Rauhallinen ja kiltti lapsi 3v on ongelma päiväkodissa

Kiitos kommenteista!

Ap

Tärkeintä olisi, että lapset hyväksytään sellaisina kuin ovat. Itse pidän vielä aikuisenakin itseäni muita huonompana, koska jouduin lapsena kuulemaan monet kerrat miten hiljainen ja ujo olen. Kyllä se oli iso vika lapsessa. Erikoista, että jo neuvolalehtisissä painotetaan miten jo vauvat ovat erilaisia temperamenteiltaan. Ja sitten tulee joku tyhmän oloinen päikyn täti joka vetää maton jalkojen alta omine päätelmineen.

Meillä lapsemme oli hyvin samankaltainen päiväkoti-iässä, mutta pk oli hyvin vapaa, ihana huoleton onnela, jossa lapsesta ei noussut mitään erityisempää huolta. Meille olikin sitten iso yllätys eskarissa suuret ongelmat. Näinkin voi olla. Meille olisi myöhempien vaiheiden kannalta ollut paljon parempi, jos lasta olisi jo hyvissä ajoin elto tarkkaillut. Ole hyvilläsi, että apua mahdolliseen tarpeeseen on tarjolla varhaisessa vaiheessa.

Jännä homma. Itse ei saatu apua pk:stä, ei koulusta, eikä mistään "normaali lapsi" kuulemma, ja nyt ollaan sitten tilanteessa ettei lapsi pysy ammattikoulussa muiden perässä, ja koska hän on jo niin vanha, niin odotellaan vain että täyttää 18, ja voidaan sysätä omilleen.

Antaa heidän tarkkailla, mutta kannattaa pitää kuitenkin varansa, että eivät ryhdy korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki. Jos luetaan kasvatusoppaita kuin piru Raamattua, unohtuu se, että lapsissa on yhteisten ikään liittyvien piirteiden lisäksi myös paljon eroavaisuuksia ja niin kuuluu ollakin. Ihmisten kuuluu olla erilaisia. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa olla onnellinen, hyvin pärjäävä lapsi. Nykyisin liputetaan liikaa sellaisen amerikkalaistyyppisen reippaan, ulospäinsuuntautuneen, rohkean ja puheliaan ihmistyypin puolesta. Ihan kuin se olisi ihmisen malliversio ja siitä poikkeavat ovat aina jotenkin vähän huonoja.

Kuulostaa ihan meidän esikoiselta! Nyt hän on jo hurmaava 5-vuotias, joka on helppo edelleen, poikkeuksellisen hyvät sosiaaliset taidot ja saa helposti ystäviä ♡

Anna toki tarkkailla, mutta älä taivu ahdistukseen. Kuulostaa ihan normaalilta kivalta lapselta!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsesi vaikuttaa ihan normaali lapselta.Minulla on viisi lasta,että kokemusta on.

Näissäkin täytyy nyt muistaa, että oman vanhemman näkemys oman lapsen taidoista on parempi kuin mitä ne taidot oikeasti ovatkaan. Enkä nyt tarkoita vain ap:ta.

Tuttavani suuttui kun neuvolasta laitettiin hänen lapsensa toimintaterapiaan ja näkötutkimuksiin, sillä tällä lapsella ei onnistunut piirtäminen. Äitinsä mielestä taas piirsi todella hienosti, vaikka edes ympyrää ei piirtänyt, syyksi löytyi huono lähinäkö.

Eli ap:nkin kuvailemat jutut voivat oikeasti olla ihan erilaiset päiväkodin henkilökunnan silmissä. Varmaan mitään vikaa ei löydy, mutta hienoa on, jos saa apua ajoissa. Kuten monikin täällä sanoi, hienoa, jos autetaan sosiaalisissataidoissa jo nyt, eikä vasta myöhemmin. Myöhemmin se on aina vaikeampaa.

Oman lapseni ryhmässäkin välillä elto vieraili katselemassa lasten päivää, en tajunnut koskaan pahastua tästä.

Ihan hyvä, että tukea on tarjolla. Elto todennäköisesti ohjaa henkilökuntaa huomioimaan lapsesi tempperamentin ja voihan olla, että ryhmään olisi mahdollista saada esim jotain vuorovaikutusta tukevaa pienryhmätoimintaa.

Ei ne laita lapsen otsaan lappua "erilainen".

