Lue keskustelun säännöt.
Aion tunnustaa pettäneeni
02.12.2017 |
Neljä vuotta sitten tein käsittämättömän teon. Sen jälkeen on olo ollut kuin olisi jokin paha mökkylä sisälläni, enkä todellakaan uskaltanut kertoa miehelleni. En vain ole pystynyt siihen. En itsekään ole käsitellyt asiaa. Enkä tajua miksi niin tapahtui. Meillä on ollut huonoja aikoja suhteessamme, aika paljonkin, enkä ole ollut itsevarma menneinä vuosina. Ehkä olen jollain tasolla tasapainoisempi ja rohkeampi tällä hetkellä.. koen että olen ihan hirveän itsekäs, elämme valheessa ja pilaan loppuelämäni jos en kerro miehelleni totuutta asiasta. Suhteeseen tulee tahra ja voi olla että peli on pelattu, mutta en voi olla hiljaa. Jännittää ja oksettaa, mutta nyt se on vaan tehtävä.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Tein saman, tosin noin 5 kk viiveellä. Ei se möykky lähde ilman sanomista. Kävi miten kävi, sen jälkeen on parempi olla.
Kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkea ja reilu teko. En usko siihen, että kertominen olisi itsekästä koska sillä siirtäisi omaa pahaaoloa. Se on reilua, että päätös tulevaisuudesta voidaan tehdä oikein perustein. 4 vuotta vain on aika pitkä aika.
Hiton kova kolaushan se on itsetunnolle ja sille suhteen idealistiselle ainukertaisuuden tunteelle.
Miksi oletat, että miehesi haluaa tietää? Kanna vaan itse kuormasi äläkä enää petä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat, että miehesi haluaa tietää? Kanna vaan itse kuormasi äläkä enää petä.
Koska valehtelisin. Hänen pitää olla se joka tekee päätöksen haluaako olla vielä yhdessä, kun tietää totuuden. Ap
Minä kyllä olen sitä mieltä, että kertominen ON itsekästä.
Mietipä itse, miten tuossa aloituksessasi perustelet sitä, että aiot kertoa. Niin, perustelet sitä vain ja ainoastaan OMALLA syyllisyyden tunteellasi ja pahalla olollasi.
Kun kerrot, miehellesi tulee tosi paha olo, hän menettää luottamuksensa sinuun pitkäksi aikaa. Voi olla, että liittonne kariutuu siihen. Ok, sinä pääset syyllisyyden tunteestasi, mutta siirrät vastuun liitostanne miehellesi.
Se ei ole reilua, vaikka moni tässä niin väittää. Se on epäreilua.
Tietysti parasta olisi ollut jättää moka tekemättä, mutta kun se on tehty, et saa sitä kertomalla ei-tehdyksi. Sinun pitää ottaa opiksesi ja jättää vastedes mokat tekemättä. Ja kantaa rangaistuksena se syyllisyydentunne.
Näin minä ajattelen, mutta sinä olet selvästikin jo päätöksesi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, kyllä asiat järjestyy ja saat varmasti anteeksi jos se oli ainut kerta.
On tietysti selvää että vähän aikaa on aika lattea tunnelma mutta se menee kyllä ohi.
Toivottavasti et pettänyt miestäsi hänen veljensä tai jonkun hyvän ystävän kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olen sitä mieltä, että kertominen ON itsekästä.
Mietipä itse, miten tuossa aloituksessasi perustelet sitä, että aiot kertoa. Niin, perustelet sitä vain ja ainoastaan OMALLA syyllisyyden tunteellasi ja pahalla olollasi.
Kun kerrot, miehellesi tulee tosi paha olo, hän menettää luottamuksensa sinuun pitkäksi aikaa. Voi olla, että liittonne kariutuu siihen. Ok, sinä pääset syyllisyyden tunteestasi, mutta siirrät vastuun liitostanne miehellesi.
Se ei ole reilua, vaikka moni tässä niin väittää. Se on epäreilua.
