Onko kumppanin mt-ongelmat hyvä syy eroon, vaikka vaarana on että se saattaa seota sen jälkeen enemmän?

Ethän sä nyt voi pysyä suhteessa vain siksi, että toinen pysyisi järjissään. Ei se ole mitään elämää. Eroa ja tue häntä hakemaan ammattiapua.

Onko parempi että uhraat oman elämäsi, ettei kulta vaan sekoa enempää?

Sä et ole vastuussa aikuisen ihmisen sekoamisesta/sekoamatta jättämisestä.

Tue ensin avun hakemisessa ja mieti vasta myöhemmin eroa.

Mut jos toisen käytös alkaa oikeasti vaan syödä ja nakertaa omaa elämää, niin silloin sun pitää huolehtia omasta mielenterveydestä ja lähteä elämään omaa elämää eteenpäin.

Kun ajautuu pikku hiljaa paskaan tilanteeseen, sen ikään kuin "normalisoi" ja ei pidä asiaa ihmeellisenä. Mutta teepä nyt niin ja lue tuo teksti, kuin se olisi jonkun sulle tuntemattoman kynästä. Mitä vastaisit?

Mieti asiaa toisinpäin: sinä olet nyt mahdollistaja. Sinä teet hänelle mahdolliseksi sen, että hän saa oikkuilla ja kiukutella eikä hänen tarvitse hakea apua ongelmiinsa.

Eli sinä et ainoastaan saa erota vaan sinun itse asiassa pitää erota, jotta hän joutuu hankkiutumaan avun piiriin.

Aivan.

Saatat seota itse pian.

Mä olen mt-ongelmainen enkä kuitenkaan käyttäydy noin. Silti mulla on pahoja toivottomuus ja alakuloisuus -jaksoja, jolloin haluan vain olla yksin ja muunakaan aikana en välttämättä ole parhainta seuraa, joten en suosittelisi ketään olemaan mun kanssa. (Jostain syystä mulla on kumppani silti.)

Raivoa ei todellakaan pitäisi purkaa kumppaniin eikä sitä tarvitse kestää. 

Ihan, kun itse oisin tuon aloituksen kirjoittanut. Mun miehellä keskivaikea masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja elämä on välillä suoraan sanoen ihan helvettiä, mutta parempina kausina taas ihan normaalia ja ihanaa parisuhdearkea. Mun mies kyllä saa myös ammattiapua sairauteensa, mutta ei koe siitä itse olevan mitään hyötyä juurikin siksi, kun ei näe mitään korjattavaa itsessään tai omissa ajatusmaailmoissaan ja psykologit ja terapeutit keskittyvät vaan hänen ajattelutapojen muuttamiseen. Meilläkin kuitenkin suhdetta takana jo viisi vuotta ja rakastan miestäni tosi paljon ja kun on myös niitä hyviä kausia, niin se tekee eropäätöksen tekemisestä ihan hiton hankalaa, vaikka toisaalta tiedänkin, että olisin varmaan onnellisempi yksinäni ja mahdollisuutena olisi varmaan myös parisuhde ihan tervepäisen miehen kanssa sitten joskus... Sitä vaan ihminen kangistuu kaavoihinsa, eikä haluaisi päästää irti siitä "tutusta ja turvallisesta", vaikka kuinka koittaisikin järjellä asiaa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan jaksaisi enää kuunnella jatkuvaa valitusta kaikesta, mikään ei kelpaa, saa raivarit pelkästään siitä että lusikka putoaa lattialle, olen likaviemäri kaikille huolille.

Huutaa yksinään vittuperkelettä, ei kohdista raivareita minuun mutta saan kyllä kuunnella muuten kaiken valituksen hänen työhuolista ym.

Pitkin päivää tulee aina tekstaria häneltä töistä missä purkaa työvitutustaan. Jne... Itse myös sotkee koko keittiön ja mä saan valitukset jos yksikin asia on mun jäljiltä jäänyt. Itsessään ei ole tietysti mitään vikaa, mutta kun mä oon sellainen ja tälläinen ja kaikki on mun vika.

Oon ollut jo pitkään aivan vitun kypsä tähän. Joskus se oli ihan normaali, nyt viimeiset pari vuotta tilanne on muuttunut täysin.

Väkivaltainen ei ole.

Pelkään vaan että nyt kun tilanne on mennyt tähän niin hän masentuu entisestään jos jätän hänet. Hän näkee kavereitaankin vain satunnaisesti.

Käske sen jäädä saikulle ja mennä terapiaan tai lähdet lätkimään. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää. Jos sen pää ei kestä liian stressaavaa työtä, niin sairastamaan sitten. Mahtaa olla töissäkin painekattila.

Jätä tuollainen kauhea akka!

Eihän tuollaista kukaan pitkään kestä. Voiko hänen kanssaan keskustella asiasta lainkaan asiallisesti. Jos ei kaksistaan, eikä suostu keskustelemaan kanssasi edes kolmannen osapuolen(ammattiauttaja) kanssa, niin eipä siinä muuta vaihtoehtoa taida jäädä kuin lähteä.

Mun miehen eka avioliitossa kärsittiin juuri puolison mielenterveysongelmista. Nainen ei tehnyt töitä ja masentui kotona, lapsiakaan ei ollut. Kun mies tuli kotiin alkoi aina raivokohtaukset, tavaraa tuli niskaan ja mies oli tietenkin syypä kaikkeen paskaan naisen elämässä. Ei kenenkään tarvitse elää niin. Nainenkin on nykyisin hoidossa.

Totta kai mt-ongelmainen tulee jättää, eihän sellaisen kanssa voi elää, jos on niin pahoja sairauksia kuten masennus tai ahdistus. Jätä ap miehesi ja etsi terve puoliso. 

Miksi tilanne on mennyt viimeisen parin vuoden aikana tuohon? Mikä on heikentänyt mielenterveyttä?

Täytyy kyllä sanoa, että otsikon perusteella olisin odottanut jotain raflaavampaa. Tuohan voi olla vaikka pelkkää työuupumusta.

Mitä teidän parisuhteelle on kuulunut aiemmin ja mitä kuuluu nyt?

Kerrotko toiselle, että hänen käytöksensä on tyrmäävää? Nimittäin jos hän syyttelee sinua, niin kyllä sinäkin nyt vaikuttaisit syyttelevän häntä, kun tarinasta puuttuu täysin syyt ja seuraukset. Ikään kuin hän olisi omaksi huvikseen kadottanut punaisen lankansa ja alkanut riehua lämpimikseen.

On.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai mt-ongelmainen tulee jättää, eihän sellaisen kanssa voi elää, jos on niin pahoja sairauksia kuten masennus tai ahdistus. Jätä ap miehesi ja etsi terve puoliso. 

Olen samaa mieltä kanssasi. Samoin jos kumppanilla on ällöttävä, mätänevä herpesrakkula huulessa on hänet hyvä jättää, sillä eihän sellaista kukaan jaksa katsella. :)