Minä en nyt tajua näitä vouhkauksia että ”onneksi apua on tarjolla” ja ”parempi että puututaan ajoissa JOS jotain olisikin” ja että ”ei eltosta ole haittaa”. Tuolla kaikella aiheutetaan täysin turhaa huolta vanhemmille ja usein myös lapselle. Järjetöntä huolestua vain ”varmuuden vuoksi”.

Itse olen myös introvertti ja onneksi sain olla lapsena rauhassa. En usko että musta olisi tullut yhtään sen parempi ihminen, vaikka mua ois ties kuka tutkinut. En yhtään tykkää tästä nykyajan meiningistä enkä etenkään siitä että kaikki tämä hössötys esitellään vanhemmille kauniina ajatuksina, että teidän parasta tässä vain ajatellaan.

Kertomasi perusteella lapsi vaikuttaa ihan ”normaalilta”. Kuitenkin monesti vanhemman ja päiväkodin näkemykset lapsesta eroavat, koska luonnollisesti lapsi käyttäytyy erilailla oman vanhemman kanssa, esimerkiksi kotona tutussa ympäristössä, kuin päiväkodissa ns. vieraiden ihmisten kanssa. Etenkin introverteilla, hiljaisilla/ujoilla tms. lapsilla tämä korostuu päiväkodissa, kun ympärillä on hälinää ja temperamenttisemmat lapset vievät enemmän työntekijöiden huomiota.

ELTOn käynnistä ei ole mitään haittaa ja vaikka tilanne etenisikin siihen, että käytte lapsen kanssa tutkimuksissa, niin siitäkään ei tarvitse murehtia. Diagnooseja ei varsinkaan tuon ikäisille lapsille turhasta anneta. Suhtaudu niin, että päiväkoti yrittää vain auttaa, vaikka joillain työntekijöillä saattaakin olla vähän liikaa intoa alkaa analysoimaan erilaisuutta :-D

T. LTO

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi, että lapset hyväksytään sellaisina kuin ovat. Itse pidän vielä aikuisenakin itseäni muita huonompana, koska jouduin lapsena kuulemaan monet kerrat miten hiljainen ja ujo olen. Kyllä se oli iso vika lapsessa. Erikoista, että jo neuvolalehtisissä painotetaan miten jo vauvat ovat erilaisia temperamenteiltaan. Ja sitten tulee joku tyhmän oloinen päikyn täti joka vetää maton jalkojen alta omine päätelmineen.

Se, että päiväkodissa, tai muuallakin, puututaan huolenaiheisiin ja tarjotaan tarvittaessa tukea, ei tarkoita, etteikö lasta hyväksyttäisi sellaisena kuin on. Tässähän nimenomaan on kyse siitä, että kaikille yritetään antaa samanlaiset mahdollisuudet oppimiseen ja arjessa toimimiseen.

Aloin lukemaan tätä, että onko tämä oma postaukseni :-) Lapseni on myös kolmivuotias ja aloitti päiväkodin nyt syksyllä. Kotona kiltti, rauhallinen, omissa hommissaan viihtyvä tyttö. Ja päiväkodissa ongelma. Elto jo kävikin. Päiväkodissa valittavat, että lapsi seuraa mieluummin aikuisia kuin toisia lapsia, joskin on saanut ystäviä ja leikkiikin näiden kanssa. Valittavat myös keskittymisen puutteita ja epäilevät aistiyliherkkyyttä. Ollaan nyt sitten hakeutumassa toimintaterapeutin arvioon onko siellä jotain ongelmaa. Ilmeisesti tyttö innostuu päiväkodissa liikaa. Itse arvioisin, että kotona on ollut tylsää ja ei ole ollut oman ikäistä seuraa, niin nyt kun sitä viimein on, se on vielä uutuuden viehätystä ja varmaan menee ajan kanssa ohi. Lapsi on nyt hoidossa 3pv viikossa, mutta siirtyy kokopäiväiseksi ensi vuonna. Mietin myös sitä, että päiväkodin työntekijät ovat kovin nuoria ja kokemattomia ja eltokaan ei lasta ole nähnyt kuin vilaukselta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut aikoinaan hoidossa kolme vuotias lapsi,joka ei vielä osannut puhua sanaakaan.Hänestä tuli aikuisena pankinjohtaja.Niin että tiedoksi vaan päiväkoteihin,että lapset ovat erilaisia

Päiväkodissa tiedetään, että lapset ovat erilaisia. Sen takia myös havainnoidaan lapsia ja pyritään tunnistamaan erityisen tuen tarpeita. Tämä sinun kolmevuotias hoidokkisikaan ei varmaan olisi päätynyt pankin johtajaksi, ellei olisi lapsena saanut tukea puheen viivästymäänsä.

