Millaisista ihmisistä työyhteisössä ei yleensä pidetä?

Onko sinulla ärsyttävä ääni tai joku ulkonäköpiirre, jota ihmiset pitävät epämiellyttävänä? Ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvin pinnallisia.

Kaverini, tai sanotaanko tuttuni miettii usein samaa. Hän luulee olevansa ystävällinen, mutta puhuu koko ajan selän takana pahaa, arvostelee ihan ihme asioita muissa ihmisissä (siten että monesti muut kuulevat itse sen) ja ei kestä yhtään kritiikkiä, mutta on kova sitä antamaan... En ikinä ole ymmärtänyt miten hän ei huomaa omaa huonoa käytöstään, vaan aina on muiden vika. Tämä ei tietenkään ole välttämättä tosi sinun kohdallasi. :)

Päällepäsmäreistä ei tykätä, minäminäminä ihmisistä ei tykätä, kaikesta kaiken tietävistä ei tykätä, typeryksistä ei tykätä. Iloisista, positiivisista, avoimista, toisia kunnioittavista ihmisistä tykätään.

Tulkitsetkohan vähän liikaa? Jos tulet uutena yhteisöön, kestää luonnollisesti jonkin verran aikaa ennenkuin pääset samalle tuttavuustasolle muiden kanssa, jotka ovat mahdollisesti työskennelleet jo vuosia yhdessä. Vai näkyykö tuo halveksinta jotenkin ihan selvästi kiusaamisena tms? Itse en ainakaan inhoa työpaikalla muita kuin työt muille jättäviä laiskottelijoita, mutta toki joidenkin kanssa on päässyt jo kaverustumaan syvemmin kuin toisten.

Vierailija kirjoitti:

Päällepäsmäreistä ei tykätä, minäminäminä ihmisistä ei tykätä, kaikesta kaiken tietävistä ei tykätä, typeryksistä ei tykätä. Iloisista, positiivisista, avoimista, toisia kunnioittavista ihmisistä tykätään.

Mutta ei saa myöskään olla liian iloinen ja positiivinen.

En koskaan tuo itseäni esille. Olen ehkä hieman arka enkä tykkää olla keskipisteenä. Juttelen kyllä normaalisti ja kaikille. Nauran jutuille siinä missä muutkin ja heittelen väleihin hauskoja kommentteja, joille muut nauravat. Silti muut pitävät minuun etäisyyttä. Jättävät ulkopuolelle kun suunnitellaan työpaikan ulkopuolisia juttuja.

Olen ihan normaali keski-ikäinen nainen. En koskaan meikkaa. Hyväkuntoinen olen kyllä, koska harrastan paljon liikuntaa.

Kaikki liian iso erilaisuus on haitta, oli kyse naisesta tai miehestä.

Miksi mietit, ettei sinusta pidetä? Mitä hiton väliä sillä on.

Itse ajattelen ainakin, että olen siellä töissä - teen työni ja saan palkan.

Työkaverit ja ystävät ovat erikseen ja mielestäni kannattaakin pitää.

Varsinkin naisvaltaisissa työpaikoissa, säästyy monelta pahalta.

Nainen, 58 vee.

Tuo on kyllä totta ettei saisi välittää. Niinhän sitä on ollut pakkokin niin ajatella. Eihän sitä muuten olisi jaksanut töissä olla. Mutta kyllä se silti häiritsee. Nimenomaan mietin, että miksi näin on.

Voi olla, että kyseessä voi olla kohdallani sekin, että teen töitä aika paljon. Haalin töitä ja teen pitkää päivää. En osallistu juoruiluun toisista vaan olen mieluummin hiljaa silloin. Nämä on ilmeisesti huonoja asioita?

Mä joudun yleensä niiden työpaikan kovaäänisten ja voimakastahtoisten naisten silmätikuiksi. En ymmärrä miksi. Olen hiljainen ja aika ujo, tavallisen näköinen.

Huomionaurajat... se kun joka asiaa nauretaan kovaan ääneen, eikä ketään muuta naurata. Voi sitä myötähäpeän määrää....

Hyvännäköisistä, sutjakoista ja iloisista naisista eivät toiset naiset tykkää. Mutta työpaikan miehet tykkää ja aina saa paljon positiivista kohteliaisuutta osakseen heiltä (vaikka ei ole mikään tyrkky), mikä taas ärsyttää näitä muita naisia entistä ennemmän.

Niitä, jotka yrittää ihan liikaa olla hyviä työtekijöitä ja työkavereita. Peilaa muiden käytöstä ja käyttäyttyy sitten sen mukaan. On aina hyväntuulinen ja ystävällinen. Heissä on jotain niin teennäisen luotaan työtävää.