Tietysti parasta olisi ollut jättää moka tekemättä, mutta kun se on tehty, et saa sitä kertomalla ei-tehdyksi. Sinun pitää ottaa opiksesi ja jättää vastedes mokat tekemättä. Ja kantaa rangaistuksena se syyllisyydentunne.
Näin minä ajattelen, mutta sinä olet selvästikin jo päätöksesi tehnyt.
Olen jo elänyt neljä vuotta sinun tavallasi. Ja juurikin tuo on yksi syy, miksi en ole kertonut, että se satuttaa häntä. Voin kantaa taakkaani, mutta se ei ole oikein. Totuus on totuus vaikka se sattuisi kehenkä tahansa. Valheellisuudessa eläminen on kuin pitäisi teeskentelyn maskia päässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et pettänyt miestäsi hänen veljensä tai jonkun hyvän ystävän kanssa ?
En todellakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko se kerta paras seksikokemuksesi ikinä ?
0/5 mutta kyllähän tuollaisiakin ihmisiä on. Jos oma mieheni tulisi kertomaan minulle pettäneensä minua vuosia sitten, jättäisin hänet. En sen pettämisen takia vaan sen takia, että hän koki tarpeelliseksi tulla hieromaan asian vasten naamaani vuosien jälkeen. Vain persoonallisuushäiriöinen tai mieleltään sairastunut ihminen tekee sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan rehellisyyttäsi mutta jäikö se ihan oikeasti vaan siihen yhteen kertaan ?
Sanotaan että jos pettää kerran niin pettää aina, mutta onko se välttämättä niin ?
Miksi et enää pettäisi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olen sitä mieltä, että kertominen ON itsekästä.
Mietipä itse, miten tuossa aloituksessasi perustelet sitä, että aiot kertoa. Niin, perustelet sitä vain ja ainoastaan OMALLA syyllisyyden tunteellasi ja pahalla olollasi.
Kun kerrot, miehellesi tulee tosi paha olo, hän menettää luottamuksensa sinuun pitkäksi aikaa. Voi olla, että liittonne kariutuu siihen. Ok, sinä pääset syyllisyyden tunteestasi, mutta siirrät vastuun liitostanne miehellesi.
Se ei ole reilua, vaikka moni tässä niin väittää. Se on epäreilua.
Tietysti parasta olisi ollut jättää moka tekemättä, mutta kun se on tehty, et saa sitä kertomalla ei-tehdyksi. Sinun pitää ottaa opiksesi ja jättää vastedes mokat tekemättä. Ja kantaa rangaistuksena se syyllisyydentunne.
Näin minä ajattelen, mutta sinä olet selvästikin jo päätöksesi tehnyt.
Olen jo elänyt neljä vuotta sinun tavallasi. Ja juurikin tuo on yksi syy, miksi en ole kertonut, että se satuttaa häntä. Voin kantaa taakkaani, mutta se ei ole oikein. Totuus on totuus vaikka se sattuisi kehenkä tahansa. Valheellisuudessa eläminen on kuin pitäisi teeskentelyn maskia päässä. Ap
Nää, sä kerrot, koska se on sinulle nyt helpompaa ja haluat päästä syyllisyydentunteesta eroon. Näin ihan itse myönnät tuossa aloituksessasi, luepa se uudelleen ajatuksella.
Se, että Totuus tulee ilmi on tekosyy. Jos se sinua huolettaisi, et perustelisi asiaa omalla kalvavalla olollasi.
Ja erityisen kuttumaista muuten on tuo, että kehtaat vielä ikäänkuin syyttää miestäsi pettämisestäsi. Et ota vastuuta teostasi, vaan selittelet. "Meillä on ollut huonoja aikoja suhteessamme, aika paljonkin, enkä ole ollut itsevarma menneinä vuosina."
Seli seli seli seli.
