Lue keskustelun säännöt.
Hetki, jona häpesi omia vanhempiasi?
01.12.2017 |
Äitini kysyi äskettäin multa ”Onko se Meghan Markle värillinen vai käyttääkö se vain todella paljon meikkiä?” Täytyy myöntää, että hetki piti pitää taukoa ennen kuin pystyin vastaamaan. Puolustukseksi pitää sanoa, että äiti on seitsenkymppinen pikkukaupungin asukki, joka on nähnyt lähinnä perinteisiä suomalaisia valkoisia naamoja koko elämänsä ajan.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi äskettäin multa ”Onko se Meghan Markle värillinen vai käyttääkö se vain todella paljon meikkiä?” Täytyy myöntää, että hetki piti pitää taukoa ennen kuin pystyin vastaamaan. Puolustukseksi pitää sanoa, että äiti on seitsenkymppinen pikkukaupungin asukki, joka on nähnyt lähinnä perinteisiä suomalaisia valkoisia naamoja koko elämänsä ajan.
Mikä tuossa aiheuttaisi häpeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä nyt sattuu vähän väliä, esim. isä kyselee, miten käytetään sitä ”sosiaalista mediaa” ja äiti yrittää opetella tekstailuetikettiä. Eihän näitä oikeastaan kukaan muu huomaa/näe kuin minä, joten en koe kauhean kiusallisiksi näitä tilanteita.
En ymmärrä mikä tuollaisissa jutuissa olisi kiusallista?
Meillä ei koskaan lupaillut hyvää kun kuuli äidiltä lauseen: - Me olemme isän kanssa keskustelleet...
Tarkoitti että olivat päästelleet yhteisiä aivopieruja ja kehittäneet hirmuisen salaliittoteorian jostain arkisesta asiasta.
Isä oli niin humalassa omissa ylioppilasjuhlissani, että sammui olohuoneen sohvalle. Kello oli siis jotain kolme tai neljä iltapäivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kysyi äskettäin multa ”Onko se Meghan Markle värillinen vai käyttääkö se vain todella paljon meikkiä?” Täytyy myöntää, että hetki piti pitää taukoa ennen kuin pystyin vastaamaan. Puolustukseksi pitää sanoa, että äiti on seitsenkymppinen pikkukaupungin asukki, joka on nähnyt lähinnä perinteisiä suomalaisia valkoisia naamoja koko elämänsä ajan.
Mikä tuossa aiheuttaisi häpeää?
No mä ymmärrän häpeän tunteen varsin hyvin. Meidän porukoilta pääsee usein sopimattomia kommentteja romaneista. Kaikki hevosjutut ja varkaudet tuodaan esille joka käänteessä.
Tästä on vuosia aikaa, mutta häpesin vanhempia silloin, kun veljeni jäi kiinni graffitin teosta. Veljeni on minua 8 vuotta nuorempi. Veljeni ei myöntänyt ikinä mitään ja oikeudessa sitten oli. Isäni ja äitini meni oikeustalolle mukaan ja olin itse silloin töissä siellä. Kun veljeni oli lakimiehensä kanssa juttelemassa, niin isäni ja äitini oli ihan innoissaan siitä kuinka taiteellinen veljeni. Ok, onhan se kyllä. Se, että isäni sanoi sille lakimiehelle, että on se hyvä olla harrastuksia. Molemmat hölmäläiset eivät ymmärtänyt sitä mikä lasku saattaa tulla. Lakimieskin hymyili vanhempien innokkuudesta. Silloin vajoilin ja häpesin, että hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes joka hetki seurassa ja julkisilla paikoilla.
Äidin tapana on "kuiskailla" ihmisistä korvaani kaikenlaista negatiiviseen sävyyn: katso kuinka iso takapuoli nuorella ihmisellä, ... tuo on kyllä venakko,... onko mussumpaa miestä nähty (mies lepertelee vauvalle) ym, ym.
Ja kuiskaus kuuluu kilometrin päähän. Tullut vanhemmiten todella pahantahtoiseksi ja murhaavat katseenikaan eivät auta.
Liikunkin varsin vähän hänen kanssaan enää missään. Äiti on 81-vuotias ja itsekin olen jo 54. Aina hänellä on ollut taipusta tähän käytökseen, mutta pahentunut viime vuosina täysin sietämättömäksi.
Teini-iän häpeä on erilaista ja kuuluu miltei luonnolliseen kehitykseen.
Mun ei ole ikinä! tarvinnut hävetä vanhempiani. Aina olen kunnioittanut heitä molempia. Onneksi he eivät tiedä mun kaikkia mun töppäilyjä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo supattelu on jotain mitä minäkään en ymmärrä, omanikin tekee sitä muttei ehkä noin pahaa. Onkohan se joku sukupolvikysymys kun arvostellaan toisia tuohon tyyliin..?
Se kun äiti (140kg) ei aina viitsinyt pukea päälleen vaatteita jos lapsena minulla oli vieraita kylässä. Vanhempien julkinen kovaääninen riitely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun äiti (140kg) ei aina viitsinyt pukea päälleen vaatteita jos lapsena minulla oli vieraita kylässä. Vanhempien julkinen kovaääninen riitely.
Sisko hyvä, sinäkö siellä?
Jatkuvaa tupakanpolttoa ja heidän vaatteitaan. Varsinkin isäni vaatetukset. Omalta isältään perittyjä vaatteita, kotiasuna tikkikangasta olevat lämpöhousut. Myöa kotia häpesin. Tupakanhaju ja vanhat huonekalut.
Näitä nyt sattuu vähän väliä, esim. isä kyselee, miten käytetään sitä ”sosiaalista mediaa” ja äiti yrittää opetella tekstailuetikettiä. Eihän näitä oikeastaan kukaan muu huomaa/näe kuin minä, joten en koe kauhean kiusallisiksi näitä tilanteita.