Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan
02.12.2017 |
Nyt viimeisimpänä niittinä äiti soitti ja ilmoitusasiana totesi, että ei sitten osteta aikuisille lahjoja, kun on jo tuota pikkuväkeäkin taas. No mikäpä siinä sitten, enhän minä voi pakottaa ketään ostamaan lahjaa itselleni, mutta olisihan se nyt ihan kiva saada vaikka pyjama tai joku kirja.
Meitä on siis kolme lasta, isosiskolla on kolme lasta itselleen ja minä ja pikkuveli ollaan +20-vuotiaita lapsettomia nuoria aikuisia. Jo pari viime joulua ovat olleet sitä, että kaikki meille aiemmin tärkeät jouluperinteet on muutettu sellaisiksi, että ne sopivat pikkulapsille. Ei enää käydä hautausmaalla myöhään illasta kun se on kauneimmillaan, ruoka syödään joskus yhdeltä että lapset pääsevät avaamaan pakettejaan kahdelta ja sitten pitää jaksaa koko loppuilta ihastella, miten nyt on niin lysti katsoa lasten iloa. Ei voi katsoa telkkarista minkään ihanan sarjan jouluspesiaalia kun ne eivät sovi lapsille ja niin edelleen. Ei siinä mitään, siskon lapset ovat kivoja, mutta jotenkin tosta joulusta huokuu niin se, että millään muulla ei ole väliä kuin sillä, että lapsilla on kivaa. Joulu on tosiaan lasten juhla, ja vain ja ainoastaan lasten tässä perheessä...
Melkein mietin että mitä jos jäisi vain kotiin, mutta sitäkin saa sitten selitellä eikä kehtaa sosiaalisen paineen vuoksi töissä kertoa, että jouluna makasin yksin omalla sohvallani käsi Julia-rasiassa ja katsoin romanttisia komedioita. Ja koska junaliikennöinti lakkaa jouluaattona, ei voi myöskään mennä vain jouluillaksi käymään, kun välimatkaa on kuitenkin melkolailla. Autoa ei ole käytettävissä.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia, vai olenko minä vaan jotenkin hirveän inhottava ja itsekäs ihmisp*rse kun tällaisia kehtaan edes ajatella?
Kommentit (742)
Olen kyllä puulla päähän lyöty. En arvannut, että tämä on näääääääin yleinen ongelma ja että lapselliset ovat näin itsekkäitä. Ja avoimen ilkeitä. No sitä se toki LAPSELLISUUS teettää ja esikoisuus. Hyvä, että silmät avautuu meillä lapsekkaita liian kauan sietäneillä kypsemmillä sisaruksilla. Kirjain vaikuttaa. Ja tekee näkyväksi. Ja antaa aiheen lapsillennekin alkaa pohtimaan, että miten me sitä tätiämme/setäämme oikein kohdelitaankaan. Että kyllä vaan ollaan oltu ihan avoimen itsekkäitä, vaikka miten käärepapereihin verhoiltua. Tod hyvä ketju.
Respect
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän aikaa sitten oli uutinen, että lasten lukutaito on heikentynyt. Nyt tajuan täysin, miksi. Eihän niiden kakaroiden vanhemmatkaan ymmärrä lukemaansa, joten selkeästi oire on joko perinnöllinen tai opetettu. Täällä on nyt kymmeniä kertoja väännetty rautalangasta, miten lapsetonkin ihminen haluaisi vain tulla jotenkin otetuksi huomioon. Lapselliset silti vaan jaksaa vängätä, että miksi haluatte että joulun pitäisi pysyä täysin muuttumattomana, ja miksi olette kateellisia lasten saamista lahjoista ja huomiosta. Tsiisus miten tyhmää porukkaa. Ja suurin osa näistä on saanut jostain töitäkin! Tänne tarvittaisiin suorastaan joku erityisopettaja opettamaan äityleille luetun ymmärtämistä. Minä en enää jaksa. Pian 40 sivua opettamista, ja hitaat ei vieläkään tajuu.
