Lue keskustelun säännöt.
Vaikeaa olla valehtelematta kriittiselle ja tuomitsevalle vanhemmalle (olen aikuinen!)
03.12.2017 |
Ahdistaa joskus esim. puhelinkeskustelut hänen kanssaan, koska kyselee tarkasti asioitani ja löytää aina jotain virheellistä ja suuttuu. Oikeasti minulla menee ihan hyvin ja ne asiat joissa ei mene, taitaa johtua osittain siitä miten riippuvainen olen edelleen vanhemmistani.
Huomaan miettiväni etukäteen mitä sanoa. Joskus kaunistelen tai suoraan valehtelen siksi ettei riita repeä. Jos en jotain tivaamaansa henkilökohtaista asiaani kerro, suuttuu. Inhoan sitä, että valehtelen.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla se, joka hallitsee keskustelua ja saa päättää, mistä puhutaan.
Niin yritänkin, huomaan että puhun hädissäni ja nopesti, kaunistelen ennen kuin ehtii hyökätä sillä tivaamisellaan. Kuulemma tarkoittaa vain hyvää ja loukkaantuu kun olen sanonut asiasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä puheluista tuleekin usein hengästynyt jännittynyt ahdistunut kiireinen väsynyt ja vihainen olo.
Ap
Meillä on kanssa suvussa yksi matriarkka, jolta saa aina haukut kun elämästään kertoo.
Käytit rahaa johonkin? Väärin käytit, typerä hankinta.
Opiskelit pitkälle? Ei mitään järkeä, olisit vaan mennyt töihin.
Et opiskellut? Typerä päätös, nyt et pääse töihin.
Sisustit talosi? Huonot valinnat, oli ennen parempi.
Eihän tuollaiselle ihmiselle voi muuta kuin valehdella, niin paljon kuin pystyy. Jätä kertomatta, väritä totuutta. Niitä haukkuja varten kehitetään sitten joku selviytymismetodi. Pistä kova kovaa vastaan, tai ota asenne, että tuo nyt on tuollainen. Tee sukulaisestasi komediahahmo, jonka letkautuksista kerrot kavereille illanvietoissa. Voitte nauraa niille yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että vanhempasi on noin ymmärtämätön. Hänellä on lisäksi puutteita empatiassa.
Yritä olla se, joka hallitsee keskustelua ja saa päättää, mistä puhutaan.