yhden), lasten kanssa se elämä ei todellakaan ole yksinkertaista ja omaa aikaa ei juurikaan ole. Tulee myös hirveät määrät pakollisia menoja, neuvola, lääkärikäynnit, koulujutut, harrastuksiin kuskaamiset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! On se kumma kun työpaikallakaan ei tajuta että kaikki eivät todellakaan innostu mistään työpaikan pikkujouluista jne .Minä en ainakaan jaksa yhtään enää vapaa-ajalla näitä työpaikan small talk juttuja. Ja kauheeta hekotusta ja tekonaurua ruoka,ja kahvitauoilla, ei hyvänen aika sentään. Ja katotaan naama pitkällään sellaisia joita ei tälläinen touhu kiinnosta tippaakaan. Valitsen itse ystäväni ja mitä teen vapaa-ajalla tai olen TEKEMÄTTÄ!!
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi eivät johdu introverttiydestä vaan siitä, että et uskalla tehdä elämästäsi mitä haluat ja ahdistut muiden vaatimuksista. Eli huono itsetunto. Miksi ihmisillä on tarve luokitella kaikki henkilökohtaiset heikkoutensa introverttiydestä johtuviksi? Saatte introvertit näyttämään pelkiltä ongelmakimpuilta.
Mulla oli nuorempana todella huono itsetunto joka on parantunut iän myötä todella paljon, vaikkei edelleen ole mikään täydellinen, olen aika herkkä muiden mielipiteille ja pahoitan mieleltäni arvostelusta. Elän nykyään omannäköistä elämää olen karsinut turhat menot ja vaativat ihmiset. Ihmettyttää vaan miksi jotkut ihmiset tyrkyttää omia mielipiteitä siitä miten elämää pitää elää (=suorittaa). Yritän pitää elämääni helppona enkä haalii siihen liikaa tekemistä. Tiedostan että mahdollinen lapsi vie aikaani, silloin keskityn siihen ja karsin lisää omia juttuja enkä todellakaan juokse kaiken maailman kissan ristiäisissä, niin kuin en nykyäänkään enää jaksa. Kaikki kaverit ei sitä ymmärtänyt ja häipyi kun en jaksanut niiden kanssa enää bilettää, vaikka muuta tekemistä ehdotin, johon ei mene puolet viikonlopusta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te näitä paineita itsellenne revitte? Olen introvertti ka Asperger ja teen elämälläni mitä haluan ja saan olla vaikka viikkokaupalla yksin jos siltä tuntuu. Kukaan ei tule pakottamaan mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! On se kumma kun työpaikallakaan ei tajuta että kaikki eivät todellakaan innostu mistään työpaikan pikkujouluista jne .Minä en ainakaan jaksa yhtään enää vapaa-ajalla näitä työpaikan small talk juttuja. Ja kauheeta hekotusta ja tekonaurua ruoka,ja kahvitauoilla, ei hyvänen aika sentään. Ja katotaan naama pitkällään sellaisia joita ei tälläinen touhu kiinnosta tippaakaan. Valitsen itse ystäväni ja mitä teen vapaa-ajalla tai olen TEKEMÄTTÄ!!
Tuttua tämäkin, olen alun jälkeen lopettanut kahvitauolla käymisen, ahdisti istua siellä ympyrässä ja sitten udeltiin yksityisasioita esim parisuhteesta jne. Aluksi sitä kovasti ihmetelty mutta nyt on jo tottuneet. Valitsen myös työpaikalla seuraani ja muutaman kanssa juttelen myös muusta kuin työasioista. Pikkujouluissa kyllä tykkään käydä mutta siinä se. Joskus muutaman työkaverin kanssa tuli käytyä syömässä kehittämispäivän jälkeen.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen introvertti ja nimenomaan introverttinä minun on helppo tehdä juuri sellaisia päätöksia, jotka ovat minulle hyväksi. Ilman että koen sosiaalista painetta yhtään mihinkään suuntaan. Äärimmäinen ekstrovertti taas on sellainen, joka hakee kaikkeen sosiaalista hyväksyntää mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää nykyinen työelämä. Työpaikkailmoituksetkin on niin täynnä sitä työilmapiirin hypetystä, että varsinainen työtehtävä jää hieman hämäräksi. Haluaisin vain työn, jossa voin tehdä jotain tuottavaa ja tarkkuutta vaativaa. En kaipaa jatkuvia tutustumisiltoja, dynaamisia työkavereita ja perjantaipulloarpajaisia.
Joo niinpä! Esitin reipasta työhaastattelussa ja sain paikan. Huomasin pian miten ahdistavaksi pakkopullaksi koin jatkuvan pakkososialisoinnin, meillä iso firma joten sitä riittää! Onneks nämä muutamat meidän yksikön työkaverit jotka muhun tutustui ymmärsi että oon ihan normaali ja juttelen silloin kun on asiaa, mutta jatkuvasti en jaksa muiden seuraa. Lounaalla käydään yhdessä ja muut pitää vielä erikseen 2 kahvitaukoa joihin en osallistu ellei ole jotain erikoista, joillakin synttärit tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää nykyinen työelämä. Työpaikkailmoituksetkin on niin täynnä sitä työilmapiirin hypetystä, että varsinainen työtehtävä jää hieman hämäräksi. Haluaisin vain työn, jossa voin tehdä jotain tuottavaa ja tarkkuutta vaativaa. En kaipaa jatkuvia tutustumisiltoja, dynaamisia työkavereita ja perjantaipulloarpajaisia.
