Lue keskustelun säännöt.
Pullan tuoksuinen koti
Pullanummi
01.12.2017 |
Luin ketjua tässä yhtenä päivänä ja huomasin, että monikaan äiti(tai isä) ei viitsi, ei jaksa, ei kiinnosta, ei osaa jne. leipoa kotona pullaa tai jotain piirakkaa. Minun äiti leipoi ja oli mukava tulla kotia koulusta, kun tuoksui tuore leipomus. Itselläni kun oli poika koulussa ja minulla oli vapaapäivä, niin halusin antaa hänelle niitä muistoja kuin itsellä oli. Poikani on jo 40v. ja vieläkin rakastaa lapsuuden tuoksuja, kun tulee kotona käymään. Lapsenlapset avaa oven ja hihkaisee ensimmäisenä ennen halauksia MUMMI ONKO TÄÄLLÄ PULLAA!?
Kommentit (33)
Ihkua. Silloin 40v sitten oli varmasti sinulla mitä ilmeisimmin kotiäitinä aikaa leivoskella ja laittaa kotia. Oikein ihkua.
Tän päivän äiti pääsee töistä niin että kotona ollaan ehkä 17 aikaan, heti ruuanlaittoon jotta lapset saa ruokaa koulusta ne on tulleet jo kauan ennen äitiä kotiin. Sitten ilta menee kun kotihommia tehään ja läksyjä tarkistellaan. Ei siinä ole aikaa leivonnalle arkena.
Maailma muuttuu mummopieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullanummi kuulostaa hienolta sumuiselta paikalta.
Mies leipoo joskus, minä en. Itsellä liikaa kiireitä leipoa (teen ruokaa joskus koska kaikkienhan pitää syödä jotain, mitään extraa harvemmin alan väsäämään) ja mies parempi keittiössä.
Kuten kerroin, että olin minäkin töissä, jopa 5-8pv yhteenkin putkeen, ennen kun oli vapaata. Työmatkakin oli päivittäin 120km ja silti jaksoin ilahduttaa lastani. Eilen kävi lapsenlapsi ja sanoi, jotta milloin mummi taas leivotaan. Mummi pieni kävi töissä 45v. Onhan se tietenkin pienten kanssa se jälkisiivous, jos leivotaan yhdessä, mutta olikin tarkoitus antaa lapsille ja lapsenlapsille se tuoksu kotona ja mummolassa tullaan käymään, kun mummi on jo leiponut. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, jos viitsisi. Antakaa lapsillenne muistoja lämpöisistä kodeista.
Maalima muuttuu vain helpommaksi! Mitään ei tarvitse enää itse tehdä! Käydään vaan hakemassa kaupasta valmista. Uutisissakin sanottiin, ettei kaikki lapset tiedä edes mistä maito tulee. Kyselyssä vastasivat, että "kaupasta"(täytyy varmaankin olla hesalaisia lapsia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten kerroin, että olin minäkin töissä, jopa 5-8pv yhteenkin putkeen, ennen kun oli vapaata. Työmatkakin oli päivittäin 120km ja silti jaksoin ilahduttaa lastani. Eilen kävi lapsenlapsi ja sanoi, jotta milloin mummi taas leivotaan. Mummi pieni kävi töissä 45v. Onhan se tietenkin pienten kanssa se jälkisiivous, jos leivotaan yhdessä, mutta olikin tarkoitus antaa lapsille ja lapsenlapsille se tuoksu kotona ja mummolassa tullaan käymään, kun mummi on jo leiponut. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, jos viitsisi. Antakaa lapsillenne muistoja lämpöisistä kodeista.
Itse kirnusit varmaan voinkin pulliin.
Vierailija kirjoitti:
Ihkua. Silloin 40v sitten oli varmasti sinulla mitä ilmeisimmin kotiäitinä aikaa leivoskella ja laittaa kotia. Oikein ihkua.
Tän päivän äiti pääsee töistä niin että kotona ollaan ehkä 17 aikaan, heti ruuanlaittoon jotta lapset saa ruokaa koulusta ne on tulleet jo kauan ennen äitiä kotiin. Sitten ilta menee kun kotihommia tehään ja läksyjä tarkistellaan. Ei siinä ole aikaa leivonnalle arkena.
Maailma muuttuu mummopieni.
Valintoja nämä. Asun ulkomailla ja työpäiväni loppuu 18.00. Lapseni tulee kotiin 18.45 (koulupv pidemmät ja harrastukset päälle) viikossa 1pv vapaata, silti leivon kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs täällä nyt kiillotellaan sädekehiä. Höpsistä nyt siskot, jokainen tyylillään.
Kirnunnut voita?? En minä niin vanha ole. Vain 59v. ja voi oli kaupassa paketissa niin kuin sinullakin tänä päivänä. Voi lapsi raukka, kun olet avuton ja kuvittelet ettemme mummot osaa muka mitään. Meillä on netit, älypuhelimet ja ennen kaikkea paljon enemmän elämänkokemusta kuin sinulla tänä päivänä. Tulet sinäkin vielä olemaan saman ikäinen ja muista ettet ole se ikuinen nuori. Opettele leipomaan! Se on muuten kivaa, kun sen oivaltaa. Kiireisetkin äidit (jopa se ihana "isä joka leipoo" tässä ketjussa) saa ihan helppoja ohjeita netistä, eikä vie aikaa kuin ehkä puoli tuntia kerran viikossa. Tekeekö kukaan lasten kanssa enää pizzoja kotona??? Se vasta hauskaa on.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihkua. Silloin 40v sitten oli varmasti sinulla mitä ilmeisimmin kotiäitinä aikaa leivoskella ja laittaa kotia. Oikein ihkua.