Mikään opetus ei riitä, jos ei ole halua ymmärtää muita näkökulmia. Mutta silmiä avaava tämä ketju on ollut ja opettava, todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista lahjoista mieleen. Minulla on 7 vuotta vanhempi isosisko. Olin 17, kun hän sai esikoisen. Sen jälkeen joulut oli lapsenlapselle. Eli siskoni oli saanut vanhemmiltani lahjoja 23 vuotiaaksi ja joulu oli minulle ja siskolleni. Minulle lopetettiin lahjojen osto 17 vuotiaana ja minun piti aikuistua ja ymmärtää, että joulu on lasten juhla ja minun pitää olla innoissani, kun siskoni lapsi on jouluna meillä.
Eli siskoni sai olla vanhempieni lapsi 23 vuotiaaksi, kunnes 24 vuotiaana sai lapsen. Minä sain olla sitä 17 vuotiaaksi, kunnes minun piti ymmärtää, että jos ei kelpaa, niin ei ole pakko viettää joulua vanhempieni luona.
Tämä on tämä ilmiö raadollisimmillaan. Kyse ei ole lahjoista tai edes niistä perinteistä, vaan perheenjäsenten epätasapuolisesta kohtelusta ja joidenkin syrjään sysäämisestä. Kukaan terveitsetuntoinen ei tällaista mieltään pahoittamatta niele, sillä ei ole mitään tekemistä epäkypsyyden kanssa (korkeintaan itsekkäiden puolelta) ja se on yksinkertaisesti väärin. Erityisen pahoillani olen sinun puolestasi kun olet jo nuorena joutunut tuon kokemaan, kun vaihtoehtojakaan ei varmaan todellisuudessa ollut.
Sisarukset sitten jo aikuisia pitkän matkaa ja sitten aina kiusallista miten mummola sitten voi sitten teineille jo jotakin aivan kamalaa kun sitten ihan yhtenä päivänä vuodessa näe kavereita ja lukkiudutaan huoneeseen ja mummo hätäilee niskuroinnista että onko kaikki hyvin mikä kiusallista kun vanhemmat sitten ojenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!
Voi tuoda viinipullon, lautapelin tai juustotarjottimen. Toiset tuovat lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytpä tiedänkin. Jos vaikka ensi jouluna olenkin raskaana, vaadin ehdottomasti graavilohen kieltämistä joulupöydästä, koska minähän olen raskaana, joten eivät muutkaan sitä tarvitse. Viini tietysti myös kieltolistalle, koska minä en voi juoda raskaana enkä imettäessä enkä itse asiassa muutenkaan ennen kuin lapsi on aikuinen. Se jolle ei kelpaa, menköön muualle tai kasvakoon aikuiseksi.
Kyllä, jos sinä järjestät joulun omassa kodissasi , teet kaiken ja maksat, niin voit jättää graavilohen pois.
Mutta,et voi mennä vanhempiesi kotiin ja vaatia ettei siellä sitä tarjoilla.Totta kai vanhemmillani on oikeus järjestää joulu tuleva lapsenlapsi huomioiden. Pysy sinä itse omassa kodissasi graavilohen kanssa ja yritä olla kadehtimatta lasten saamaa huomiota.
Voi voi ei nyt oikein lähtenyt liitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!
Tästä olen aivan samaa mieltä, meidän pitäisi itse yrittää tehdä siitä joulusta enemmän aikuisillekin mieluinen, jos siitä on tullut pelkästään lasten show!
Viekää ne viinipullot ruokailun seuraksi ja vahvikkeet glögiin, ilmoittakaa että hyvä ohjelma tulee illalla klo 19 ja haluatte katsoa sen. Sanokaa että lähdette illalla haudoille ja ne jotka haluavat liittyä seuraan, ovat enemmän kuin tervetulleita. Yrittäkää tietoisesti keksiä jotain ohjelmaa jolla saadaan ne lapsiinsa liimautuneet vanhemmatkin hetkeksi irti jälkikasvustaan ja touhuamaan jotain aikuisten kanssa.
Haaste on heitetty. :)
Monissa suvuissa lapset ihmettelee, miksi eivät tunne setiään ja tätejään ja äidillä on huonot välit niiden kanssa. Ei ihme, jos suhtautuminen on ollut tätä, että vittu pysy kotona, jos ei kelpaa joulu vanhempien luona minun lasten ehdoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!