Vierailija kirjoitti:

Mä joudun yleensä niiden työpaikan kovaäänisten ja voimakastahtoisten naisten silmätikuiksi. En ymmärrä miksi. Olen hiljainen ja aika ujo, tavallisen näköinen.

Mulla tää on suurimpia pelkojani. Kiitos nuoruuteni kiusaajat. Juuri nyt on kivoja työkavereita, mutta siihen on ollut pitkä matka.

Vierailija kirjoitti:

Päällepäsmäreistä ei tykätä, minäminäminä ihmisistä ei tykätä, kaikesta kaiken tietävistä ei tykätä, typeryksistä ei tykätä. Iloisista, positiivisista, avoimista, toisia kunnioittavista ihmisistä tykätään.

Kaikki eivät voi sietää myöskään liian avoimia ja iloisia ihmisiä. Mutta itse olen vetäytyvä ja rauhallinen, silti en ole koskaan kokenut, ettei minusta pidettäisi. En ole tuntenut jääväni ulkopuolelle, vaikka en kaipaakaan erityistä bondausta töissä. On taito olla tarpeeksi hajuton ja mauton niin, ettei joudu myöskään syrjityksi vaikka seurustelu ei kiinnosta :)

Vierailija kirjoitti:

Mä joudun yleensä niiden työpaikan kovaäänisten ja voimakastahtoisten naisten silmätikuiksi. En ymmärrä miksi. Olen hiljainen ja aika ujo, tavallisen näköinen.

Tuollaiset naiset harvoin sietävät hiljaisia ja harkitsevia ihmisiä, iskee jotenkin heidän epävarmuuksiinsa. Eivät ymmärrä hiljaisemman ja harkitsevamman ajatusmaailmaa tai käytöstä ja kokevat siksi uhkaavana.

Äänekäs hölö helposti ajattelee että olemalla äänekäs,puhelias ja osallistumalla kaikkeen, hän antaa työyhteisölle paljon. Hiljainen ei hänen ajatusmaailmansa mukaan anna mitään, koska ei puhu ja ole aktiivinen osallistuja työyhteisössä.

Tuo ajatushan on väärin. Hiljaisempi voi olla todella tärkeä tuki toisille työntekijöille esim. kahdenkeskisissä keskusteluissa, usein hiljaisempi on parempi kuuntelija ja häneltä voi saada hyvin pitkältikin harkittuja kannanottoja ja neuvoja. Hiljaisella on myös aikaa tarkkailla enemmän työyhteisönsä jäseniä, kun ei ole kiire hölöttää koko ajan.

Joten hiljaisemman edut ja hyödyt työyhteisölle on toisenlaiset mitä hölöllä, mutta vain hölmö kuvittelee ettei niitä olisi. :)

Besserwisserit ja pyrkyrit. Työpaikalla lähäri, joka yrittää päteä kaikessa ja etenee kyynärpäätaktiikalla. Totuuden torvi, jolla lupa huutaa muille ja haukkua takana. Jos hänestä mainitaan poikkitelaista, äityy niin, että tuntee olonsa rakkikoiran arvoiseksi.

Onko sinulla kiukkuisen näköinen perusilme? Se voi saada ihmiset välttelemään sinua, kunnes tutustuvat paremmin. Minulla on tämä tilanne, joten nykyään pyrin olemaan aktiivisemmin ystävällinen, ettei synny väärää vaikutelmaa, ja pärjään työyhteisössä oikein hyvin.

Mulla ei ole työpaikalla melkein ketään kenestä en pitäisi. Kaikki on ok. Vähiten hakeudun seuraan sellaisten luo jotka vetäytyy kaksittain tai kolmittain aina ja muodostaa oman kuppikunnan. Semmoiset jätän rauhaan ja toinen ryhmä jatkuvat valittajat. Mutta muuten olen kaveri kaikkien kanssa. Persoonallisuuksia mahtuu isoon firmaan ja se on hyvä se, ei ole tylsää. Ystävät on sitten erikseen, työkaverit on päivällä kavereita mutta vapaat hengaan muiden kanssa.

Minua rasittaa ne, jotka eivät pidä sovituista säännöistä kiinni, vaan ottavat erioikeuksia

Kukaan muu ei rasita.

Mun yksi kaveri on oikein mukava ihminen, mutta monet pitävät etäisyyttä koska hänen perusilmeensä on aika nyrpeän näköinen. Monet pitävät sen takia hapannaamana tai ylpeänä, vaikka oikeasti on kaikkea muuta.