Nykyään suostiaan hyvin varhaista puuttumista, mikä johtaa ylilyönteihin ja virhearvioihin usein. 

Omani aloitti päiväkodin varhain (1v, 3kk). 

Jo parin kuukauden kuluttua tuli viestiä, että tyttö on kovin puhumaton. Keskusteltiin ja vakuutin, että puhuu kotona ikätasoisesti tai jopa monipuolisemmin kuin monet. 

Myös, että on paljon yksikseen. Eli ei tullut mielellään ryhmätilanteisiin. Vähän minusta liian aikaista edellyttää puolitoistavuotiaalta erityistä ryhmätilanteisiin osallistumista. 

Mihinkään toimenpiteisiin ei kuitenkaan ryhdytty, vaan päätettiin odotella. 

Kaksivuotiaana tyttö oli ehdottomasti kehittyneempi ja sosiaalisempi kuin ikätoverinsa. Oli vain muhinut vähän kauemmin omissa ajatuksissaan kuin ehkä muut. 

Eli näihin hyvin varhaisiin arvioihin kannattaa suhtautua varauksella. Tietysti yli kolmivuotias on vähän eri asemassa ja antaisin sen kelton/elton arvioida tilanne. Lapsi ei siitä kärsi. Tosin muista, että heissäkin on kaikenlaista. Ei ole mitään jumalan sanaa...

Mulla on ollut kaks tollasta lasta. Toinen sai olla hoidossa se mikä oli, ilman että asiasta tarvitsi tehdä numeroa. Koulussa on pärjännyt erinomaisesti, on nyt teini, jolla on kavereita ja harrastuksia. Tykkää esiintyä ja hengata kaveriden kanssa, mutta edelleen kaipaa myös omaa rauhaa ja aikaa. On vapaa-aikana paljon kotona.

Nuorempi on koulussa melkoinen haaveilija, mutta kun opettaja on ymmärtänyt että kyse on luonteenpiirteestä, ei lusmuilusta, on koulu alkanut hänelläkin sujua ihan hyvin. On paljon kavereiden kanssa, mutta kavereita ei ole montaa.

Kaikilla hiljaisilla ja yksikseen viihtyvillä lapsilla ei ole hyvät sosiaaliset taidot. Minusta on hyvä että tutkitaan, se on sitä huolenpitoa. Joka kymmenes isompi koululainen on yksinäinen, se on iso murhe lapselle.

On ihan normaalia, että 3-vuotiaat leikkivät yksin. En ymmärrä, miksi päiväkodin koulutettu henkilökunta ei tätä tajua.

Meillä on ollut toi ihan sama kuvio. Lapsi oli 3-vuotias ja ollut päiväkotiurallaan puolisen vuotta. Siellä vieraili sitten joku erityislastentarhan täti, jonka jälkeen meille kerrottiin, että juu juu, lapsi tarvitsee erityistä tukea sosiaalisissa taidoissa ja että meidän pitää hakea sitä seuraavalle syksylle eli noin puolen vuoden päähän.

Sanoin, että se vaan ei osaa puhua kunnolla vielä ja että se on muutenkin sellainen tyyppi, joka haluaa leikkiä yksin. Sanoin myös, ettei lapsella ole mitään ongelmia päiväkodin ulkopuolella. En edes tunnistanut, mistä ne siellä päiväkodissa olivat niin kamalan huolissaan. Itse en ollut huolissaan mistään. (Paitsi ehkä ammattilaisten kyvystä ymmärtää 3-vuotiaita?)

Mitään ei tehty. Pari kuukautta myöhemmin lapsi oppi puhumaan. Kun syksy tuli, mitään erityistä tuen tarvetta ei ollut. Kaikki on ihan hyvin.

Tietenkin.

Voi kun ne ylikoulutetut kasvatuksen ammattilaiset siellä päiväkodeissa ymmärtäisivät antaa aikaa lasten kasvaa ja kehittyä. Lapset eivät tule samasta muotista ja me kaikki äidit tiedetään, että parikin kuukautta voi muuttaa lapsen täysin.

