Lue keskustelun säännöt.
Rauhallinen ja kiltti lapsi 3v on ongelma päiväkodissa
01.12.2017 |
Minulla on tempperamentiltaan hyvin rauhallinen kolmevuotias tyttö. Sitä se on ollut jo raskausajalta alkaen. On ollut aina ns. Helppo lapsi. Tyttö on empaattinen ja kiltti. Motoriikaltaan ikäistään jonkin verran jäljessä. Juoksee ja hyppii kyllä mutta tykkää enemmän hiekkalaatikolla olemisesta. Lämpiää hitaasti uusiin tilanteisiin ja ihmisiin, mutta lämpenee sitten kyllä. Perusluonteeltaan on ujo. Päiväkoti on nyt huolissaan lapsen leikkitaidoista ja tämä ei kuulemma johdu ujoudesta. lapsi on ollut pkssa syksystä lähtien. Ei kuulemma pysy muiden mukana leikissä, ja vetäytyy hetken päästä leikkimään itsekseen. Ei osallistu vapaisiin juoksuleikkeihin, ohjattuijin kyllä. On myös välillä omissa ajatuksissaan. Ja ilmeisesti heidän mielestään hidas. Lapsi on vanhin lapsi ja tottunut leikkimään itsekseen. Kotona olen seurannut että leikki kahden kesken sujuu ihan hyvin jos toinen on samantyyppinen lapsi. Jos leikkikaveri on kovin dominoiva, lapseni vetäytyy tilanteesta nopeammin. En tiedä millaidta 3,5 v leikin pitäisi olla.. välillä leikkivät yhdessä, välillä jompikumpi alkaa touhuta omiaan. Omissa ajatuksissa olemisen tunnistan myös mutta olen ajatellut sen niin että kun väsymys ym. Ei purkaudu hänessä levottomuutena, se purkautuu näin. Ok on kutsumassa Elton seuraamaan ja vihjaa suunnilleen jostain autismista . Lapsi ei ole aistiyliherkkä, eikä vaadi mitään struktuuria. Päinvastoin on aika mukautuvainen. Tunnistaa tunteita ja on empaattinen. On syönyt ja nukkunut aina hyvin. Puhuu normaalisti eikä hänellä ole mitään erityisiä kiinnostuksen kohteita. Ei vaadi järjestystä missään eikä tee sitä itse. Uhmaa on ollut kausittain mutta ei mitään järkyttävää. Enemmän vain sitä minä haluan, en halua. Pukeminen hidasta ja esim. Aamulla lähteminen vaikeaa, mutta kellä 3v se ei joskus olisi? Lapsi on saanut 2 kaveria päiväkodista mutta ei näköjään riitä. Ei ole yksin pihalla kun olen hakenut ja ilmeisesti osallistuu askarteluun ja jumppaan mielellään. Tykkää ihmisistä. On onnellinen kun joku on tulossa leikkimään. On vuorovaikutteinen jos ei ole aivan uusi tilanne. Mutta leikkitaidoista ja sosiaalisista taidoista nyt ollaan kovin huolissaan.. itse olen aika introvertti ja suvussa moni muukin. Tosin yksi asperger myös. Hän on tämänikäisenä hyvin erityyppinen.
Kiinnostaisi kuulla kommentteja päiväkodissa työskenteleviltä tai sitten autisminkirjon lasten vanhemmilta. Jotenkin on kovin hämmentävää tämä suhtautuminen kivaan ja kilttiin lapseen.
Kommentit (49)
Nuo lapset joutuu tosi helposti silmätikuiksi.
Minun ujo kuopukseni sai kamalan eskariopen kimppuunsa koska oli ujo ja rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun rauhallisella ja fiksulla esikoisella oli samanlaista, kun aloitti eskarin. Eskariopet päiväkodissa suorastaan metsästivät jotain diagnoosia pojalle. Olin siis ollut kotiäitinä ja poika kävi kerhossa pari kertaa viikossa ennen eskaria.
Lähettivät pojan psykologin arvioon koulukypsyydestä. Se oli minulle ok, koska tiesin lapsen menestyvän hyvin. Eskaritäti taas oli lähes raivoissaan kun mitään ongelmaa ei ilmennyt. Kertoi minulle, että psykologin arviosta huolimatta he ottavat käyttöön kuvakortit, koska poika esim pukee liian verkkaisesti.
Nyt tämä poika kirjoittaa ylioppilaaksi ja on ihana nuori mies. Ei ole mitään hitautta tms . En edelleenkään ymmärrä mikä tädeille tuli, mutta joka päivä sain pelkkää negatiivista palautetta.
Enemmän kuin jotain poikkeavuuksia, ajattelisin tytön olevan sellainen kuin on, lähinnä temperamenttinsa takia. Toinen lapseni on Asperger ja toinen tavis ja molemmat ovat aika introvertteja. Taviskin vetäytyi esim. eskarissa helposti yksin leikkimään. Nyt hän on yläkoulussa, eikä tapaa kavereita lainkaan vapaa-ajalla. Hänellä on netissä pelikavereita vuosien takaa ja pitää lähinnä heitä ystävinään. Koulussa hänellä on kavereita ja on ihan "suosittu". En käsitä vähääkään tätä, että jonkun 3-vuotiaan pitäisi sulloutua johonkin ahtaaseen muottiin ja olla juuri kuten "muut", mutta aikuinen saisi olla miten vain yksilöllinen haluaa. Temperamentin vaikutus elämässä on nimenomaan suurimmillaan pikkulapsena. Suosittelen lämpimästi Liisa Keltikangas-Järvisen asiantuntevia ja hyvin kirjoitettuja kirjoja temperamentista, sinne päiväkotiinkin niitä suosittelisin...