Joo niinpä! Esitin reipasta työhaastattelussa ja sain paikan. Huomasin pian miten ahdistavaksi pakkopullaksi koin jatkuvan pakkososialisoinnin, meillä iso firma joten sitä riittää! Onneks nämä muutamat meidän yksikön työkaverit jotka muhun tutustui ymmärsi että oon ihan normaali ja juttelen silloin kun on asiaa, mutta jatkuvasti en jaksa muiden seuraa. Lounaalla käydään yhdessä ja muut pitää vielä erikseen 2 kahvitaukoa joihin en osallistu ellei ole jotain erikoista, joillakin synttärit tms.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en huomaa mitään paineita kun en suostu niitä paineita huomaamaan enkä vastaanottamaan. Se on täysin itsestä kiinni kuinka paljon paineita huomaa ympärillä ja mistä vetää pultit.
Ihan sama ku täällä on näitä "nykyäideiltä vaaditaan niin paljon"-itkuja... Varmaan koskaan ei ole ollut naisilla niin paljon mahdollisuuksia, vapauksia, tasa-arvoa ja jaettua vastuuta miesten kanssa kuin nykyään. Valitusta riittää kuitenkin.
Olen opetellut myös kuuntelemaan enemmän itseäni ja jättämään muiden mielipiteet huomioimatta. Mutta onhan se totta että nykyvanhemmilta ja työelämässä vaaditaan paljon enemmän kuin ennen ja se on ihmisestä kiinni miten hyvin pystyy niitä vaatimuksia vastustelemaan ja omia puolia pitämään. En mäkään ole monta lasta hommannut paineen alla enkä ole tekemässä mitään muutakaan mikä ei tunnu hyvältä vaan koska niin "kuuluu" tehdä, tuntuu vaan että edelleen törmää siihen että lapsetonta pariskuntaa pidetään outona ja lapset on oltava jotta oltaisiin "kokonaisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen introvertti. Minulla on super pylly. Se riittää hyvin. Olen ope.
Onneksi minua ei ahdista vaikka introvertti olenkin. Minua ei yhtään kiinnosta muut ihmiset, vieraat.
Yrittävät tehdä tuttavuutta. Hymyilen, mutta ajattelen "mene sinäkin vaikka vessaan".
Minäkin olen impotentti asgerger. Ja minulla on vaikeaa. Ja ahistaa. Ja vaaditaan ihan kauhiasti kaikkee. Ja pierettää.
En mä koe paineita, vaikka olenkin erilainen, varmaan asperger ja introvertti. Teen mitä lystään ja aivan se ja sama mitä muut ajattelee. Omapa on elämäni. Toki aina ei ole ollut näin & mietin nuorena sitä miksen voi olla kuin muut jne. Aikuisena onneksi on helpottanut.
Kake987 kirjoitti:
Minä olen introvertti. Minulla on super pylly. Se riittää hyvin. Olen ope.
Ilmeisesti et kuitenkaan äikän ope?
Kyllä täälläkin ahdistaa. Sama kun aiemmallakin vastaajalla eli hain uutta työpaikkaa ja esitin reipasta, sain paikan ja nyt en enää jaksa olla reipas. Tai toki olen työssä ahkera ja tunnollinen, mutta nykypäivänä pitäisi olla reipas myös kahvipöytäkeskusteluissa ja mieluusti myös somessa. Minä en jaksa. Tuntuu etten sulaudu edes työyhteisöön kun en jaksa nauraa rätkättää kahvitauolla enkä yhtään innostu mistään virkistyspäivistä. Minua ne eivät virkistä vaan pikemminkin ahdistavat, kun silloin viimeistään huomaa kuinka epäsosiaalinen ja erilainen olenkaan. Haluaisin niin kovasti vaan tehdä työni mutta ei se riitä mihinkään. Välillä tekisi mieli ottaa hatkat nykyisestä työstä mutta mitä se auttaa kun samat ongelmat on seuraavassakin paikoissa.
Ihan samat fiilikset.
Minusta tavallinen ja yksinkertainen elämä riittää. Mutta ulkoiset sosiaaliset paineet kyllä rasittavat.
Itse olen yrittänyt karsia elämää mahdollisimman pieneksi. Ja se kyllä ihmetyttää ihmisiä.
Sellainen leppoisa elämä olis jees.
Just tässä ihailin sukulaispoikaa, joka on pärjännyt hyvin ilman pingottamista. Tyyppi on syntynyt jotenkin valmiina.
Tsemppiä sulle. Jatka samalla linjalla - perässä tullaan👍