Vaikea työyhteisö hoitoalalla

Sinulla ei kuitenkaan taida olla riittävää kokemuspohjaa tuomita koko alaa? Ihmisiä ne hoitajatkin, eikä mitään suloisia keijukaisia. Tervetuloa tosi elämään sieltä prinsessaunelmista.

Ei tuo ole alakohtaista vaan tyypillistä ihmisen käytöstä. Mitä sitten luulit hoitoalan olevan?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kuitenkaan taida olla riittävää kokemuspohjaa tuomita koko alaa? Ihmisiä ne hoitajatkin, eikä mitään suloisia keijukaisia. Tervetuloa tosi elämään sieltä prinsessaunelmista.

T. Työyhteisön saastuttaa ja tauoilla tunnin istuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kuitenkaan taida olla riittävää kokemuspohjaa tuomita koko alaa? Ihmisiä ne hoitajatkin, eikä mitään suloisia keijukaisia. Tervetuloa tosi elämään sieltä prinsessaunelmista.

T. Työyhteisön saastuttaa ja tauoilla tunnin istuva

Unohdit esimiehen. Myötäilemällä ei etene työuralla. Kovien arvojen maailma, jossa heikot ja hävijät häviää ja vahvat voittaa. Yhteisöllisyys ja empatia on tässä hävinnyt, mutta ne ei elätä.

Koulukiusaajani on hoitajana lasten syöpäosastolla. Erittäin myrkyllinen käärme. Joskus mietin miten voi tehdä tuollaista työtä sillä luonteella. Ruma ihminen sisältä. Ja vaikka on jo aikuinen, yrittää silti ulottaa pahat lonkeronsa vielä minuun. Että kyllä näitä mätiä omenia siellä hoitoalallakin riittää.

Esimiehet eivät ole osa työyhteisöä hoitoalalla, kuten ennen. Ovat palavereissa, projekteissa ja kehittävät työtä kaukaa. Toisin oli aikana osastonhoitajat, jotka olivat edes samassa rakennuksessa tai jopa osastolla tarvittaessa.

Tiimivastaavina voi olla ihan muu kuin sairaanhoitaja esim. lähihoitaja tai palveluohjaaja sossutaustalla.

Rakenne on muuttunut ja oikeastaan kukaan ei valvo hoitotyön sujumista.

Kun pienet pomot ottavat vallan, syntyy kaaos ja katoaa työn perimmäinen tarkoitus. Sääli.

Sitten alkaa vellominen ja syyllisten hakeminen, nuoleskellaan juuri vahvoja persoonia, ettei joudu itse silmätikuksi.

Siltikin, muutamia helmiä on joka työpaikalla. Heistä hohkaa lämpö ja osaaminen näkyy ilman minkäänlaista itsensä korostamista. Silloin ihminen mielestäni onkin parhaimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaajani on hoitajana lasten syöpäosastolla. Erittäin myrkyllinen käärme. Joskus mietin miten voi tehdä tuollaista työtä sillä luonteella. Ruma ihminen sisältä. Ja vaikka on jo aikuinen, yrittää silti ulottaa pahat lonkeronsa vielä minuun. Että kyllä näitä mätiä omenia siellä hoitoalallakin riittää.

Vanhustyötä tekee myös koulukiusaaja. Jouduin kerran sairauslomalle hänen takiaan, kun tuli huutamaan päin näköä osastolle, jossa paikalla oli muitakin ihmisiä.

Hoitajat tarvitsevat kunnollisen johtajan ihan siihen arkityöhön. Muuten jokainen sooloaa halunsa mukaan ja kukaan ei ota vastuuta. Kun jotain sattuu,on se syyllinen jossain ihan muualla kuin siinä yhteisössä. Johtajan toki kuuluu olla alan osaaja ja lisäksi hyvä ihmissuhdeammattilainen. Kenenkään kaveri johtaja ei saa olla, silloin katoaa auktoriteettiasema.

Johtajan valinta työyhteisöstä on suuri virhe, koska hänen työyhteisössä on entisoä työkavereira joiden tekemiseen ei voi puuttua. Johtaja joka ei uskalla puuttua henkilökunnan epäkohtiin ei ole johtaja vaan kiva myötäilevä kaveri. Suomessa sallitaan esihenkilön välinpitämättömyys, asioiden vellominen paikoillaan, esimiehen tarpeeton kunnioitus. Mihinkään johtajan tai työpaikan epäkohtaan ei saa puuttua , sellaista ei ole, sanoi johtaja . Työyhteisön sairastuessa huonoon ja välinpitämättömyyteen johtajuuteen sairaslomista maksetaan veronmaksajien kustannuksella iso summa näiden valtaa pitävien persoonien vuoksi. Miksi näille johtajille ei ole mitään rajaa mitä saa päästää suustaan tai olla päästämättä.