Jaahas, olen se äsken kirjoittanut Aspergerin ja taviksen äiti ja vasta huomasin, että aloitus oli vuosien takaa. Hienoa, että lapsella menee noin hyvin! Ihmettelen todella, miten päiväkodissa on aikaa ja resursseja vatvoa ja puuttua tällaisiin asioihin, kun koko ajan on tapetilla, miten kuormittavaa se työ on. Jokaisesta lapsesta pitää ilmeisesti löytää jotain vikaa!
Hmm tytöillähän siis autismi ja adhd näyttäytyy usein vähän eri lailla kuin pojilla, voi olla juuri vetäytyvää käytöstä eikä niinkään päätöntä hillumista. Ja siksi ne on myös tytöillä alidiagnosoitu. Mutta ei tuon aloituksen perusteella voi vielä sanoa onko jotain ongelmaa vai ei, todennäköisemmin ei ole, mutta hyvä vaan että elto tulee katsomaan pienellä kynnyksellä. Mitä pikemmin ne (mahdolliset) haasteet ja tuen tarpeet löytyy, sitä paremmin lasta pystytään tukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ilmeisesti jäi päiväkodista joku trauma. Luulin todella vanhaksi asti, että ujoksi kutsuminen on loukkaus ja ujous on huono asia. Netin kautta opin, että joissain konteksteissa ujous jopa aiheuttaa ihastelua tai on tavoiteltava luonteenpiirre.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten päiväkotiajoista on jo aikaa mutta välillä tuntui, ettei niille mikään kelpaa, jostain piti aina sanoa. Yksi oli liikaa lasten seurassa ja toinen liian vähän. Olisi pitänyt jutella enemmän päiväkodin aikuisille. Tai sitten vähemmän. Yksi oli vähän ap:n lapsen kaltainen 3 vuotiaana, hitaasti lämpiävä ja ujon puoleinen. Olisi pitänyy olla reippaampi ja rohkeampi ja puhua kovempaa ja sekään ei ollut hyvä kun viihtyi nìin paljon poikien seurassa. Kun oli tyttö. Kouluaikana ei kenestäkään lapsesta valitettu, pärjäsivät hyvin. Tiedän, että nykyään tuo jo pienten lasten kyttääminen on mennyt vaan pahemmaksi.
Kysehän ei ole kyttäämisestä. Sanoit itsekin, että puhut muinaisuudesta. Nyt on toinen aika. Aloittajan lapsi saa ilmeisesti laadukasta varhaiskasvatusta, jossa lasta kohdellaan yksilönä ja pyritään auttamaan kaikkia osapuolia toimissa lapsen parhaaksi. Se suuri ero sinun aikaasi on juuri se, ettei vain luetella mahdollisia ongelmia, vaan nimenomaan tarkistetaan ovatko ne aiheellisia ja pyritään auttamaan lasta ja antamaan työkaluja kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä vielä! Aloitukseni on 4 vuotta vanha. Vähän ylempää selviää, mitä tytölleni kuuluu nyt.
Ja tuolle edelliselle kirjoittajalle vastaisin, että lastani ei niinkään huomioitu yksilönä, vaan moitittiin päivän päätteeksi joka päivä.
Ap tässä! Monen vuoden jälkeen. Törmäsin omaan aloitukseen kun etsin tietoa koulutehtävään tietoa kolmevuotiaan leikkitaidoista!
Lapseni on nyt 7-v ekaluokkalainen. Hänestä on tullut taitava ja reipas koululainen. Tuntuu omituiselta, että hänen leikkitaidoistaan on oltu kovastikin huolissaan päiväkodissa. Hän on ollut silloin ja nyt tosi taitava leikkijä ja hän on tykättyä leikkiseuraa. Kavereita on.
Fysioterapian arvioon hän meni päiväkodin ja neuvolan suosittelusta 4-vuotiaana. Kerran hän siellä kävi. Hän oppi pyöräilemään 4-vuotiaana ja uimaan 6-vuotiaana. Koronakin sitä kyllä viivästytti. Nykyisin hän pelaa jalkapalloa ja pärjää niissä hyvin.
Hitaus on jäänyt. On nopea siirtymän paikasta toiseen ja lähtee jopa yksin kouluun kotoa joinakin aamuina kun muut ovat lähteneet jo aikaisemmin. Porukan äänekkäin ja rämäpäisin hän ei ole. Miksi kaikkien pitäisi sellainen olla?! Miettii edelleen ennenkuin toimii.
Olen edelleenkin ihmeissäni siitä, miten päiväkodin työntekijä tätä lasta kohteli silloin kun aloituksen tein. Hän todella listasi päivän päätteeksi minulle hänen kuullensa asiat, joissa hän oli epäonnistunut tai mitä hän ei ollut uskaltanut tehdä. Lausahdus, jota kuulin usein, että "ei tämä mistään ujoudesta johdu" tai "ettekö te itse huomaa". Hän kylvi minuun huolen pitkäksi aikaa. Oma vaisto sanoi, että hän vaatii vain aikaa, tottumista ja rohkaisua, mutta tottakai sitä alkaa miettimään kun "asiantuntija" jankuttaa, että jokin on vialla.