Toi puhe, että ei haittaa, että päiväkoti on huolissaan ja ei haittaa, että ne tarjoaa apua ja otat vaan kaiken avun vastaan on ihan diipadaapaa. Ehkä meidän pitäisi hankkia kaikille suomen 3-vuotiaille erityistukea päivähoitoon - ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei niille tule sitten aikuisena mitään ongelmia!

Anna elton tulla käymään, mitäpä haittaa siitä toisaalta on. Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nykyään on valloillaan "tikusta asiaa"-kulttuuri. Kaikki pitää kirjata, kaikki pitää huomata, kaikki pitää luokitella ja noteerata. Ja mitä enemmän huomautettavaa löytyy, sitä huolellisemmin ja pätevämmin ilmeisesti työ on tehty. Koskee siis kaikkea elämässä, ihmiset marisevat ja reklamoivat kaikesta. Ohessa osansa saa myös lasten käytös ja taitotasot. Olen miettinyt onko se tämä uusi OPS ja jo sitä ennen ollut suuntaus yksilölliseen kasvatussuunnitelmaan, siihen ja tähän ja tuohon.

Ennen riitti, että lapsi sai turvallisen hoitopäivän, sai askarrella, leikkiä, laulaa, syödä, lorutella ja jos jotain ihan ihmeellistä oli, niin toki tukitoimia. Normaalin kirjoon mahtui paljon enemmän väkeä ja myöskään koulussa ei lapset oireilleet alkuunkaan tähän tapaan kuin nyt.

Nykyään yksi viidestä on ns. normaali. Lopuilla on kaikilla jokin diagnoosi, mahdollinen diagnoosi ja sen selvittely käynnissä, erityisherkkyyksiä, huomioitavia erityispiirteitä... Väitän, että lapsetkin oppivat tähän heille annettuun "rooliin" kun aikuiset riittävästi analysoivat ja luokittelevat häntä. Ennen tiukennettiin kuria ja sillä karisi aika paljon jo pois sitä "epänormaalia" säätämistä. Nykyään kuria ei saa pitää kun heti tulee joku taho kauhistelemaan ja sen seurauksena meillä on luokat täynnä adhd-lapsia, keskittymisongelmaisia, käytöshäiriöisiä, traumatisoituneita, erityisherkkiä ja vastaavia. Diagnoosia "huono käytös, laiskuus" kun ei saa enää käyttää ja jollain pitää se avustaja saada luokkaan.

Toivottavasti nykyään ymmärretään olla toitottamatta luonneanalyysejä lasten kuullen. Se ei ainakaan auta hyvän itsetunnon kehittymistä, jos jatkuvasti saa kuulla olevansa tietynlainen. Siitä syntyy alemmuudentunteita, kun luokitellaan. Siinähän se lapsen tulevaisuus on jo lukittu - olet tuollainen, piste.

Minun huomioni kiinnitti tuo pukemistilanteiden hankaluus ja voi olla teille kotiinkiin siitä hyötyä, että elto käy katsomassa lasta, häneltä voi saada kotiinkin vinkkejä. Oletan nyt, että lapsi osaa pukea, mutta se on hidasta, koska lapsi keskittyy (kärjistetty esimerkki) laskemaan villasukan silmukoita sen sijaan, että vain vetäisi sukan jalkaansa? Kotonahan tilanne menee monesti niin, että vanhemmat loppujen lopuksi pukevat lapsen itse, koska on jo kiire kun lapsi on niin kauan vetkutellut pukemisen kanssa. Tämä tekee lapselle vain karhunpalveluksen, jos hän oppii siihen, että ei edes tarvitse pukea, kun se tehdään kuitenkin lopulta puolesta. Voi olla kyse uhmasta, laiskuudesta, motivaation puutteesta, tai sitten taustalla on jotain toiminnanohjaukseen liittyvää ongelmaa, johon voisi saada apua toimintaterapian menetelmistä.

Onko pukeminen hidasta myös päiväkodissa? Siellä se on varmasti vielä suurempi ongelma kuin kotona, kun aikataulussa on kuitenkin jossain määrin pysyttävä, eikä haaveilemaan unohtuja ehdi joko a) leikkiä, koska pukeminen pitää aloittaa tuntia ennen ulkoilua b) ulkoilla, koska muut tulevat jo sisään syömään, kun hän on viimein saanut kengätkin jalkaan.