Tän päivän äiti pääsee töistä niin että kotona ollaan ehkä 17 aikaan, heti ruuanlaittoon jotta lapset saa ruokaa koulusta ne on tulleet jo kauan ennen äitiä kotiin. Sitten ilta menee kun kotihommia tehään ja läksyjä tarkistellaan. Ei siinä ole aikaa leivonnalle arkena.
Maailma muuttuu mummopieni.
Kai sitä voisi viikonloppuna edes joskus leipoa? Itse tykkään leipoa ja ajoitan sen viikonloppuihin kun on aikaa.
Minä, vaativassa asiantuntijatyössä oleva kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti ymmärrän, mitä mummi ajaa takaa :) Ja pidän itsekin sitä tärkeänä, että meillä leivotaan ja kotoillaan kiireettömästi. Tänä aamuna heräsin ajoissa, että ehdin paistaa joulutortut ennen kuin lapset heräsi. Valmistaikinasta toki ;) Mutta silti oli ihanaa kun herätessään kyselivät, että ootko äiti meille paistanut. No teillepä teille!
Mä leivon kyllä viikonloppuisin aina, välillä yhdessä lasten kanssa, välillä yksin. Arkena ei niin usein ehdi, mutta sämpylöitä välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttäreni oli teininä hoitamassa 4v pikkulikkaa joka ei ollut koskaan leiponut. No, ei heillä edes tehty ruokaa, kotona oli vain leipää pakastin täynnä:)
Tytär toi sitten tämän pikkuisen meille ja leivottiin korvapuusteja - toinen oli ihan onnesta soikeana kun sai itse tehdä. Laitoimme sitten pussillisen pullia mukaan että saa kotona vielä herkutella seuravanakin päivänä niin eikö tämän äiti perkele ollut syönyt kaikki pullat illan aikana! Tekis itse eikä varastaisi lapselta!
Me olemme molemmat olleet aina vaativissa työtehtävissä, on pitkiä päiviä ja työmatkoja. Meillä on leivottu vähintään 2-3 kertaa kuukaudessa. Kun lapset alkoivat olemaan 11-12v he alkoivat leipomaan itse, sitten olikin pullaa, pikkuleipiä ja mutakakkua joka viikko! Nyt on jo pipari- ja torttutaikinat ja saaristolaisleivät pakkasessa joulua odottamassa:)
Leipomisesta on tullut yhdelle ammatti, toiselle jokaviikkoinen harrastus ja nyt nuorin siskokin seuraa perässä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten kerroin, että olin minäkin töissä, jopa 5-8pv yhteenkin putkeen, ennen kun oli vapaata. Työmatkakin oli päivittäin 120km ja silti jaksoin ilahduttaa lastani. Eilen kävi lapsenlapsi ja sanoi, jotta milloin mummi taas leivotaan. Mummi pieni kävi töissä 45v. Onhan se tietenkin pienten kanssa se jälkisiivous, jos leivotaan yhdessä, mutta olikin tarkoitus antaa lapsille ja lapsenlapsille se tuoksu kotona ja mummolassa tullaan käymään, kun mummi on jo leiponut. Ei sen pitäisi olla niin vaikeaa, jos viitsisi. Antakaa lapsillenne muistoja lämpöisistä kodeista.
Itse kirnusit varmaan voinkin pulliin.
Vaikka mä olen 57v stadilaisnainen olen lapsena kirnunnut voita mummini kanssa. Ei mitään ihmeellistä, hyvä sekin taito on osata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä leivotaan usein, vähintään tehdään pannaria joka viikko. Eniten meillä tykätään sämpylöistä, enemmän kuin pullasta jostain syystä.
Musta on ihan sairasta puhua pullasta ja lämpöisistä lapsuusmuistoista samassa lauseessa, aika pikkusieluista. Moni hampaita kiristelevä tunnekylmä mummeli kyllä leipoo ja siivoaa hiki hatussa, mutta hei, se on vain yksinkertaista kotitaloustyötä, josta selviää kuka tahansa dilledong!
Ei lämmin koti katso sitä onko siellä pulla kotitekoista, kyllä ne lämpimät lapsuusmuistot syntyy ihan muista asioista. Oikeat kunnon äidit joita lapset jumaloivat ovat niitä, jotka leikkivät ja hassuttelevat lastensa kanssa, eli antavat aikaansa. Se on paljon vaikeampaa kuin sulkeutua keittiöön nyrkittämään pullataikinaa.
T. Paljon leipova, jolla ei aina riitä jaksaminen siihen mistä lapset eniten innostuisivat
Ei annari ole mitään leipomista.
Oma äiti leipoi ja kirosi, kun pitää aina olla jotain tekemässä. Pullat paloi. Piparitaikinat tarttui pöytään kiinni, sen kanssa kirottiin ja huudettiin. Paloivat.
Ja kaikki oli lasten vikaa.
En leivo.
Ei kukaan itsestään saati lapsistaan välittävä leivo enää mitään hiilarivehnäpommipullaa. Eiköhän läskejä ole jo tarpeeksi.
Sama tuli mieleeni kuin edellisellä, ei leipomisessa ole mitään terveyshyötyjä. Leipoisin vaikka kuinka, mutten halua että lapseni puputtavat pullaa arkena. Rakastan lapsiani, annan heille aikaani ja teen ennemmin iltapalasmoothiet yhdessä poimituista mustikoista.
Sori, luin väärin, siis pullan, eikä...no ei mitään, hyvä tuoksu sekin on.
Aha.