Eli jos nyt kumminkin haluat, että miehesi päättää suhteestanne ja sinä pääset eroon vastuusta, niin älä ainakaan tuota bullshittiä ala tunkea miehelle samalla kun kerrot. Älä hae tekosyytä tapahtuneelle siitä, että sulla oli huono itsetunto ja mies oli ollut siihen aikaan ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan rehellisyyttäsi mutta jäikö se ihan oikeasti vaan siihen yhteen kertaan ?
Sanotaan että jos pettää kerran niin pettää aina, mutta onko se välttämättä niin ?
Miksi et enää pettäisi ?
Tämä todella tapahtui vain yhden kerran.
Olin tapahtuneesta syvästi järkyttynyt, kuin kuollut. Sitä itseinhon ja pettymyksen määrää. Syitähän pettämiselle on kovin vaikea selittää, enkä edes aio aloittaa selittelemistä.
Mielestäni on hyvinkin erilaisia ihmisiä, itse mokasin. Kerran. Enkä toiste halua olla samanlaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä olen sitä mieltä, että kertominen ON itsekästä.
Mietipä itse, miten tuossa aloituksessasi perustelet sitä, että aiot kertoa. Niin, perustelet sitä vain ja ainoastaan OMALLA syyllisyyden tunteellasi ja pahalla olollasi.
Kun kerrot, miehellesi tulee tosi paha olo, hän menettää luottamuksensa sinuun pitkäksi aikaa. Voi olla, että liittonne kariutuu siihen. Ok, sinä pääset syyllisyyden tunteestasi, mutta siirrät vastuun liitostanne miehellesi.
Se ei ole reilua, vaikka moni tässä niin väittää. Se on epäreilua.
Tietysti parasta olisi ollut jättää moka tekemättä, mutta kun se on tehty, et saa sitä kertomalla ei-tehdyksi. Sinun pitää ottaa opiksesi ja jättää vastedes mokat tekemättä. Ja kantaa rangaistuksena se syyllisyydentunne.
Näin minä ajattelen, mutta sinä olet selvästikin jo päätöksesi tehnyt.
Olen jo elänyt neljä vuotta sinun tavallasi. Ja juurikin tuo on yksi syy, miksi en ole kertonut, että se satuttaa häntä. Voin kantaa taakkaani, mutta se ei ole oikein. Totuus on totuus vaikka se sattuisi kehenkä tahansa. Valheellisuudessa eläminen on kuin pitäisi teeskentelyn maskia päässä. Ap
Nää, sä kerrot, koska se on sinulle nyt helpompaa ja haluat päästä syyllisyydentunteesta eroon. Näin ihan itse myönnät tuossa aloituksessasi, luepa se uudelleen ajatuksella.
Se, että Totuus tulee ilmi on tekosyy. Jos se sinua huolettaisi, et perustelisi asiaa omalla kalvavalla olollasi.
Ja erityisen kuttumaista muuten on tuo, että kehtaat vielä ikäänkuin syyttää miestäsi pettämisestäsi. Et ota vastuuta teostasi, vaan selittelet. "Meillä on ollut huonoja aikoja suhteessamme, aika paljonkin, enkä ole ollut itsevarma menneinä vuosina."
Seli seli seli seli.
Eli jos nyt kumminkin haluat, että miehesi päättää suhteestanne ja sinä pääset eroon vastuusta, niin älä ainakaan tuota bullshittiä ala tunkea miehelle samalla kun kerrot. Älä hae tekosyytä tapahtuneelle siitä, että sulla oli huono itsetunto ja mies oli ollut siihen aikaan ikävä.
En pääse sun ajatuksiin yhtään kiinni. Ap
Mies ansaitsee kuulla totuuden ja saat sen salaisuudet taakan pois mielestäsi, kyllä suhde sen kestää jos perusasiat ovat olleet ok.
synnit pitää tunnustaa, muuten kärsit ne helvetissä, muutenkin kärsit jos et tule uskoon
Tsemppiä! Tein saman, tosin noin 5 kk viiveellä. Ei se möykky lähde ilman sanomista. Kävi miten kävi, sen jälkeen on parempi olla.