Olen elänyt köyhyydessä, ja sitten rikastunut. Muita?
Mitä arvostatte?
Itse huomaan arvostavani tavallisia asioita. Että voin ostaa töihin mennessä vaniljalaten, meillä on mysliä, puuroa ja muromusliä, joista voi valita mitä syö. Voin ostaa luomumaitoa ja luomumunia. Ei tarvitse laskea riittääkö rahat kaikkiin tuotteisiin, tai mitä mieluiten jättää pois.
Olen niin onnellinen, että lapseni eivät tiedä mitä köyhyys on.
Voimme käydä ulkona syömässä, ihan vaan jos ei jakseta tehdä ruokaa. Voin mennä töistä kampaajalle, jos tuntuu että hiukset ovat rumat. Voin käydä ostamassa uudet kengät jos vanhat hajoaa kesken päivän.
Kommentit (24)
Opiskelin kauppatieteitä ja teen oikeastaan koulutustani vastaavaa työtä.
Jouduin taloudelliseen perikatoon, kun takasin nuoruuden poikaystävän lainan ja maksoin hänen velat osittain velalla. Pari vuotta oli luototkin menneet.
Lapsuuteni oli keskiluokkainen, joten päätin etten halua siitä luopua. Meni yli 5 vuotta että sain asiani kuntoon.
Tuon aikainen suhde oli muutenkin kaikkea muuta kuin keskiluokkainen, joten sitä oppi arvostamaan myös rauhallisia, asiansa hyvin tai edes kohtalaisesti hoitavia ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En rikastunut, mutta vaurastunut. Nautin siitä, että voin käyttää yksityistä lastenlääkäriä, ulkoistaa viikkosiivouksen, ostaa luomukosmetiikkaa, sen paremman kattilan tai lapselle ne mieluisimmat kengät. Ostan kuitenkin vähän ja tarpeeseen, ja kierrätän ympäristösyista. Tunnen silti yhä iloa kun voin ostaa vaikka hyvää sukkalankaa tai käydä kivassa kahvilassa. Niukemmat ajat ovat kuitenkin syvällä muistissa, ahdistun yhä jos ”tuhlaan liikaa” - tuntuu, että tämä kaikki voi koska tahansa muuttua, niin kuin tietysti voikin.
Ihan samat fiilikset.
Ap
Minun lapsuudenkotini oli niin köyhä, ettei minulla ollut edes tarpeeksi alusvaatteita vaihdettavaksi. Nyt nautin siitä kun voin ottaa laatikosta puhtaat alusvaatteet vaikka kahdesti päivässä. Lapsillani on aina ollut riittävästi uusia ja puhtaita alusvaatteita. Olen kyllä ostanut heille muita vaatteita kirpputorilta koska olen panostanut laadukkaisiin kenkiin. Oikeastaan vain joitain kerran tai pari käytössä olleita juhlakenkiä voi ostaa lapsille kirpputorilta.
Toimin ja lahjoitan reilusti rahaa hyväntekeväisyyteen ympäri vuoden.
En rikastunut, mutta vaurastunut. Nautin siitä, että voin käyttää yksityistä lastenlääkäriä, ulkoistaa viikkosiivouksen, ostaa luomukosmetiikkaa, sen paremman kattilan tai lapselle ne mieluisimmat kengät. Ostan kuitenkin vähän ja tarpeeseen, ja kierrätän ympäristösyista. Tunnen silti yhä iloa kun voin ostaa vaikka hyvää sukkalankaa tai käydä kivassa kahvilassa. Niukemmat ajat ovat kuitenkin syvällä muistissa, ahdistun yhä jos ”tuhlaan liikaa” - tuntuu, että tämä kaikki voi koska tahansa muuttua, niin kuin tietysti voikin.