...kunhan kunnioittaa sen juhlapaikan isäntäväen tapoja. Esimerkiksi minä en hirveästi pitäisi siitä jos vieraat toisivat paljon juomia tullessaan. Emme mieheni kanssa juo juuri ollenkaan enkä halua, että kotonani humallutaan, yksi jälkiruokaviini on OK mutta hilpeää humalaa en halua katsella. Jos sellaista haluaa saa ihan vapaasti kehittää ne omat traditionsa jouluksi muualla.
Miksi lapsettomat ihmiset eivät kehitä omia traditioitaan kaveripiireissä? Sisarusten lapset inhottavat, miksi niitä katsomaan? Äiti ei anna tarpeeksi huomiota eikä tarpeeksi hienoja lahjoja? Jääkää kaupunkeihin, pitäkää keskenänne glögi- lautapeli-punaviini-kuohuviini-graavisiikajuhlat ja kävelkää illalla haudoilla, matka jatkoille kapakkaankin käy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta tai ei, ihmettelen jos tällä ketjulla ei päästä Ilta-Sanomiin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset eivät kehitä omia traditioitaan kaveripiireissä? Sisarusten lapset inhottavat, miksi niitä katsomaan? Äiti ei anna tarpeeksi huomiota eikä tarpeeksi hienoja lahjoja? Jääkää kaupunkeihin, pitäkää keskenänne glögi- lautapeli-punaviini-kuohuviini-graavisiikajuhlat ja kävelkää illalla haudoilla, matka jatkoille kapakkaankin käy helposti.
Miksi lapsiperheet ei vietä joulua kotonaan, vaan vaativat vanhempiaan muuttamaan joulutapansa heidän lapsiensa tahtiin. Antaisivat vanhempiensa viettää aikuisten joulua lapsettomien lapsiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset eivät kehitä omia traditioitaan kaveripiireissä? Sisarusten lapset inhottavat, miksi niitä katsomaan? Äiti ei anna tarpeeksi huomiota eikä tarpeeksi hienoja lahjoja? Jääkää kaupunkeihin, pitäkää keskenänne glögi- lautapeli-punaviini-kuohuviini-graavisiikajuhlat ja kävelkää illalla haudoilla, matka jatkoille kapakkaankin käy helposti.
Voisiko olla, että lapseton tykkäisi perheenjäsenistään, myös niistä lapsista? Ei, ei, ei voi olla. Kunhan kuvittelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!Voi tuoda viinipullon, lautapelin tai juustotarjottimen. Toiset tuovat lapsensa.
Te elätte sairaissa perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?
Olen huomioinut aivan samalla tavalla kuin olen huomioinut kaikki muutkin paikalla olevat aikuiset. En ole koskaan edes ajatellut, että lapsettomia pitäisi huomioida jotenkin eri tavalla kuin muita.
Meillä on nyt kolmas joulu, jolloin joulua viettää neljä sukupolvea. Ja joulu järjestetään taas suvun pikkuväen ehdoilla. Tämä ei ole kenellekään ongelma, koska jokainen paikalla oleva aikuinen on ollut itsekin lapsi ja saanut aikoinaan joulunsa "parrasvaloissa". Aivan samalla tavalla kuin on joulun järjestämisvastuu siirtynyt sukupolvelta toiselle, on myös huomion keskipisteenä oleminen siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ilman ongelmia. Serkuksia on neljä ja heistä kaksi on tahoillaan naimisissa. Toisella heistä on nämä pienet lapset. Yksi serkuksista on avoliitosta ja yksi on sinkku. Jouluna - kuten muulloinkin tavatessamme - lapsilla on paljon viihdyttäjiä ja peräänkatsojia, joten aikuisille jää ihan riittävästi aikaa jutella keskenäänkin. Itseasiassa serkuksista juuri lapsettomat ovat innokkaimpia viihdyttämään taaperoita. Porukan sinkku on nuorimies, joka mielellään toimii joulupukkina ja leikittää ja laulattaa serkkunsa lapsia. Kaksi muuta lapsetonta serkusta ovat naisia ja tykkäävät todella paljon näistä taaperoista. Sellaista hetkeä ei olekaan, etteikö ainakin joku aikuisista katsoisi lasten perään ja huolehtisi, että lapsilla on hauskaa.
