Miksi ei saa toivoa että jollekin käy huonosti?
Oletteko taikauskoisia vai miksi muka sillä olisi mitään väliä mitä joku muu toivoo?
Kommentit (14)
Se osuu usein omaan nilkkaan. Näin vanhemmiten olen sen huomannut.
Siinäpä toivot. Olet varmaan se sama kusipää joka täällä aiemmin toivoi että "kaverinsa" tekisi itsemurhan. Minulle tuollainen aiheuttaisi vain sellaisen reaktion, että vielä mä sulle näytän närhen munat, odotahan vaan. Eli vaikutus ei olekaan se mitä hän toivoo, vaan päinvastainen.
Saahan sitä toivoa, mutta parempi olla toivomatta. Se nyt vaan on niin että negatiiviset ajatukset vaikuttaa kokonaisvointiin, ihan oman parhaan kannalta olisi parempi ajatella positiivisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Se osuu usein omaan nilkkaan. Näin vanhemmiten olen sen huomannut.
Mutta miten? Oletko taikauskoinen?
Saahan sitä toivoa. Olet siis itse taikauskoinen, kun kuvittelet toivomisella pystyväsi vaikuttamaan muiden elämiin? Ja lisäksi vielä tyhmä nähtävästi, kun et tajunnut kirjoituksesi epäloogisuutta.
Minua on revitty, raiskattu ja kiusattu lapsesta asti. Olen aina rukoillut kiusaajien puolesta ja he ovatkin ulkoisesti menestyneitä. Itse olen sairaseläkkeellä ja voin huonosti.
Mutta viime aikoina olen alkanut miettimään, että saanhan minäkin vihata. Pidän tulikivenkatkuisen hetken jolloin toivon heille samaa mitä he ovat tehneet kiusaamisensa kohteelle. Ei se ole oloani huonontanut.
Vaikka ei minun ajatukseni vaikuta kuin itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Se osuu usein omaan nilkkaan. Näin vanhemmiten olen sen huomannut.
Tuo on totta. Tavalla tai toisella se kostautuu myöhemmin. Voi käydä itselle jotain mitä on toiselle toivonut tai sen suuntaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se osuu usein omaan nilkkaan. Näin vanhemmiten olen sen huomannut.
Mutta miten? Oletko taikauskoinen?
Jos toivot toiselle pahaa, se paha tapahtuukin sulle jossain vaiheessa. Niin se vaan menee.
Pahasi vaan itsellesi.
Kun huutelet sellaista kuin kakara niin kyllä vaikeutat pikku elämääsi kovasti. Mikäli ei ole tapoja, luuletko että joku ohikävelijä jotenkin häirintäsi jälkeen piittaisi psykkeestäsi?
Yläasteella toivoin, että yksi vanhempi kiusaajani kuolisi. Pian sen jälkeen se sitten oikeasti kuolikin aika pahassa onnettomuudessa ja olo oli hivenen... outo. En onnesta hyppinyt, mutten kyllä kauheasti surrutkaan.
Kyllä sulla päässä viiraa.. Meitä on aika moneen junaan. Lues uudestaan mitä tänne kirjoitit ja oikein ajatuksella.