Mulle tuli mieleeni, että ovatko nämä lasten saamasta huomiosta katkerat lapsettomat niitä, joiden lapsuudessa joulua on vietetty aikuisten ehdoilla? Ja nyt, kun joulunvietto on muuttunut ja seuraava sukupolvi saakin enemmän huomioita, he kokevat jonkinlaista universaalia epäoikeudenmukaisuutta jäätyään aikoinaan itse vaille sitä huomioita, jota seuraavan sukupolven lapset nyt saavat? Vai mistä tuo johtuu?
Edelleen tuo hölmö ajatus, että aikuinen olisi lapsille kateellinen huomiosta ja parrasvaloissa olemisesta. Vai sitäkö aiempien jouluperinteiden kaipaaminen mielestänne onkin? Että jos haluaisi sen perinteisen joulupöydän tavanomaiseen päivällisaikaan eikä keskipäivällä, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Jos haluaa katsoa lempisarjansa joulujakson telkkarista, on kateellinen lasten saamasta huomiosta? Yhteisen hautausmaareissun toivominen iltaan on parrasvaloihin kaipaamista? Edes yhden joululahjan toivominen tarkoittaa, että kateellinen lasten leluista?
Tästä on nyt reilusti yli 30 sivua jankattu, eikä perusasia tunnut vieläkään menevän perille. Hakekaa jostain rautalankaa. Paljon.
Jos kaipaa yhteistä hautausmaareissua, sen ajankohta kannattaa sopia siten, että lapset eivät ole vielä yöunilla. Ei voi oikeasti olla niin vaikea ymmärtää, että pienet lapset tarvitsevat säännöllisiä päivärutiineja. Kun lapset kasvavat, rutiinien merkitys vähenee. Ja jos halutaan, että myös lapset ovat jouluna ruokapöydässä, ei kannata valita sellaista ajankohtaa, että lapset ovat just tuntia tai kahta aiemmin jo syöneet. Ei niille silloin joulupöydässä maistu yhtään mikään, kun ei ole nälkä. Me aikuiset voidaan mättää jouluruuat vaikka puoli tuntia sen jälkeen, kun olemme syöneet pizzeria pizzan, mutta lapset eivät toimi niin. Ja mitä tulee tuohon lempisarjan katsomiseen telkkarista, niin mä en todellakaan ymmärrä, miksi sitä pitää mennä katsomaan juuri suvun joulunviettoon. Eikö sitä nyt saa vaikka otettua tallenteelle ja katsottua joulupäivänä? Tai katsoa vaikka toisessa huoneessa tabletilta, jos se on nähtävissä myös netistä. Meillä tosin tuollaista ongelmaa ei edes olisi, koska multa löytyy telkkari myös yläkerrasta makuuhuoneesta, jos joku nyt ehdottomasti haluaa jouluaattona katsoa lempisarjaansa telkkarista. Kukaan ei ole koskaan vielä halunnut meidän jouluissamme mennä katsomaan telkkaria, koska joulunvietossamme se yhdessäolo on aika keskeistä ja telkkaria voidaan katsoa kotonakin.
Jouluperinteet muuttuvat, kun sukuun tulee uusia ihmisiä. Tulee miniöitä ja vävyjä, lankoja ja kälyjä, anoppeja ja appiukkoja. Tulee uusia lapsia. Voi tulla jopa uusperheen lapsia, jotka eivät ole edes mitään sukua. Ei se oman lapsuuden joulu pysy enää samana, kun porukkaa on enemmän. On tehtävä kompromisseja. Tai sitten vietettävä ihan oma joulu just niinkuin haluaa.
Mitä tulee noihin lahjoihin, nykyisin tuntuu olevan aika tavallista, että jossain vaiheessa aikuiset lakkaavat lahjomasta toisiaan. Huomataan, että "minä ostan sinulle yöpaidan ja suklaarasian ja sinä ostat minulle yöpaidan ja suklaarasian" alkaa olla ihan älytöntä. Meillä kävi yhdessä vaiheessa niin, että alettiin antaa toisillemme lahjakortteja. Sama kuin olisi seteleitä vaihtanut kädestä toiseen.
Siinä sitä taas tuli jargonia ilman vastausta varsinaiseen kysymykseen. Jotain puppulausegeneraattoriako käytät apuna, vai oletko ihan luonnonlahjakkuus?
No kerropa nyt mulle sitten, fiksumpi kun kerran olet, että miksi aikuisena joulun pitäisi olla samanlainen kuin se oli lapsena? Varsinkaan, jos sitä joulua ei vaivaudu järjestämään itse?
Ei, vaan yritän kysyä mahdollisimman yksinkertaisesti. Jos aikuinen haluaa säilyttää muutamia itselleen tärkeitä jouluperinteitä, onko hän kateellinen lasten saamasta huomiosta? Nyt ei tarvitse miettiä hautausmaaretken käytännön järjestelyjä tai suklaarasioiden vaihtamisen mielekkyyttä. Vai yksinkertaisesti KYLLÄ vai EI?
Kyllä se siltä vaikuttaa jos aikuinen ihminen itkee ettei vanheneva äiti huolehdi että aikuisen lapsen jouluperinne säilyy muuttumattomana.
Aikuinen lapsi voi huolehtia omista jouluperinteistään itse.
Jos ( iso)äiti on joku tyranni niin silloin on perheessä muuta vakavempaa ongelmaa kuin jouluperinteet.
Jos ei ole tyranni , voi aikuinen lapsi ihan itse kaikessa rauhassa huolehtia että itselleen tärkeät asiat toteutuu ja saa varmasti mukaan muitakin.Itse näiden nuorten naisten äitien ikäisenä (50+) olen kyllä hieman tyrmistynyt ketjusta. Olen työssäkäyvä kuten varmaan monet teidänkin äideistä, vaativassa työssä ja joudun ihan jouluun asti pohtimaan kaikkea muuta kuin joulua. Lapset tulevat jouluksi, kiva, mutta onneksi vuorottelevat hieman, kaksi lapsetonat aattona, lapsiperhe joulupäivänä. Nään lapsiani usein ja tietenkin haluan nähdä heitä myös jouluna mutta en mitenkään rakasta joulun tekemistä, se on raskasta vaativan työn ohessa. On erittäin mukavaa kun lapset ovat tuon havainneet ja vuorottelevat hieman meillä juhlimisessa, tapaavat toisiaan myös toistensa kotona joululoman aikaan. Rakastan kaikkia lapsiani mutta en elä heille, elän omaa elämääni. Ja lapset ovat tuon ymmärtäneet, suunnittelemme juhlat niin ettei ole minullekaan liian raskas, saamme mieheni kanssa elää omanlaisen joulun johon lapset osallistuvat. Heille syntyy omia perinteitä, lapsettomat tapaninbileineen, lapsellinen perhe jo aattojuhlaa. Minun ja mieheni koti oli lasten lapsuudenkoti mutta se ei ole museo jossa aika pysähtyisi, se on muuttunut, tavat ja huonekalut muuttuvat, lapset ovat tervetulleita käymään mutta heillä on jo omat kodit muualla. Eikö tämä ole normaalia aikuistumista ja ajan kulua? Eli miettikääpä tuota lapsellista kiukkuilua kaksi kertaa ennen kuin menette sitä esittämään omille äideillenne, järjestäkää mieluummin oma joulunne omassa kodissanne ja menkää kylään vanhemmillenne joulun jälkeen.
Näin. Ja niitä uusia joulutapoja voi ehdotella lapsuudenkotiin tullessaankin joulua viettämään.
Voi tuoda tuliaisiksi jouluisen jälkiruokaviinin jos sitä tekee mieli ja myös näyttää miten ja minkä kanssa sitä nautitaan.
Voi tuoda mukanaan uuden lautapelin ja houkutella muut pelaamaan jne.
Tervetullutta joulutunnelman kohotusta!Tästä olen aivan samaa mieltä, meidän pitäisi itse yrittää tehdä siitä joulusta enemmän aikuisillekin mieluinen, jos siitä on tullut pelkästään lasten show!
Viekää ne viinipullot ruokailun seuraksi ja vahvikkeet glögiin, ilmoittakaa että hyvä ohjelma tulee illalla klo 19 ja haluatte katsoa sen. Sanokaa että lähdette illalla haudoille ja ne jotka haluavat liittyä seuraan, ovat enemmän kuin tervetulleita. Yrittäkää tietoisesti keksiä jotain ohjelmaa jolla saadaan ne lapsiinsa liimautuneet vanhemmatkin hetkeksi irti jälkikasvustaan ja touhuamaan jotain aikuisten kanssa.
Haaste on heitetty. :)
Täällä on tuotu muutamaan otteeseen esille, että nämä torpataan kyllä. Koska ei viiniä lasten ollessa talossa, ei seurapelejä koska hyshys tai lapsi ei voi vielä osallistua täysipainoisesti. Tv:tä ei, koska vietetään "yhteistä" aikaa. Joku sai tosiaan syödä keittämäänsä riisipuuroa vähän yksikseen, jotta jää tilaa makaronilaatikolle, pitäähän yhdessä syödä ajoissa. Eli pettymys tulee olemaan vielä suurempi kun yrität ja toiset todellakin sivuuttavat toiveesi avoimesti, ei edes epähuomion piikkiin voi enää pistää. Kuka tämän kestää, haaste heitetty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset eivät kehitä omia traditioitaan kaveripiireissä? Sisarusten lapset inhottavat, miksi niitä katsomaan? Äiti ei anna tarpeeksi huomiota eikä tarpeeksi hienoja lahjoja? Jääkää kaupunkeihin, pitäkää keskenänne glögi- lautapeli-punaviini-kuohuviini-graavisiikajuhlat ja kävelkää illalla haudoilla, matka jatkoille kapakkaankin käy helposti.
Miksi lapsiperheet ei vietä joulua kotonaan, vaan vaativat vanhempiaan muuttamaan joulutapansa heidän lapsiensa tahtiin. Antaisivat vanhempiensa viettää aikuisten joulua lapsettomien lapsiensa kanssa.
Suurin osa vanhemmista osaavat pitää puolensa ja tietävät itse mitä haluavat, älä huoli.
tosiaan aikas paljon näitä vttu pysy kotona lapsellisten kommentteja. joo ei tarvi ihmetellä että sisarten lapset eivät tunne tätejään eikää setiään. eikä todellakaan ole tätien eikä setien vika. vaan näiden itsekkäiden lapsellisten, jotka näköjään anonyymisti paljastavat todellisen luontonsa. ei ihme, että välit katkeavat ja sitten esitetään muulle suvulle toki hurskasta.
ihme jos tätä ei tosiaan kommentoida laajemmin muualla. härskit itsekkäät lapselliset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomat ihmiset eivät kehitä omia traditioitaan kaveripiireissä? Sisarusten lapset inhottavat, miksi niitä katsomaan? Äiti ei anna tarpeeksi huomiota eikä tarpeeksi hienoja lahjoja? Jääkää kaupunkeihin, pitäkää keskenänne glögi- lautapeli-punaviini-kuohuviini-graavisiikajuhlat ja kävelkää illalla haudoilla, matka jatkoille kapakkaankin käy helposti.
Miksi lapsiperheet ei vietä joulua kotonaan, vaan vaativat vanhempiaan muuttamaan joulutapansa heidän lapsiensa tahtiin. Antaisivat vanhempiensa viettää aikuisten joulua lapsettomien lapsiensa kanssa.
Suurin osa vanhemmista osaavat pitää puolensa ja tietävät itse mitä haluavat, älä huoli.
ei muuten osaa. varsinkaan ne lesket. ovat täysin esikoidensa vietävissä.
Alue: Aihe vapaa
Ne lapsellisethan ei missään tapauksessa odota äitinsä paapovan :D